SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Charta Oecumenica suomeksi

Euroopan kirkkojen konferenssin ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvoston yhteistyönä syntynyt ekumeeninen asiakirja Charta Oecumenica allekirjoitettiin juhlallisesti 22.4.2001 Strasbourgissa Pyhän Tuomaan evankelis-luterilaisessa kirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen.

 

Allekirjoittajina olivat metropoliitta Jérémie ja kardinaali Miloslav Vlk. Charta Oecumenica on seurausta prosessista, joka on saanut alkunsa kahdesta suuresta ekumeenisesta kokouksesta, jotka pidettiin Sveitsin Baselissa 1989 ja Itävallan Grazissa 1997. On syytä olla varovainen kun puhutaan historiallisista hetkistä, mutta monet pitävät Charta Oecumenican allekirjoitustilaisuutta ja sitä seurannutta asiakirjan antamista Euroopan kirkoille yhtenä ekumeenisen liikkeen historiallisista hetkistä.

 

Euroopan kirkkojen konferenssiin kuuluu yhteensä 126 ortodoksista, luterilaista, protestanttista, anglikaanista ja vanhakatolista kirkkoa kaikista Euroopan maista - sekä lisäksi 43 erilaista kristillistä ja ekumeenista järjestöä. Euroopan katolisten piispainkokousten neuvosto - muiden tehtäviensä ohella – edustaa katolista kirkkoa Euroopan kirkkoja koskevissa ekumeenisissa yhteyksissä.

 

Charta Oecumenica on siis edustuksellisesti hyvin kattava sopimusasiakirja, joka suoraan tai välillisesti koskee kaikkia Euroopan kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä. Kuten kaikkien ekumeenisten asiakirjojen kohdalla, sen lopullinen merkitys punnitaan reseptiossa eli siinä kuinka kirkot ottavat sen vastaan ja alkavat soveltaa sitä käytännön tasolla ekumeenisissa kanssakäymisissä.

 

Asiakirjan nimessä esiintyvä sana Charta on alun perin latinankielessä tarkoittanut papyrus-lehteä. Kuten tiedetään, papyrus on asioiden kirjaamiseen tai muistiin merkitsemiseen erikseen valmistettu paperin edeltäjä. Tärkeitä muistiin merkittäviä asioita ovat aina olleet erilaiset sopimukset ihmisten ja yhteisöjen välillä. Charta Oecumenica voidaan siis vastaavasti kääntää suomeksi: ”Ekumeeninen sopimus”. Samalla charta on kantasana monien eurooppalaisten kielten ”karttaa” merkitseville sanoille, kuten suomenkielestäkin havaitaan. Myös kartat olivat muinoin tärkeitä papyrukselle piirrettäviä asioita.

 

Charta Oecumenican mieltäminen tekstimuotoon laadituksi ”ekumeeniseksi kartaksi” tuokin hyvin esiin sopimusasiakirjan luonteen. Siinä kartoitetaan yleisluonteisesti Euroopassa vallitseva ekumeeninen ”maasto” ja ne erityiskysymykset, jotka maastosta nousevat esille Euroopan mantereella – Atlantilta Uralille, Nordkapista Välimerelle.

 

”Sopimusasiakirja-kartan” sisältä löytyy lopulta myös ”kompassineula”, jolla haetaan suuntaa. Asiakirja on rakennettu siten, että kunkin erityiskysymyksen kuvauksen jälkeen seuraa osio, joka alkaa sanoilla:

 

”Me sitoudumme”. Näiden sitoutumista korostavien osioiden tarkoituksena

 

on osoittaa suuntaa yhteiselle ekumeeniselle toiminnalle kirkkojen ponnistellessa kohti nimettyä päämäärää: Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä.

