Seminaarin ajankohta määräytyi tietysti työkalentereitten perusteella, mutta tuskin päivämääri oli sattuma. Minusta se oli hyvä muistutus siitä, ettei kristityn elämässä ole sattumia ollenkaan. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikessa on johdatus, jos vain huomaamme sen.
Moni muistaa, että paastonaika on omakohtaiseen katumukseen ja parannukseen, hiljaisuuteen ja rukoukseen keskittymistä. Se on nimenomaan sitä, mutta kristillinen paasto pitää sisällään muutakin. Ortodoksisen kirkkovuoden ensimmäisen paastoviikon tekstit muistuttavat selkein sanoin siitä, kuinka paastoon kuuluu lähimmäisen muisteleminen.
Paastotkaamme paitsi ruumiillisesti, myös hengellisesti. Katkaiskaamme kaikki vääryyden kahleet, rikkokaamme voimallisten siteitten paulat, repikäämme kaikki väärät välikirjat, antakaamme nälkäisille leipää ja ottakaamme kodittomat kotiimme, että saisimme Kristukselta Jumalalta suuren laupeuden.(ensimmäisen paastoviikon keskiviikkoilta)
Sanaparilla ”hengellinen paasto” on joskus selitetty laiskuutta toteuttaa ruokapaastoa. Mutta kirkon pyhä perinne näkeekin hengellisyyden kokonaisvaltaisesti. Siihen nimenomaan kuuluu paitsi oma kilvoitus, myös lähimmäisen muistaminen. Varhaisen kirkon opettajat ja kirkkorunoilijat liittyvät Vanhan testamentin profeettojen julistukseen.
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle8 Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jesaja 58:6-8)
Maasta toiseen pakenevat ja turvaa etsivät ihmiset ovat juuri niitä lähimmäisiä, joita paaston pitäisi herätellä minut huomaamaan. He ovat usein juuri kaikkein heikoimmassa asemassa, vailla turvaa ja toivoa. Suomen ja EU:n lakien hyvät periaatteet jäävät heidän kohdallaan teoriaksi, kun eri syistä niitä tulkitaan ankarimman mukaan eikä turvaa hakeva itse ole selvillä oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan vieraan maan esivallan edessä. Kristittyinä ja kirkkoina emme voi ulkoistaa lähimmäisenrakkautta viranomaisten hoitoon. Hirmuhallitukset, maailman talouden kriisi ja ympäristökatastrofien aiheuttamat mullistukset lähettävät jatkuvasti ihmisiä pakosalle. Jotkut harvat päätyvät meidän porteillemme. He antavat meille mahdollisuuden löytää uudestaan lähimmäisyys ja muistaa oikea paasto.