Suomalainen poliisi toimii oikeudenmukaisuuden ja ihmistä kunnioittavien arvojen mukaisesti – perustuslakimme hengessä.
Poliisien koulutus varsinkin turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä on muuttunut järjestyksenpidosta ihmisten kohtaamisen suuntaan. Suomalainen poliisi ei pyri ratkaisuihin asettaan laukaisemalla, vaan laukaisemalla jännittyneen tilanteen.
Poliisien koulutus on meillä moninkertainen muihin maihin verrattuna, varsinkin köyhempiin ja autoritatiivisempiin. Siksi ei ulkomailla aina ole yhtä luottavainen olo kuin kotona, jos joutuu virkavallan kanssa tekemisiin.
Joskus suomalaisestakin poliisista saa kielteisen kuvan. Turvapaikkaa hakevan henkilön kohtelussa voi nähdä tilanteita, joissa pitää kysyä, noudattaako poliisi oikeudenmukaisuuden ja ihmisen kunnioittamisen arvoja.
Erityisen kriittinen kohta on maahan tulleen ihmisen haastattelu. Turvaa hakeva tulee tilanteesta, jossa ei virkavaltaan ole opittu luottamaan. Siksi hän ei ilman muuta kerro kaikkea, eikä ajattele että se olisi järkevääkään. Huolestuin, kun kuulin ulkomaalaispoliisin edustajan sanovan, ettei ole heidän murheensa, saako haastateltava koko tarinansa kerrottua. Jos näin on, pitää kysyä mitä virkaa koko kyselyllä on. Se, että turvapaikan hakijan kertomus myöhemmin täydentyy, on useassa tapauksessa muuttanut ratkaisuja valitusprosessissa. Olisiko oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää, jos koko tarina olisi tullut esille aikaisemmin?
Maasta pois käännytettävien ihmisiä kohdellaan joskus kuin rikollisia. Lapsiperheen raijaaminen lentokentälle keskellä yötä juuri joulun alla oli tähänastinen pohjanoteeraus. Mieleen palasi ruandalaisnaisen raastaminen seurakunnan tiloista Lahdessa – kahden poliisipartion miehekkäin voimin. Kielteinen päätös turvapaikkahakemukseen ei tee hakijasta rikollista. Kovia kokeneet naiset, pienet lapset tai heidän vanhempansa voivat olla epätoivoisia, mutta tuskin vaarallisia.
Onko siis niin, että turvapaikkatilanteissa suomalainen poliisi toimii eri tavalla kuin omien kansalaistemme kanssa? Poliisi ei rauhoita tilannetta eikä laukaise jännitettä, vaan sähköistää tilanteen ja joutuu turvautumaan väkivaltaan.
Kopioidaanko turvapaikkatilanteissa muiden maiden kovia otteita? Vaikuttaako yksittäisen poliisimiehen mielipide siihen, millaisen kohtelun ihminen saa? Näitä kysymyksiä ei maassamme voi kuvitellakaan poliisin muiden tiukkojen tehtävien yhteydessä.
Syy ei ole poliisimiesten koulutuksessa tai työmoraalissa. Väitän, että ongelma on poliittinen, se on tehtävässä itsessään. Poliisi saa tehtäviä, jotka ovat ristiriidassa kansalaisten oikeustajun, oikeudenmukaisuuden ja ihmisen kunnioittamisen kanssa. Niin syntyy myös ristiriita poliisin koulutuksen ja toiminnan arvojen kanssa.