 

Charta Oecumenica lähtee siitä, että ekumeeniset ponnistelut tapahtuvat Kristuksessa jo yhteen kuuluvien kristittyjen toimesta kolmiyhteisen Jumalan kunniaksi. Näkyvän ykseyden päämäärää kohti pyritään uskollisena Jeesuksen ylimmäispapilliselle rukoukselle: ”…että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh.17.21).

 

Asiakirjan lähtökohtiin liittyy myös voimakas hengellinen, katumukseen liittyvä ulottuvuus: vallitseva kirkkojen hajaannus ei ole Jumalan tahto, vaan ihmisten teko, josta on tullut evankeliumin sanoman leviämisen este. Hajaannuksesta kannetaan yhteistä syyllisyyttä. Jokainen kristitty on kutsuttu itsetutkiskeluun, kaikissa kirkoissa esiintyvän itseriittoisuuden tunteen torjumiseksi.

 

Asiakirjan tavoitteena on käynnistää jatkuva prosessi, joka samanaikaisesti olisi käynnissä kaikkialla Euroopassa. Tämän prosessin luonne ja jatkuvuus ratkaisevat asiakirjan lopullisen arvon. Asiakirjan teksti luo yhteiset puitteet paikallisille dialogeille ympäri Eurooppaa. Näin se on paikallisten prosessien yhteinen nimittäjä, jonka kautta lankoja on mahdollista koota yhteen.

 

Charta Oecumenica ekumeenisena karttana on eurooppalainen yleiskartta. On selvää, että se ei sellaisenaan ole riittävä eri puolilla Eurooppaa tapahtuvassa kansallisessa ekumeenisessa ”suunnistuksessa”. On tärkeää pohtia, millainen on kansallinen ekumeeninen ”kartta” erityispiirteineen.

 

Kansallisena lisänä yleiskartalle on Suomen ekumeeninen neuvosto 15.10.2002 hyväksynyt -suositukset, jotka nostavat esille aiheita, jotka liittyvät ekumeeniseen toimintaan erityisesti maamme rajojen sisäpuolella. Suositukset löytyvät tämän julkaisun lopusta.

 

Charta Oecumenican ja Ekumenian hyvät tavat -suositusten erityinen avainsana on ”sitoutuminen”. Tämä tarkoittaa vapaaehtoista sitoutumista jatkuviin ekumeenisiin ponnisteluihin näkyvän ykseyden päämäärän saavuttamiseksi. Matka jatkuu ja kirkkoja ja kristittyjä haastetaan näiden ”karttojen” hyödyntämiseen siellä, missä ihmiset kohtaavat.

 

Suomen ekumeenisen neuvoston hallitus

 

Suomennos englanninkielestä: Riitta Virkkunen

Suomennos on Suomen ev. lut. kirkon ulkoasiain neuvoston ja Suomen ekumeenisen neuvoston hallituksen hyväksymä. Asiakirja on alunperin laadittu saksankielellä.

 

CHARTA OECUMENICA

 

Suuntaviivat laajempaan yhteistyöhön Euroopan kirkkojen kesken

 

“Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle”

 

Euroopan kirkkojen konferenssina (EKK) ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvostona (CCEE) me olemme lujasti päättäneet Baselissa (1989) ja Grazissa (1997) pidettyjen kahden Euroopan ekumeenisen yleiskokouksen sanomien hengessä säilyttää ja kehittää edelleen sitä yhteyttä, joka keskuudessamme on jo päässyt kasvuun. Kiitämme Kolmiyhteistä Jumalaamme siitä, että hän ohjaa Pyhän Hengen kautta askeleemme kohti yhä syvempää yhteyttä.

 

Monet ekumeenisen yhteistyön muodot ovat jo osoittautuneet toimiviksi. Kristuksen rukous kuuluu: “...että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh. 17:21). Jos haluamme olla uskollisia tälle rukoukselle, emme voi olla tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Meidän tulee sen sijaan olla tietoisia syyllisyydestämme ja valmiita katumukseen. Meidän tulee pyrkiä voittamaan kaikki se jakautuminen, jota vielä on keskuudessamme, niin että voimme yhdessä julistaa evankeliumin sanomaa uskottavasti kaikille ihmisille.

