Virpojien mukana…

Virpominen on spontaanisti levinnyt Karjalan ortodoksien ja luterilaisten mukana yli koko Suomen ja railakkaasti sekoittunut Pohjanmaan pääsiäistrullien, ja nyttemmin amerikkalaisen trick or treat -kiertelyn kanssa. Virpovat ja ovelta ovelle karkkia hankitsevat noidat ovat perinteen kannalta onneton vääristymä. Onkin outoa, että jopa kristillisen kasvatuksen asiantuntija saattaa suhtautua välinpitämättömästi virpomisen sisältämään mahdollisuuteen oppia eri perinteiden merkityksiä (Kirkko ja Koti 14.3.2008). Mielestäni lapset ansaitsevat parempaa. Aidon virpomisperinteen esillä pitäminen on evankeliumin opettamista. Juhla-asuiset virpojat tuovat ilosanoman Lasaruksen kuolleista herättämisestä ja Jeesuksen saapumisesta vapaaehtoisille kärsimyksilleen Jerusalemiin.  

…Jerusalemiin

Jeesus ratsasti Jerusalemiin nuorella aasilla. Hän tuli rauhan ruhtinaana. Ristin ja ylösnousemuksen tapahtumien jälkeen opetuslapset tajusivat, että hänet oli otettu vastaan samalla tavalla kuin Simon Makkabeus, poliittinen sankari, mutta Jeesus olikin toteuttanut Sakariaan profetian rauhan tuojana. Uuden testamentin tutkijan John Marshin mukaan Tapaus asetti dramaattisella tavalla osanottajat kahden vaihtoehdon eteen Israelin tulevaisuuden suhteen Jumalan kansana: sotilaallisella voimalla tai rauhaan nöyrtymisellä ja sodasta irti sanoutumisella.

Jerusalemiin on edelleen paljon tulijoita. Pyhän maan elämyksistä kiinnostuneet turistit tulevat ilmastoiduissa busseissa. Heidän hyvinvoinnistaan huolehtivat bisnekset ovat paikalla rahan voimalla. Israelin armeija tuli aikoinaan salamasodan keinoin, ja tänään asevelvolliset valvovat turvallisuutta panssarivaunuissaan. Epätoivoiset palestiinalaisnuoret pyrkivät Jerusalemin kaduille marttyyreiksi pommivöihin sonnustautuneina. Saapuuko kukaan aasin varsalla ratsastaen?

Paavi Benediktus XVI kiinnittää huomiota siihen, kuinka jotkut helleenit halusivat nähdä Jeesuksen hänen saavuttuaan juhlittuna Jerusalemiin. Jeesus vastaan pyyntöön vertauskuvalla: Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se tuottaa moninkertaisen sadon.(Joh.12:24) Paavi jatkaa: Kirkastuminen tapahtuu kärsimyksessä. Siitä kasvaa moninkertainen sato – nimittäin pakanakansojen kirkko, kohtaaminen Kristuksen ja kreikkalaisten kesken, jotka tässä edustavat maailman kansoja yleensä.

Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeiset päivät – suuri viikko, piinaviikko, hiljainen viikko, pyhä viikko – haastavat meidät miettimään millaisen Jeesuksen haluamme ja uskallamme nähdä. Tie hänen perässään kulkee rumaa reittiä: kavaltamisen, pidättämisen, väärän tuomion, ruoskimisen ja orjan kidutuskuoleman kautta. Opetuslapset pelästyvät ja pettyvät, ja jättävät mestarinsa. Miehitysvallan sotilaat toteuttavat vuosisatoja vanhaa väkivallan lakia, jonka mukaan joidenkin henki on vähempiarvoinen kuin toisten. Jeesus – Jumalan Poika ja Ihmisen Poika – kuolee kavallettuna, hyljättynä, ihmisarvosta riisuttuna. Hänet lasketaan hautaan. Vain uskollisimmat ja rohkeimmat naiset opetuslasten joukosta ovat katsomassa mihin. Ja mennessään saattamaan loppuun kesken jäänyttä ruumin voitelua heitä kohtaa yllätys. Hauta on tyhjä, murheen tapahtumasarja muuttuu hämmentyneen ilon kertomukseksi.

Lapset ovat etusijalla palmusunnuntain ikonissa. Perjantaina ”ristiinnaulitse” -huutajien joukossa heitä ei mainita eikä kuvata pilkkaamassa ristiinnaulittua. Aikuiset sen sijaan taisivat olla samaa porukkaa. Virpovitsoja värkkäävät ja virpoloruja lausuvat lapset liittyvät – enemmän tai vähemmän tietoisesti – tyhjältä haudalta alkaneeseen ilosanoman ketjuun, joka aikoinaan saavutti Karjalankin. Suomi, Jerusalem ja koko maailma tarvitsee yhä uudelleen evankeliumia, siunausta, lapsen iloa ja uskoa siihen, että väkivallasta voi päästä veljeyteen, vääryydestä oikeuteen ja kuolemasta elämään.

isä Heikki Huttunen 17.3.2008

SEN:n pääsihteeri

Lainaukset teoksista:

John Marsh, Saint John. The Pelican New Testament Commentaries. Penguin Books. (s. 581-587).

Joseph Ratzinger Paavi Benediktus XVI, Matkalla Jeesuksen Kristuksen luo. Katolinen tiedotuskeskus 2006 (s.13).