Tässä julkaistaan puheita, saarnoja, koulun päivänavauksia ym. ekumeniaan liittyvää hartausaineistoa. Voit lähettää aineistoa julkaistavaksi täällä. Lähetä tekstisi sähköpostilla: . Kiitos!
Nostanpa esiin lähes jokasunnuntaisen näyn. Kun sunnuntaiaamun messu on alkamassa, seisoo kirkon parkkipaikalla vain muutama auto. Osa kirkkoon tulijoista on tietenkin tullut kävellen luontoa säästäen ja kunnioittaen. Muutaman tunnin päästä paikallisten kauppojen parkkipaikoilla on paljon enemmän autoja. Kaupat ovat auki seitsemänä päivänä viikossa ja kirkko yhtenä päivänä.
Täällä Luostarivuoressa me opimme monia asioita elämää varten. Opimme mm sosiaalisia taitoja ollessamme toistemme kanssa. Opiskelemme monia oppiaineita: kieliä, muita humanistisia aineita, taito- ja taideaineita sekä matemaattis-luonnontieteellisiä aineita.
Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. (Jaak. 5: 1316)
Kristus nousi kuolleista totisesti nousi!
Kristuksessa rakkaat sanankuulijat! Haluan ensiksi palauttaa mieleemme pyhän Vapahtajamme nimet: Jeesus ja Immanuel. Enkeli oli ilmoittanut nämä nimet jo edeltä käsin. Kummallakin on erityinen merkitys. Jeesus merkitsee häntä, joka pelastaa kansansa sen synneistä, ja Immanuel merkitsee Jumala on meidän kanssamme.
Tällä viikolla vietetään maailmanlaajuista ekumeenista rukousviikkoa. Ekumenia tarkoittaa kristittyjen välistä yhteistyötä. Viikko sijoittuu aina tammikuun 18.-25.päivään.
Sunnuntaina 18.tammikuuta alkaa kansainvälinen ekumeeninen rukousviikko. Ekumenia tarkoittaa kaikkien kristittyjen välistä yhteistyötä ja yhteyttä. Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko on vuosittain aina samaan aikaan kaikkialla maailmassa, 18.25. tammikuuta.
Adventinaika täällä kirkossa ei tunnu välttämättä aina kovin jouluiselta. Eikä se ihme olekaan, onhan kysymys vasta jouluun valmistautumisesta. Odotuksen aika ei ole sama asia kuin edessä oleva juhla. Vaikka joulukausi onkin jo alkanut, on suureen juhlaan vielä aikaa. Odotus sisältää tämän ajatuksen: Sitten kun sydän auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.
Isän, ja Pojan, ja Pyhän Hengen nimeen!
Tänään kuulimme Kristuksen kertoman ja samalla selittämän vertauksen. Vertaus puhuu kylväjästä ja hänen työstään. Kylväminen on ollut ja on monessa maassa ihmisen perustyö. Kylväjä kylvää siemeniä ja sitten odottaa ja usein rukoilee, että seuraava sato tulee olemaan hyvä. Jos maa ei anna satoa, se ei riipu kylväjästä, vaan syy voi olla maaperässä ja olosuhteissa.
13. päivä huhtikuuta vuonna 1976 oli minulle suuren ilon päivä. Olin ystäväni kanssa leiponut sitä päivää varten yhteensä 6 täytekakkua.
Mitä on lähimmäisyys? Luulen, että ymmärrys tästä kysymyksestä on hämärtynyt. Lähimmäisyys ei nimittäin merkitse samaa kuin ystävyys, vaikka toki voimme todeta, etteivät nämä sanat sisällöltään ole kovin kaukana toisistaan. Mutta samaa ne eivät tarkkaan ottaen tarkoita.
Nykyään tavoitellaan hyvää elämää ainakin yhtä paljon kuin ennenkin, mutta näkemyksemme on yhä enemmän materialistinen. Rakennamme mielellämme ulkonaista näyttävyyttä kertomaan, että hyvin menee. Keräämme aarteita aivan kuin saisimme jotain mukaamme sitten viimeisenä päivänä.
”Hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa kirkkaan valkoisina.” Aivan kuin tässä kuvattaisiin jotain television ohjelmaa. Kysymys voisi olla vaikka jostain tieteissarjasta. Ehkäpä oma inhimillinen ymmärryksemme pitää äsken kuultua kertomusta yhtä uskottavana. Nykyihminen kun ei välttämättä kovin paljon askartele tuonpuoleisilla.
Moniko meistä nykyihmisistä tietää, mistä juhannuksessa on oikeastaan kysymys? Kyllähän moni sanoo juhannusta toki viettävänsä, mutta se tarkoittaa mökkielämää, saunomista ja pöydän moninaisten antimien nauttimista. Monelle juhannus merkitsee näin vain hiukan normaalia juhlavampaa vapaa-aikaa. Laitetaan siniristilippu salkoon. On valoisa keskikesän aika!
Se, joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon! Olemme lukeneet lehdistä kohupapin sanoneen muun muassa, että synnistä puhutaan kirkossa liikaa. Tuntuu kuin emme olisi samassa kirkossa, sillä minusta synnistä ei puhuta laajasti ottaen kovinkaan paljon.
Tänään kuulemme yhden Raamatun tutuimmista kertomuksista. Mitä tutumpi kertomus on, sitä vaativammaksi meidän paikkamme muodostuu. Teksti kysyy, ymmärrämmekö todella, mistä siinä on kysymys. Ajattelemme helposti, että voimme samastaa itsemme helpoimmin kuuluisaan tuhlaajapoikaan. Käsityksemme ovat varmasti jotenkin romantisoituja.
Kun tulee puhe katoavista aarteista, niin varsin usein käännämme huomion ulospäin omasta elämästämme. Toteamme, etteihän meillä juuri mitään ole. Tämä se on meille kaikille tuttua hurskastelua ja ulkokultaisuutta. Tuolla naapurilla ovat asiat varmasti paljon paremmin, katsokaapa sinne!
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain! Näin on soitettu ja laulettu tyttöystäville ja vaimoille, lasten äideille. Tänäänkin on monella äidillä syntymäpäivä ja tätä laulua ehkä jälleen toivotaan radiossa soitettavaksi: ”Päivänsäteenä pienenä silmiisi kurkistan, herätän sinut unestasi, ja onnea toivotan. Lailla perhosen leijailen korvaasi kuiskaamaan sanat kaikkein kauneimmat, jotka suinkin vain osaan, sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en, suukko poskellesi olkoon sellainen.”
Kristus on totisesti ylösnoussut!
Tänään on hyvin harvinainen päivä! Ei kylläkään siinä mielessä, että tänään on torstai, joka kirkkovuodessa tunnetaan helatorstaina. Eikä vielä siinäkään mielessä, että tänään on 1. toukokuuta eli vappu. Mutta taidamme kaikki viettää yhtä aikaa vappua ja helatorstaita aivan ensimmäistä kertaa elämässämme. Ja myös ainoaksi kerraksi meille kaikille tämä päivä taitaa tulla tällä tavalla. Viimeksi tällaista yhteistä maallista ja hengellistä juhlapäivää vietettiin vuonna 1913.