 

Kuunnellen yhdessä Jumalan sanaa Pyhässä Raamatussa ja kutsuttuina tunnustamaan yhteistä uskoamme ja toimimaan yhdessä sen totuuden mukaisesti, jonka olemme oivaltaneet, antakaamme todistus rakkaudesta ja toivosta, jotka on tarkoitettu kaikille ihmisille.

 

Eurooppa - Atlantilta Uralille, Nordkapista Välimerelle - on nyt kulttuurisesti pluralistisempi kuin milloinkaan ennen. Evankeliumin mukaisesti me haluamme puolustaa Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvoa ja työskennellä yhdessä kirkkoina kansojen ja kulttuurien keskinäisen sovinnon rakentamiseksi.

 

Tässä hengessä me hyväksymme tämän asiakirjan yhteisenä sitoutumisenamme vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Se antaa kuvan perustavista ekumeenisista vastuualueista ja niistä johtuvista toiminnan suuntaviivoista ja sitoumuksista. Sen tarkoituksena on edistää ekumeenista dialogin ja yhteistyön kulttuuria kirkon elämän kaikilla tasoilla ja antaa sille yhteisesti sovitut kriteerit. Tämä asiakirja ei ole kuitenkaan luonteeltaan virallisesti velvoittava tai dogmaattinen eikä sillä ole kirkkolain sitovuutta. Sen auktoriteetti perustuu Euroopan kirkkojen ja ekumeenisten järjestöjen vapaaehtoiseen sitoutumiseen. Tämän perustekstin pohjalta ne voivat muotoilla omat paikalliset lisäyksensä, jotka vastaavat niiden omia erityishaasteita ja niistä johtuvia sitoumuksia.

 

I

USKOMME “YHDEN, PYHÄN, YHTEISEN JA APOSTOLISEN KIRKON”

 

“Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4: 3-6)

 

1. Yhdessä kutsuttuina uskon ykseyteen

 

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti, Pyhän Raamatun todistusta seuraten ja sen mukaan kuin uskomme on ilmaistu ekumeenisessa Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksessa vuodelta 381, me uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Koska me tässä tunnustamme “yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon”, meidän tärkein ekumeeninen tehtävämme on ilmaista tätä ykseyttä, joka on aina Jumalan lahja.

 

Perustavat eroavaisuudet uskonkäsityksissä ovat yhä vielä näkyvän ykseyden esteinä. Kirkosta ja sen ykseydestä, sakramenteista ja viroista on erilaisia näkemyksiä. Emme saa tyytyä tähän tilanteeseen. Jeesus Kristus on ristillä paljastanut meille rakkautensa ja sovituksen salaisuuden. Hänen seuraajinaan tahdomme tehdä kaikkemme voittaaksemme ne ongelmat ja esteet, jotka vielä jakavat kirkkoja.

 

Me sitoudumme

  • noudattamaan Efesolaiskirjeen apostolista kehotusta ja etsimme hellittämättä yhteisymmärrystä Kristuksen pelastussanomasta evankeliumissa,
  • raivaamaan Pyhän Hengen voimassa tietä kohti Jeesuksen Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä yhdessä uskossa, joka saa ilmauksensa kasteen vastavuoroisessa tunnustamisessa, eukaristisessa yhteydessä samoin kuin yhteisessä todistuksessa ja palvelussa.

