Jääkiekon maailmanmestaruus toi pirteän riemun pääsiäisen juhlakaudelle. Oli henkeäsalpaavan hienoa seurata nuoren joukkueen taitoa ja sitkeyttä kaukalossa. Uusi aika alkoi suomalaisessa jääkiekossa ja joukkueurheilussa. Kaikki tämä on mainiota ja hyvä syy juhlia.
Toivottavasti urheilumenestys rakentaa nuoren kansakuntamme itsetuntoa. Ehkä ilo kohottaa yleistä optimismia ja vaikka vaikuttaa talouden tunnuslukuihin. Niinhän taisi tapahtua sen ensimmäisen uskomattoman maailmanmestaruuden seurauksena 11 vuotta sitten.
Kultamitalin toinen puoli kertoo karua asiaa. Siniristilippuun kääriytynyt öykkäröinti oksentaa kaikkien suomalaisten päälle; esiin ryöpsähtää pahanhajuista surkeaa itsetuntoa ja muukalaispelkoa. Naapurimaan lipun polttaminen on tyhjäpäisen huonoa käytöstä. Sinivalkoisiksi naamansa töhertäneitten rasistiset hyökkäykset ”ulkomaalaisen” näköisiä kohtaan kertovat sairaista mielikuvista. Nämä ilmiöt häpäisevät sen isänmaallisuuden, jota känniläiset luulevat uhoavansa.
Muukalaispelko ja rasismi ovat kanssamme aina. Suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa on opetettava kaikissa tilanteissa ja kaikenikäsille.
Ei riitä, että kiltit tädit ja sedät puhuvat siitä. Nyt on loistava tilaisuus maailmanmestarijoukkuelle: tarvitsemme nuorta urhoenergiaa todellisen, monivärisen ja moniarvoisen, vapaan isänmaan puolesta.
Paloma Hannosen alulle laittaman adressin aiheesta voi allekirjoittaa
27.5.2011 klo 22:11:40
Kipin kirjoittaa
On se nyt perkele, ettei juhlia saa, kun on juhlan aika. Mitkä ihmeen "rasistiset hyökkäykset?"
"Muukalaispelko ja rasismi ovat kanssamme aina" Mitä sinä höpäjät, aikuinen mies?
Ei saa voittaa MaailmanMestaruuksia, koska rasismi! Kipeetä vouhotusta. Joillekin henkilöille liika Suomen lippujen näkeminen yhdellä kertaa on näkemä liikaa ja rasismia.
Enkä irtisanoudu mistään, perkele!