Ekumeeniselta neuvostoltakin on kysytty kommenttia kansanedustaja Päivi Räsäsen saamasta tunnustuksesta. Onhan SEN yksi Vuoden kristillinen mediateko -tunnustuksen taustalla olevista toimijoista. Puheenjohtajamme piispa Teemu ja allekirjoittanut olemme kakistelleet hämmentyneitä kommentteja innokkaille toimittajille.
En tässä aseta kyseenalaiseksi järjestystä, jonka mukaan yksi asiantuntija päättää palkinnosta. Mutta tekee mieli kysyä, vastaako tämänkertainen päätös sen tekijän itse antamia perusteita. Hän haluaa palkita keskustelun herättämisestä.
Monet SEN:n jäsenkirkoissa ovat homoseksuaalisuudesta lähinnä samaa mieltä kansanedustaja Räsäsen kanssa. Konservatiivisen mielipiteen voi sanoa nousevan perinteisestä ja raamatullisesta näkemyksestä. On päivänselvää ja hyödyllistä, että se tulee tämänkaltaisessa keskustelussa esille. Mutta raamattuun ja kristilliseen etiikkaan perustavat nekin, joiden johtopäätös on toinen.
Edistikö kansanedustajan esiintyminen TV:ssä keskustelua? Keskustelu ei synny yhden mielipiteen toitottamisesta. Siinä tarvitaan myös toinen näkemys ja vuorovaikutusta näiden välillä. Suvaitsevaisuus ja halu kuunnella velvoittavat meitä kaikkia.
Ekumeenisessa työssä tehtävämme on luoda sellaista turvallista tilaa, jossa kristityt jaksavat kuulla toisiaan ja eriäviä johtopäätöksiään ajankohtaisiin asioihin. Se ei ole helppoa, kuten olemme menneenä syksynä kokeneet.
Mahdollista se kuitenkin on, koska ekumeenisen asenteen perustana on yhteinen usko. Se vakaumus, että seurataan samaa Kristusta, voi antaa rohkeutta ja kestokykyä kohdata saman uskon pohjalta syntyneitä eettisiä tai poliittisia näkemyksiä, jotka poikkeavat omistani. Jos tähän emme pääse, ekumenialla ei olekaan paljon toivoa.