II

KOHTI KIRKKOJEN NÄKYVÄÄ YHTEYTTÄ EUROOPASSA

 

“Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”  (Joh. 13:35)

 

2. Evankeliumin julistaminen yhdessä

 

Kirkkojen kaikkein tärkein tehtävä Euroopassa on yhteinen evankeliumin julistus sekä sanoin että teoin kaikkien pelastukseksi. Sekä yhteisöt että yksilöt ovat laajamittaisesti kadottaneet elämänsuunnan ja irtautuneet kristillisistä arvoista. Tämä haastaa kristittyjä todistamaan uskostaan ennen muuta vastauksena elämäntarkoituksen kyselyyn, jota esiintyy niin monessa muodossa. Tämä todistus edellyttää yhä suurempaa paneutumista kristilliseen kasvatukseen (esim. rippikoulussa tai vastaavassa opetuksessa) ja sielunhoitoon paikallisseurakunnissa sekä kokemusten jakamista näillä alueilla. Yhtä tärkeää on, että koko Jumalan kansa yhdessä välittää evankeliumia julkisuudessa. Tämä merkitsee myös vastuullista sitoutumista sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin.

 

Me sitoudumme

  • keskustelemaan toisten kirkkojen kanssa evankelioimissuunnitelmistamme, sopimaan siitä niiden kanssa ja siten välttämään riskin ajautua vahingolliseen kilpailuun ja uusiin jakautumisiin,
  • tunnustamaan, että jokaisella on oikeus valita vapaasti omantuntonsa mukaan uskontonsa ja kirkkoon kuulumisensa. Tämä merkitsee sitä, että ketään ei houkutella kääntymään moraalisen painostuksen keinoin tai aineellisilla eduilla, muttei myöskään estetä ketään omasta vapaasta tahdostaan kääntymään toiseen uskoon tai kirkkoon.

3. Lähemmäksi toisiamme

 

Meidän tulee yhdessä käydä evankeliumin hengessä kristillisten kirkkojen historian uudelleenarviointiin. Historiaamme ovat leimanneet monet myönteiset kokemukset mutta myös skismat, vihamielisyys ja jopa aseelliset selkkaukset. Ihmisten syyllistyminen vääriin tekoihin ja rakkauden puute sekä usein esiintynyt uskon ja kirkon väärinkäyttäminen poliittisiin tarkoituksiin ovat vakavasti vahingoittaneet kristillisen todistuksen uskottavuutta.

 

Sen vuoksi ekumenian lähtökohtana on kristittyjen sydämen uudistuminen ja valmius katumukseen ja parannukseen. Ekumeeninen liike on jo auttanut rakentamaan sovintoa.

 

On tärkeää, että tunnustamme erilaisten kristillisten traditioiden hengelliset rikkaudet, opimme toinen toisiltamme ja siten otamme vastaan nämä lahjat. Jotta ekumeeninen liike voisi kukoistaa, on erityisen välttämätöntä ottaa huomioon nuorten ihmisten kokemukset ja odotukset ja aktiivisesti kannustaa heitä osallistumaan.

 

Me sitoudumme

  • voittamaan kussakin kirkossa esiintyvät itseriittoisuuden tunteet, poistamaan ennakkoluuloja sekä pyrkimään molemmin puolin kohtaamaan toisiamme ja olemaan käytettävissä toinen toisemme apuna,
  • edistämään ekumeenista avoimuutta ja yhteistyötä kristillisessä kasvatuksessa, teologisessa koulutuksessa, täydennyskoulutuksessa ja tutkimustyössä.

4. Yhdessä toimiminen

 

Monenlaisia yhteisen toiminnan muotoja toteutetaan jo nyt ekumeenisesti. Eri kirkkojen kristityt elävät monasti rinnakkain. He ovat vuorovaikutuksessa keskenään ystävyyssuhteissaan, asuinalueillaan, työpaikallaan ja perhepiirissä. Erityisesti olisi tuettava eri kirkkokuntiin kuuluvien avioliittoja, niin että niissä voitaisiin kokea ekumeniaa jokapäiväisessä elämässä.

