Tunnemme huonosti luterilaisen kirkon opetusta. Kirkon sisäisten herätysliikkeiden ja muiden samantapaisten olemus ja opetus eivät ole selvillä. Varhaisempi ja myöhäisempi herännäisyys menevät sekaisin, lestadiolaisuudesta on monia tarinoita. Jehovalaisuutta saatetaan pitää kirkon herätysliikkeenä. Eivätkös ne uskovaiset ole kaikki yhtä fanaattisia ja fundamentalistisia?
Luterilaisuudesta monella on jähmettynyt kuva. Se on kristalloitunut niistä vaikutteista, joita uskovainen isotäti tai tiukkapipoinen ussanope on joskus jollekin sukupolvelle antanut. Niitä kaupunkitarinoita ei ole tapana kyseenalaistaa.
Luterilaisuuden aito opetus ansaitsi tulla paremmin tunnetuksi. Martti Luther on mahtava hahmo kaksituhatvuotisen kristillisen teologian muiden merkkimiesten joukossa. Nykyajan luterilaiset teologit ovat monesti päässeet kristillisen uskon ja ajattelun ytimeen, ja vetäneet monta toimivaa johtopäätöstä siltä pohjalta. Luterilaisten kirkkojen liturginen uudistus on etsiytynyt jumalanpalveluksen juurille ja säilyttänyt Lutherin parhaan periaatteen, kirkkokansan osallistumisen.
Luterilainen kirkko elää ja opettaa maallistuneen suomalaisen elämänmenon keskellä. Se toimii näissä olosuhteissa, mutta pyrkii uskollisuuteen evankeliumia kohtaan. Aitoon luterilaisuuteen kannattaa meidän muidenkin tutustua. Kiinnostus ja kunnioitus ovat ekumenian edellytys.