Kristuksen suuri kirkko on historiallinen nimitys, joka alun perin viittaa pyhän viisauden eli Agia Sofian kirkkoon Konstantinopolissa. Taustana on yksinkertaisesti pyhäkön suuri koko ja asema kristillisen Uuden Rooman pääkirkkona.
Rakennusajan kirkkoisät halusivat myös korostaa opetusta Kristuksesta vanhurskauden aurinkona ja Jumalan viisautena, jota ihmiskunnan kaikki uskonnot ja filosofiat odottivat ja tavoittelivat.
Agia Sofian suuren kirkkosalin ihmeellisin rakennelma oli valtaisa laakea kupoli, joka näyttää leijuvan ilmassa ja jonka mosaiikit loivat kuvan siunaavasta Kristus Kaikkivaltiaasta ja heijastivat ikään kuin ylimaallista valoa. Kirkkoon astuvan ei tarvinnut edes nostaa katsettaan, kun tämä näky valtasi katseen. Jumalan viisaus, joka luo maailman ja pelastaa sen kuolemasta, tulee ilmi ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Kristuksessa, joka kutsuu kaikkia valoon.
Kristuksen suuri kirkko ja kristittyjen uusi kaupunki pysyivät toista tuhatta vuotta. Ehkä joku luuli sen olevan maanpäällisen Jumalan valtakunnan esiaste. Kristillisen valtakunnan mahti kuitenkin väistyi, ja lopulta vieras valloittaja vei kaupungin ja sen suuren kirkon.
Nimitys Kristuksen suuri kirkko säilyi. Sillä tarkoitettiin kaupungin esipaimenen kirkkoa, Uuden Rooman arkkipiispan ja ekumeenisen patriarkan katedraalia. Yksinvaltiaan oikkujen ja poliittisten kiemuroitten mukaan sen paikka vaihtui kymmenkunta kertaa. Lopulta patriarkaatti päätyi vaatimattomaan basilikaan ja sen yhteydessä olevaan luostariin kristittyjen kaupunginosaan.
Moderni aika toi ensin helpotuksia kristittyjen asemaan sulttaanin valtakunnassa, mutta 1900-luku myllersi sen uudelleen. Melkein kaikki kristityt ovat muuttaneet kaupungista muualle, ja moni on ihmetellyt voiko Kristuksen suuri kirkko edelleen olla omassa kaupungissaan.
Mutta ulkoinen heikkous antaa tilaa sisäiselle vahvuudelle, jonka Kristus antaa. Vähäisen laumansa kanssa Konstantinopolin kirkko ei todista omasta mahtavuudestaan vaan Kristuksen suuruudesta. Se elää jatkuvassa vuoropuhelussa islamilaisen kansan ja maallisen esivallan kanssa. Siksi se kykenee nöyrään mutta näkemykselliseen johtajuuteen, kun se palvelee ortodoksisia kirkkoja ja koko kristikuntaa ja yhä edelleen todistaa Jumalan viisaudesta ja Kristuksen valosta koko ihmiskunnalle.