Voi kysyä, onko kaikki tämä vaivan arvoista ja ollenkaan tarpeen. Jääkö ekumenia parhaimmillaankin kansainvälisen byrokratian tai sosiaalisen kansalaisjärjestön tasolle, vaille hengellistä innoitusta ja Kristus-keskeistä päämäärää?
Kokouksen ohjelmaan kuuluu onneksi myös puheenvuoroja sen teemasta ”Kutsuttuina Kristuksessa yhteiseen toivoon”. Berliinin evankelinen piispa Huber muistuttaa, että ekumenia alkaa siitä, mitä on annettu, ei siitä mitä vaaditaan. Pitää siis nähdä ekumeenisen työn lähtökohta – apostoli Paavalin sanoin ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef.4). Nuorten teologisen kirjoituskilpailun voittanut Ranskan reformoidun kirkon pastori Clarie Sixte-Gateuille toteaa, että kristittyjen ykseysliikkeeseen kuuluu radikaali ulottuvuus: tulla toivon tempaamaksi. Toivo on hänen mukaansa ”vastarinnan teko” toivoa vailla olevassa maailmassa. Pyhän Maan luterilainen piispa Munib Younan vahvistaa – toivo on asioiden näkemistä ikuisten arvojen näkökulmasta, ja se aukeaa siitä todellisuudesta käsin, jossa olemme. Ristin perjantaista voi nähdä ylösnousemuksen aamuun. Tämä kristillinen perusnäkemys antaa valoa myös rakenteensa ja taloutensa kanssa kamppailevalle kirkkoliitolle.