Aarre pahvilaatikossa
Aarteen laatikosta tekee se, että sieltä löytyy väline kommunikaatioon silloin, kun sanat eivät riitä. Yksinkertaisilla kuvilla voi rakentaa nuorelle koko päiväohjelman: kertoa mitä tapahtuu seuraavaksi, minne mennään ja mitä tehdään.
Tänään istuin toimistolla ja laitoin leirihulinassa sekoittuneita kuvia oikeaan järjestykseen. J-kirjaimen alta löytyivät mm. Jeesus, Jumala ja jäätelö, koon kohdalta käsienpesu, konfirmaatio ja koti-ikävä. Ärrällä alkavia sanoja olivat ainakin Raamattu, ruokailu, rakkaus ja rippikoulu
Kuvakortteja plaratessani huomasin, että noihin sanoihin ja kuviin mahtuu itse asiassa koko rippikoulu. Tuotahan se on: pyhän ja arjen sekoitusta, sekä Jumalaa että jäätelöä. Ja yhdessäoloa, ihmiselämää: rakkautta ja koti-ikävää.
Jos minun pitäisi kuvata omia riparitunnelmiani yhdellä sanalla, se sana alkaisi ärrällä. Rukous. Rukousta opeteltiin rippikoulussa kirkkohetkissä ja iltahartauksissa, rakentamalla rukoushelminauha ja käyttämällä sitä.
Ja rukous on se, joka jää elämään vielä leirinkin jälkeen. Nyt tiemme ovat eronneet: minä olen täällä toimistolla, nuoret koulussa, omassa arjessaan. Silti voin pistää käteni ristiin noiden nuorten puolesta. Rukous jatkuu. Rukous kantaa.
Kommentit
10.9.2008 klo 22:11:24
kirjoittaa