 

Suosittelemme sitä, että paikallisen, alueellisen, valtakunnallisen ja kansainvälisen tason yhteistoiminnan edistämiseksi asetettaisiin ja pidettäisiin yllä kahdenvälisiä ja monenvälisiä ekumeenisia elimiä. Euroopan tasolla on välttämätöntä vahvistaa Euroopan kirkkojen konferenssin ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvoston yhteistyötä ja järjestää edelleen Euroopan ekumeenisia yleiskokouksia.

 

Kirkkojen välisissä konfliktitilanteissa tulisi tarpeen mukaan tehdä sovitteluun ja rauhaan tähtääviä aloitteita ja/tai tukea niitä.

 

Me sitoudumme

  • toimimaan yhdessä kirkon elämän kaikilla tasoilla, missä vain olosuhteet sen sallivat eikä esteinä ole mitään uskoon perustuvia tai muuten erittäin painavia tarkoituksenmukaisuussyitä,
  • puolustamaan vähemmistöjen oikeuksia ja hälventämään väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja enemmistö- ja vähemmistökirkkojen väliltä omissa maissamme

5. Yhdessä rukoileminen

 

Ekumeeninen liike elää siitä, että kuulemme Jumalan sanaa ja annamme Pyhän Hengen tehdä työtä meissä ja meidän kauttamme. Tämän armon voimassa on tehty monia erilaisia aloitteita, joiden tarkoituksena on syventää  rukouksen ja jumalanpalveluksen avulla hengellistä yhteyttä kirkkojen välillä ja rukoilla Kristuksen kirkon näkyvän ykseyden toteutumista. Eukaristisen yhteyden puuttuminen on erityisen kipeä merkki monien kristillisten kirkkojen välillä vallitsevasta jakautuneisuudesta.

 

Eräissä kirkoissa suhtaudutaan varauksellisesti yhdessä rukoilemiseen ekumeenisissa tilaisuuksissa. Toisaalta monet laulut ja liturgiset rukoukset ovat meille yhteisiä, ennen muuta Herran rukous. Ekumeenisia jumalanpalveluksia on toteutettu laajalti. Nämä kaikki ovat olennainen osa meidän kristillistä spiritualiteettiamme.

 

Me sitoudumme

  • rukoilemaan toistemme ja kristittyjen ykseyden puolesta,
  • oppimaan tuntemaan ja arvostamaan muiden kirkkojen jumalanpalvelusta ja muita hengellisen elämän muotoja,
  • ottamaan askeleita kohti eukaristisen yhteyden päämäärää.

6. Dialogin jatkaminen

 

Me kuulumme yhteen Kristuksessa. Tällä tosiasialla on perustava merkitys ajatellessamme teologisten ja eettisten näkemystemme eroja. Me emme ole kuitenkaan osanneet nähdä moninaisuuttamme lahjana, joka rikastuttaa meitä. Sen sijaan olemme antaneet oppia, etiikkaa ja kirkkojärjestystä koskevien näkemyserojen ajaa kirkkoja erilleen toisistaan. Tällöin ovat tietyt historialliset olosuhteet ja erilaiset kulttuuritaustat usein saaneet näytellä ratkaisevaa osaa.

 

Ekumeenisen yhteyden syventämiseksi on ehdottomasti jatkettava yrityksiä saavuttaa yksimielisyys uskossa. Vain siten voidaan kirkolliselle yhteydelle antaa teologinen perusta. Dialogille ei ole vaihtoehtoa.

 

Me sitoudumme

  • jatkamaan huolellista ja tiivistä vuoropuhelua kirkkojemme välillä eri tasoilla ja selvittämään, miten kirkkojen viralliset elimet voivat ottaa vastaan ja panna täytäntöön dialogissa saavutetut löydöt,
  • pyrkimään ristiriitatilanteissa dialogiin, erityisesti silloin, kun uhkana ovat erimielisyydet opin ja etiikan kysymyksissä, sekä käymään näistä asioista yhteistä keskustelua evankeliumin valossa.