Kristus nousi kuolleista totisesti nousi! Jälleen tänään saamme iloita ymmärrystä etsivästä uskosta. Mieleeni tulivat erään laulun ja virren sanat, jotka kertovat siitä, että Jumalan lahjoittama usko etsii aina ymmärrystä: Jeesus, anna armon koittaa, milloin eksyn tieltäsi. Viettelykset anna voittaa, muistaa kärsimystäsi. Auta, että ymmärtäisin, miksi menit kuolemaan, sinua vain ylistäisin enkä sankareita maan. (Vk. 234: 3) Virren sanoman on perustuttava ylösnousemukseen, sillä ilman armon ihmettä ja salaisuutta emme vieläkään tietäisi, miksi kerran Jeesus-niminen mies meni kuolemaan.

Ennen puhuttiin ja vielä joskus nykyäänkin Marianpäivästä. Tämän päivän virallinen nimitys on Marian ilmestyspäivä, mikä juontaa juurensa arkkienkeli Gabrielin ilmestymisestä neitsyt Marialle: Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi! (Luuk. 1:28) Kyse ei siis ole Marian ilmestymisestä, vaikka joskus lehtien kirkollisissa ilmoituksissa lukeekin Marian ilmestymispäivä. Marian vierailusta Elisabetin luo sellaista voisi myös päätellä.

Hän on täällä tänään! Hän, josta sanotaan näin: Hän luonamme on armollaan, lämmittää meidät paisteellaan, ja taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan. (Virsi 229: 3) Tätä puolipaastosunnuntaita voi pitää keidashetkenä. Mutta, mikä onkaan keidas?

”Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne?” Hätkähdyttävää olisi kuulla Jeesuksen suusta juuri nämä sanat. Mutta itse asiassa mehän juuri kuulimme Jeesuksen sanovan näin. Itse asiassa hän sanoo vielä näinkin: ”Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?” Totisesti hän on astunut alas tänne inhimillisyyteemme, sillä hän kuulostaa pelottavan inhimilliselle. Jeesuksen sanoista kuuluu ärtymys. Vai onko hän kyllästynyt, väsynyt?
Opettajan urani alkuaikoina katselin usein oppilaitteni kanssa valo-opin yhteydessä videota nimeltä "Silmille näkymätön maailma". Tämä video hyvin monipuolisesti havainnollisti sitä, miten on olemassa sellainen maailma, mitä emme näe paljailla silmillämme.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."
Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: »Opettaja, mikä on lain suurin käsky?» Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»
Kirkko kosken partaalla. Mitä tällainen puhe merkitsee? Millaisesta kirkosta oikein on kysymys? Tunnemme kaikki laulun, jossa puhutaan metsästä kirkkona. Monelle laulu ilmentää syvää kunnioitusta meitä kaikkia ympäröivää luomakuntaa kohtaan. Toisaalta laulusta heijastuu tietynlainen individualismi eli yksilökeskeisyys: Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa.
Evankeliumi: Luuk.24: 46-53
Saarna Maaningan kirkossa helatorstaina 25.5.2006
Kirkkoherra Arto Penttinen
Arkkipiispa Jukka Paarman avauspuhe Suomen ekumeenisen neuvoston kevätkokouksessa Helsingissä 17.3.2005
Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteerin Jan Edströmin puhe Hiroshima-illassa Helsingissä, Oopperatalon rannassa 6.8.2003 klo 21
Herätyksen tuulet puhalsivat Euroopan kirkoissa 1800-luvun alku- ja keskivaiheilla. Osa kotoisista herätysliikkeistämmekin on tuon herätyksen hedelmiä. Yksi tämän herätyksen hedelmä on myös Reuillyn protestanttinen diakonissayhteisö Ranskassa, joka syntyi Pariisissa, Reuillyn kaupunginosassa, vuonna 1841. Ulkonainen kurjuus ja hätä olivat vallitsevina tuolloin. Nuori Caroline Malvesin tunsi saaneensa Raamattua lukiessaan kutsun Jumalalta sääntökuntaelämään, rukoukseen ja oman itsensä täydelliseen antamiseen Herran palvelukseen.