Välillä vain tuntui siltä, että tavoitteet ovat kerrostalonkorkuisia ja niiden toteutumisen arvioiminen lähes mahdotonta. Miten mitataan, lisääntyikö oikeudenmukaisuus maailmassa vuoden 2007 Vastuuviikon seurauksena…?
Kun tulin SEN:n leipiin nuorena teologianopiskelijana, konkariekumeenikko Juhani Forsberg opasti minua, että ekumeeninen työ vaatii kärsivällisyyttä. Totta, ja niin vaatii maailmanparannuskin. Näkyvää tulosta ei synny joka päivä, ei edes joka viikko. Mutta muistan edelleen, kuinka hienolta tuntui, kun sana välillä muuttui lihaksi. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun seurakunnat ottivat pitkään työstetyn Kirkko turvapaikkana -oppaan omakseen ja lähtivät rohkeasti ajamaan niiden oikeuksia, jotka yhteiskunta halusi karkottaa maastamme.
Tällä hetkellä työni on aika erilaista, ihmisen kokoista. Nyt tavoitteet ovat konkreettisia ja niiden toteutumisen evaluointi helppoa (eikä sitä varten onneksi tarvitse täyttää Ulkoasiaministeriön kehityspoliittisen osaston kaavakkeita). Viime viikonlopun tavoite: onnistunut syysleiri Mäntsälän nuorille kehitysvammaisille. Palaute: kotiin lähtiessä yksi leiriläisistä ottaa kaulasta kiinni ja pussaa poskelle. ”Sanna hei. Oli kivaa.”
Tavoite saavutettu.