III

YHTEINEN VASTUUMME EUROOPASSA

 

“Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)

 

7. Osallistuminen Euroopan rakentamiseen

 

Uskonnollisessa ja kulttuurisessa mielessä Eurooppa on jo vuosisatojen ajan kehittynyt luonteeltaan pääasiassa kristilliseksi. Kristityt eivät ole kuitenkaan onnistuneet estämään sitä, että eurooppalaiset ovat saaneet aikaan kärsimystä ja tuhoa sekä Euroopan sisällä että sen ulkopuolella. Me tunnustamme oman osuutemme vastuusta tähän syyllisyyteen ja pyydämme anteeksiantamusta Jumalalta ja lähimmäisiltämme.

 

Meidän uskomme auttaa meitä ottamaan oppia menneestä ja vaikuttamaan siihen, että kristillisestä uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta voi tulla toivon lähde moraalille ja etiikalle, kasvatukselle ja kulttuurille sekä poliittiselle ja talouselämälle niin Euroopassa kuin kaikkialla maailmassa.

 

Kirkot tukevat Euroopan integraatiota. Yhteys ei voi kestää ilman yhteisiä arvoja. Olemme vakuuttuneita siitä, että kristinuskon hengellinen perintö on Euroopalle innoituksen ja sisäisen rikkauden voimanlähde. Me työskentelemme kristillisen uskomme pohjalta rakentaaksemme inhimillistä, sosiaalisesti tietoista Eurooppaa, jossa vallitsevat ihmisoikeudet ja rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden, suvaitsevaisuuden, osallistumisen ja solidaarisuuden perusarvot. Pidämme samoin ehdottomasti kiinni elämän kunnioittamisesta, avioliiton ja perheen arvosta, köyhien puolelle asettumisesta, valmiudesta antaa anteeksi ja myötätuntoisuudesta kaikissa asioissa.

 

Kirkkoina ja kansainvälisinä yhteisöinä meidän tulee pyrkiä estämään vaara, että Eurooppa kehittyy integroituneeksi länneksi ja siitä erillään olevaksi idäksi. Kavahdamme myös Euroopan jakautumista pohjoiseen ja etelään. Samalla meidän on vältettävä eurooppakeskeisyyttä ja vahvistettava Euroopan vastuuntuntoa koko ihmiskunnasta, erityisesti köyhistä kaikkialla maailmassa.

 

Me sitoudumme

  • etsimään yhteisymmärrystä sosiaalisen vastuumme sisällöstä ja päämääristä ja edustamaan suhteissamme Euroopan yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin instituutioihin - mikäli mahdollista yhdessä - kirkkojen huolenaiheita ja näkemyksiä,
  • puolustamaan perusarvoja niiden kaikenlaista loukkaamista vastaan,
  • vastustamaan kaikkia yrityksiä väärinkäyttää uskontoa ja kirkkoa etnisiin ja nationalistisiin tarkoituksiin.

8. Kansojen ja kulttuurien sovinto

 

Alueellisten, kansallisten, kulttuuristen ja uskonnollisten traditioiden moninaisuus on mielestämme Eurooppaa rikastuttava asia. Monien ristiriitojen keskellä kirkkojen kutsumuksena on palvella yhdessä sovinnon aikaansaamista kansojen ja kulttuurien kesken. Tiedämme, että tämän tärkeänä edellytyksenä on rauha kirkkojen kesken.

 

Yhteisenä pyrkimyksenämme on paneutua evankeliumin hengessä poliittisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin ja olla mukana ratkaisemassa niitä. Koska tähdennämme ihmisarvoa ja kunnioitamme jokaista yksilöä Jumalan kuvaksi luotuna, puolustamme kaikkien ihmisten ehdotonta tasa-arvoa.

 

Tarkoituksemme on kirkkoina yhdistää voimamme edistämään Euroopan demokratisoitumisprosessia. Me sitoudumme työskentelemään sellaisten rauhan rakenteiden puolesta, jotka perustuvat ristiriitojen väkivallattomaan ratkaisemiseen. Tuomitsemme kaikenlaisen väkivallan toista ihmistä kohtaan, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan.

