SEN:n ja kumppaneiden rauhankasvatusseminaarissa kaikki kuuntelivat, kun Suomessa asuvat Kosovon albaani ja Krajinan serbi, sairaalalääkäri ja teologian maisteri, valottivat Kosovon-Serbian konfliktin taustaa ja tulevaisuutta ainutlaatuisella tavalla. Jumalanpalveluksissa ja muissa yhteisissä kokoontumisissa oli juhlan tuntu. Hyviä keskusteluja käytiin kävelyretkellä kauniin kampuksen alueella ja kaupungin terassiravintoloissa.
Linköpingissä muisteltiin 29.8. kymmenen vuoden takaista Ruotsin kristittyjen yhteistä suurtapahtumaa. Seminaari kulki ristisaatossa kaupungin torille, lauloi kaupunkilaisten kanssa yhteislauluja ja kuuli tervehdyksiä eri seurakuntien paimenilta. Helluntaikirkolla paneuduttiin sitten kirkon näkyvään ykseyteen ekumenian tavoitteena.
Keskustelussa kävi ilmi eri traditioiden näkökulmia edustavien osanottajien vilpitön ekumeeninen tahto ja kotoinen avoimuus. Yhteinen, hienosti valmisteltu vesper pidettiin historiallisessa tuomiokirkossa. Sitten vuoden 1999 ei länsinaapurissa ole järjestetty ekumeenista suurtapahtumaa. Linköpingin seminaari osoitti, että ekumeeninen mielenkiinto ei ole sammunut ja että suurilla kokoontumisilla on ollut merkitystä, jota muistellaan vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.
Suuret kesäjuhlat ovat suomalaisen kristillisyyden vahvinta ilmausta. Niille on tilaus, sekä eri kirkkojen aktiivisten jäsenten että kristinuskon yleisen näkyvyyden kannalta. Monet suurtapahtumat ovat ekumeenisia siinä mielessä, että ohjelmakohdat ovat eri kirkkojen ihmisten tai ekumeenisten järjestöjen valmistelemia. Suunnittelussa otetaan usein huomioon sisarkirkon tai toisen herätysliikkeen juhlien ajankohta, ehkä tematiikkakin.
Jyväskylän kirkkopäiviin suoraan verrattavia tapahtumia ovat ruotsinkieliset ev.lut. kirkkopäivät, stiftsdagar, jotka pidettiin ensimmäistä kertaa Pietarsaaressa viime marraskuussa, sekä ortodoksiset kirkkopäivät ensi kesäkuussa Joensuussa. Mielestäni näiden tapahtumien valmistelussa ja ohjelmassa oleva ekumenia johtaa kysymään, eikö olisi aika yhdistää voimat.
Yhdessä suunniteltu ja toteutettu ekumeeninen suurtapahtuma palvelisi sekä ohjelman monipuolisuutta että kristinuskon moni-ilmeisyyttä yhteiskunnassamme. Oman kirkon tai järjestön valmisteleman ohjelman hyvä taso vahvistaisi tervettä itsetuntoa ja kutsuisi muitakin tutustumaan. Tapahtuman aito ekumenia ja toimiva kaksikielisyys vaatisivat tiukkaa yhteistyötä nollapisteestä lähtien.
Ehdotan, että ensi kesän ortodoksisten kirkkopäivien jälkeen suomenkielisten aloitetaan perinpohjainen keskustelu aidosti ekumeenisten ja vähintään kaksikielisten kirkkopäivien järjestämiseksi vuonna 2015.