”Seksi on kirkoille vaikea kysymys kaikissa ulottuvuuksissaan ja ilmenemismuodoissaan.”
”Edinburghin ekumeenisen lähetyskokouksen satavuotisjuhla muistuttaa sadan vuoden tekopyhyydestä seksuaaliopetuksessa lähetysmailla.”
”Missä on kristillinen rakkaus ja lempeys silloin, kun paasataan homoja ja muita julkisyntisiä vastaan?”
”Miksi kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista muodostuu jossain kirkkoa jakavaksi kysymykseksi? Eikö ole tärkeämpiäkin erimielisyyden aiheita?”
Nämä ja muut vastaavanlaiset kysymykset olivat pinnalla, kun viime viikolla KMN:n uusi työryhmä aloitti työnsä. Kyseessä oli pääsihteerin kokoama ihmisen seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä neuvoa-antava ryhmä Human Sexuality Advisory Group. Työryhmä kartoitti tehtäväänsä ja laati aikataulua vuoteen 2013, seuraavaan KMN:n yleiskokoukseen asti. Asialistalla on mm. konsensus-päätöksenteon ja turvallisen ekumeenisen keskusteluilmapiirin, safe space, teologinen tarkastelu. Sitä ehdotetaan KMN:on Faith and Order -osastolle. Lähetystyön vaikutusta seksuaalimoraalin opetukseen suhteessa Afrikan ja Aasian perinteisiin kulttuureihin esitetään teemaksi vuoden 2010 lähetyksen juhlakokouksen valmisteluun. Tärkeänä pidetään sukupuolisen väkivallan ongelmien esillä pitämistä Kirkot väkivaltaa vastaan Decade to overcome violence –ohjelman päätöstapahtumassa vuonna 2011. Työryhmän tehtävänä on myös sen varmistaminen, että seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä käsitellään KMN:on päättävissä elimissä kaikki näkemykset huomioon ottaen.
Sukupuolisuuskysymyksiin liittyvä erimielisyys ei räjäyttänytkään ekumeenista liikettä, niin kuin KMN:on yleiskokouksessa Hararessa 1998 näytti. Sen sijaan monien tunnustukuntien sisällä käydään jatkuvasti katkeraa kamppailua seksuaalimoraalista ja sen johtopäätöksistä. Monet odottavat kauhulla tämänvuotista anglikaanisten piispojen Lambeth-konferenssia ja pelkäävät sen johtavan anglikaanisen kommuunion hajoamiseen.
Kirkkojen Maailmanneuvostolla on mahdollisuus palvella erimielisiä kirkkoja. KMN ei tee päätöksiä parisuhteitten siunaamisesta tai avioliittoon vihkimisestä eikä se valitse tai vihi piispoja. Jyrkästikin erimieliseen keskusteluun liittyy vain vähän valtapolitiikkaa KMN:n piirissä. Siksipä seksuaalisuuskeskustelua on voitu käydä eri kantoja kuunnellen ja keskusteluyhteyden arvoa korostaen, kuten Porto Alegren yleiskokouksessa kaksi vuotta sitten. Sen päätökseen perustuukin juuri aloittaneen työryhmän mandaatti.
Mielestäni KMN:n tulee palvella neutraalina keskustelupaikkana ja työskennellä eri näkemysten pitämiseksi mukana keskustelussa. On ekumeeninen haaste opetella kuuntelemaan erilaisia argumentteja, erityisesti tämänkaltaisessa vaikeassa asiassa. Se liittyy läheisesti KMN:n viime yleiskokouksessa omaksuttuun konsensus-päätöksentekomalliin, jossa teologisista ja eettisistä kysymyksistä ei päätetä äänestämällä. Konsensus-menetelmä luo turvallisen tilan, jonka sisään mahtuu eri näkemyksiä ja joka jättää tilaa Pyhän Hengen toiminnalle. Se on ekumeenisen liikkeen uusi näky 2000-luvulla. Se avaa mahdollisuuden KMN:lle palvella kirkkoja myös seksuaalikeskustelun myrskyn silmässä.