 

Sovintoon kuuluu yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen kaikkien kansojen sisällä ja niiden välillä. Tämä merkitsee ennen muuta rikkaiden ja köyhien välisen kuilun umpeuttamista ja työttömyyden poistamista. Me toimimme yhdessä omalta osaltamme sen hyväksi, että siirtolaiset, pakolaiset ja turvapaikan etsijät saavat Euroopassa inhimillisen vastaanoton.

 

Me sitoudumme

  • torjumaan kaikkia sellaisia nationalismin muotoja, jotka johtavat toisten kansojen ja kansallisten vähemmistöjen sortamiseen, ja etsimään aktiivisesti väkivallattomia ratkaisuvaihtoehtoja,
  • vahvistamaan naisten asemaa ja yhtäläisiä oikeuksia kaikilla elämänaloilla ja edistämään naisten ja miesten välistä kumppanuutta kirkossa ja yhteiskunnassa.

9. Luomakunnan turvaaminen

 

Jumalan, Luojamme, rakkauteen uskoen me kiitämme luomakunnan lahjasta ja luonnon suuresta arvosta ja kauneudesta. Meitä kuitenkin kauhistuttaa nähdä, miten luonnonvaroja riistetään välittämättä niiden todellisesta arvosta tai ottamatta huomioon niiden rajallisuutta ja piittaamatta tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.

 

Me haluamme olla yhdessä luomassa kestäviä elinehtoja koko luomakunnalle. Meillä on Jumalan edessä vastuu siitä, että saadaan voimaan yhteiset kriteerit, joiden pohjalla tehdään ero sen välillä, mitä ihmiset kykenevät tieteellisesti ja teknisesti toteuttamaan, ja mitä heidän ei eettisesti arvioiden tulisi tehdä.

 

Me suosittelemme, että Euroopan kirkoissa alettaisiin viettää Luomakunnan varjelemisen ekumeenista rukouspäivää.

 

Me sitoudumme

  • pyrkimykseen omaksua elämäntapa, joka on vapaa taloudellisista paineista ja kulutuskeskeisyydestä, sekä elämänlaatu, joka on tietoinen vastuustaan ja luonnon kestävyyden ehdoista,   
  • tukemaan kirkollisia ympäristöjärjestöjä ja ekumeenisia verkostoja niiden toiminnassa luomakunnan turvaamiseksi

10. Yhteyden vahvistaminen juutalaisuuteen

 

Meidät on sidottu ainutlaatuiseen yhteyteen Israelin kansan, liiton kansan kanssa. Tätä liittoa Jumala ei ole koskaan purkanut. Uskomme mukaan juutalaiset sisaremme ja veljemme ovat “...Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua” (Room. 11: 28-29). Ja heidät “...Jumala on ottanut lapsikseen ja antanut heille kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin...” (Room. 9: 4-5).

 

Me pahoittelemme kaikenlaisia antisemitismin ilmauksia, kaikkia vihan ja vainon purkauksia ja tuomitsemme ne. Me pyydämme Jumalalta anteeksi juutalaisvastaisia asenteita kristittyjen keskuudessa ja pyydämme sovintoa juutalaisilta sisariltamme ja veljiltämme.

 

On ehdottoman tärkeää kasvattaa kirkkojemme jumalanpalveluksessa ja opetuksessa, opissa ja elämässä tietoisuutta kristillisen uskon ja juutalaisuuden välillä olevasta vahvasta sidoksesta ja tukea kristillis-juutalaista yhteistyötä.

 

Me sitoudumme

  • vastustamaan kaikkia antisemitismin ja juutalaisvastaisuuden muotoja kirkossa ja yhteiskunnassa,
  • etsimään ja tiivistämään dialogia juutalaisten sisartemme ja veljiemme kanssa kaikilla tasoilla.

