Lehti oli herättänyt kysymyksen Suomenlinnan kirkon palauttamisesta alkuperäiseen asuun. Sehän on 1800-luvun alussa rakennettu ortodoksiseksi kirkoksi. Alkuperäiset ulkoseinät ovat tallella nykyisen majakkamaisen rakenteen sisällä. Ulkoasuun ovat kuuluneet niin sanotut sipulikupolit.
Mahtoi moni suomalainen ortodoksi haukkoa henkeään. Toistasataa vuotta sitten ihmeteltiin, voiko ihminen olla yhtä aikaa oikea ortodoksinen kristitty ja isänmaallinen suomalainen. Lönnrotista lähtien on rakentunut rajan kasvattien identiteetti, jossa sipulikirkko on saanut paikkansa suomalaisessa sielunmaisemassa. Viime sodissa rajaseudun karjalaiset ja Kannaksen venäläiskylien ortodoksit antoivat suhteettoman suuren uhrinsa ja vielä menettivät kotikontunsa, sipulikirkkoineen kaikkineen. Se oli korkea hinta, jolla Suomen ortodoksit viimeistään lunastivat oikeuden tähän isänmaahan. Olisi luullut, että tämä on valtaväestölläkin tiedossa.
Hesarin keskustelussa mielestäni ekumeenisimman ehdotuksen teki rovasti Veikko Purmonen. Hän esitti, että Suomenlinnan kirkon ulkoasu palautettaisiin alkuperäiseksi, mutta pyhäkkö palvelisi edelleen luterilaisena kirkkona. Samalla se voisi kehittyä ekumeeniseksi keskukseksi, joka palvelisi paikallisia seurakuntia ja tuhansia linnakesaarella käyviä turisteja. Minustakin suomalaisten kirkkojen mutkaton kanssakäyminen ja läheinen yhteys ansaitsisivat näyteikkunan paraatipaikalle. Oliko isä Veikon ajatus liian radikaali?
Sipuli on mainio lisä moneen ruokaan. Yhteinen ateriapöytä on ortodokseille olennainen asia. Mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, että sieltä olisi otettu malli kirkon kupoliin. Kupolin tarkoitus on muistuttaa liekkiä, koska tulisten liekkien muodossa Pyhä Henki laskeutui apostolien päälle helluntaina. Arkkitehdit huomauttavat myös, että bysanttilainen kypärän muotoinen kupoli muuntui pohjoisessa sipulin näköiseksi myös siitä käytännön syystä, että lumi laskeutuu sellaisen päältä liukkaammin. Sipulikupoleja on lännessäkin. Luulen, että Baijerissa niitä näkee enemmän kuin konsanaan meidän maisemissamme.