11. Suhteiden viljeleminen islamilaisuuteen

 

Euroopassa on elänyt muslimeja vuosisatojen ajan. Joissakin Euroopan maissa he muodostavat voimakkaita vähemmistöjä. Vaikka muslimien ja kristittyjen välillä on ollut ja yhä on paljon hyviä kontakteja ja naapuruussuhteita, molemmin puolin on kuitenkin olemassa vahvaa varauksellisuutta ja ennakkoluuloja. Niiden juuret ovat historian ja lähimenneisyyden kipeissä kokemuksissa.

 

Me haluaisimme vahvistaa kohtaamisia kristittyjen ja muslimien välillä ja lisätä kristillis-islamilaista dialogia kaikilla tasoilla. Suosittelemme erityisesti sitä, että keskustelisimme keskenämme uskostamme yhteen Jumalaan ja selventäisimme käsityksiä ihmisoikeuksista.

 

Me sitoudumme

  • kohtelemaan muslimeja kunnioittavasti,
  • tekemään muslimien kanssa yhteistyötä kummankin tärkeinä pitämissä asioissa.

12. Muiden uskontojen ja maailmankatsomusten kohtaaminen

 

Uskonnollisten ja uskonnottomien näkemysten ja elämäntapojen moninaisuudesta on tullut Euroopan kulttuurinen ominaispiirre. Itäiset uskonnot ja uudet uskonnolliset yhteisöt leviävät ja herättävät monien kristittyjen kiinnostusta. Tämän lisäksi yhä suuremmat ihmisjoukot hylkäävät kristillisen uskon, asennoituvat siihen välinpitämättömästi tai omaksuvat muita elämänkatsomuksia.

 

Me haluamme ottaa toisten kriittiset kysymykset vakavasti ja yrittää yhdessä käydä vilpitöntä keskustelua heidän kanssaan. On kuitenkin tehtävä ero niiden yhteisöjen välillä, joiden kanssa tulee etsiä dialogia ja kohtaamista, ja niiden välillä, joista on kristillisistä lähtökohdista käsin varoitettava.

 

Me sitoudumme

  • tunnustamaan näiden ihmisten ja yhteisöjen uskonnon- ja omantunnonvapauden ja puolustamaan heidän oikeuttaan harjoittaa uskoaan tai vakaumustaan yksin tai ryhmissä, yksityisesti tai julkisesti niiden oikeuksien puitteissa, jotka koskevat kaikkia,
  • olemaan avoimia dialogille kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa, ajamaan heidän kanssaan yhteisesti tärkeinä pitämiämme asioita ja todistamaan heille kristillisestä uskostamme.

Jeesus Kristus, yhden kirkon Herra,

on vahvin toivomme sovituksesta ja rauhasta.

Hänen nimessään haluamme jatkaa

yhteistä polkuamme Euroopassa.

Rukoilemme Jumalan johdatusta

Pyhän Hengen voiman kautta.

 

”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla meidät, jotka uskomme, niin että meillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.” (Room. 15:13)

 

Euroopan kirkkojen konferenssin ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvoston puheenjohtajina me luovutamme tämän Charta Oecumenican kaikille kirkoille ja piispainkokouksille Euroopassa hyväksyttäväksi perustekstinä ja sovellettavaksi näiden paikalliseen tilanteeseen.

 

Näin suositellen me täten allekirjoitamme Charta Oecumenican Euroopan ekumeenisen kohtaamisen tilaisuudessa ensimmäisenä sunnuntaina yhdessä vietetyn pääsiäisen jälkeen vuonna 2001.

 

Strasbourg 22.4.2001

 

Metropoliitta Jérémie

Euroopan kirkkojen konferenssin puheenjohtaja

 

Kardinaali Vlk

Euroopan katolisten piispankokousten neuvoston puheenjohtaja


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors