SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kirje perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistaminen työryhmälle, 30.4.2010

Suomen Ekumeeninen Neuvosto pitää hyvänä nykyistä omaan uskontoon perustuvaa koulun katsomusopetuksen mallia. Viimeisen vuosikymmenien aikana se on hioutunut sellaiseen muotoon, että se yhteiskunnan antamana opetuksena tukee parhaalla mahdollisella tavalla niin enemmistön kuin vähemmistöjen uskontokasvatusta ja takaa uskonnottomille omista lähtökohdista nousevaa kasvatusta.

 

Vuoden 2003 uskonnonvapauslain pohjalta uskonnonopetusta annetaan koululaisen omassa uskonnossa. Tämä kansainvälisestikin ainutlaatuinen malli on joustava kohtaamaan monikulttuurisuuden haasteet. Se toteuttaa kansainvälisten sopimusten velvoitteita uskontokasvatuksessa. Uskonnonopetuksen muotoa ja tuntimäärän alentamista koskevat muutokset eivät ole perusteltuja.

 

Pääjohtaja Timo Lankinen on tuonut näkemyksiään uuden ajan kansalaistaidoista esille eri tahojen koulutustilaisuuksissa. Olemme huolissamme nyt esillä olevien esitysten vaaroista.

 

Näkemyksemme perusteluiksi toteamme seuraavaa:

 

Tällä hetkellä oppilaalla on oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta 11 vuosiviikkotuntia peruskoulun aikana. Kunnat saavat itse päättää, millä luokilla vuosiviikkotunteja on kaksi. Ainoa myönteinen uutinen tuntijaon suunnitellussa uudistuksessa on, että uskontoa ei poisteta opetussuunnitelmista. Uskonnon pakolliset tunnit näyttävät olevan vaarassa vähentyä. Opetusministeri Virkkunen on esittänyt julkisuudessa, että osaksi katsomusopetusta tulisi kaikille yhteistä etiikkaa. Nämä etiikan tunnit luonnollisesti otettaisiin oman uskonnon opetuksesta ja elämänkatsomustiedosta. Tätä perustellaan valmiuksien antamisella uskontojen välistä dialogia varten. Dialogia pitäisi kuitenkin käydä koulun yhteisessä elämässä, esimerkiksi erityisissä projekteissa, ei vain jollain tietyllä oppitunnilla. Valmiudet dialogia varten syntyvät oman uskonnon opetuksen tunneilla, oppilaan oman kulttuurin ja katsomuksellisen taustan perusteella. Kaavailtu yleisetiikka, jonka sisällöstä ei ole tietoa, ei näitä valmiuksia anna.

 

Yleinen etiikan opetus voi olla relativistista, määrittelevää ja kuvailevaa. Olisi erittäin suuri haaste määritellä tällaisen uuden oppiaineen sisältö ilman, että se heijastaisi dominoivasti yhden tai toisen katsomuksen – useimmiten enemmistön – käsitystä maailmasta ja ihmisestä. Se tuskin tyydyttäisi ketään, eikä varsinkaan kasvattaisi moraaliseen kannanottoon ja käytännön toimintaan, kuten uskontopohjainen arvoihin perustuva eettinen ajattelu. Juuri tällaista arvopohjaista opetusta lapset ja nuoret tarvitsevat kasvaessaan ehjään minuuteensa ja ”uuden ajan kansalaistaitoihin”. Nyt siis suunnitellaan niin sanottua uskontoihin ja katsomuksiin sitomatonta etiikkaa, jota samassa ryhmässä opiskelevat niin luterilaiset, ortodoksit, katolilaiset, islamilaiset kuin ateistitkin. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että peruskoulun joillakin luokilla oppilas ei saa oman uskonnon opetusta lainkaan.

 

Pääjohtaja Lankisen visiossa oppiaineet muodostavat oppiainekokonaisuuksia, blokkeja. Uskonto on sijoitettu samaan aineryhmään historian, yhteiskuntaopin, elämänkatsomustiedon ja oppilaanohjauksen kanssa. Tämä blokki kantaa nimeä Yksilö, yritys ja yhteiskunta. Samalla ajetaan kouluihin edellä mainittua uskontojen katsomuksiin sitoutumatonta etiikkaa. Tässä piilee ilmeinen vaara, että oman uskonnon opetus vähenisi ainakin näiden yhteisten etiikan tuntien verran, mutta elämänkatsomustiedon kaltainen opetus saisikin täydet tunnit. Katsomusaineiden painopistettä pyritään siis siirtämään uskontoneutraaliin suuntaan.

 

Jos etiikka määritellään uskonnottomaksi, on se kannanotto uskontoihin eikä ole neutraali niitä kohtaan. Se olisi jopa syrjivä menettelytapa uskontotaustaisia oppilaita ja heidän vanhempiaan kohtaan.. Kyseinen suunnitelma on siis em. lakien ja niiden hengen vastainen, sillä oppiaineen nimeä ei olla muuttamassa, vaan se säilyy uskontona.

 

Suomen koulujärjestelmän tarjoama oman uskonnon opetus turvaa kansainvälisten sopimusten edellyttämät lapsen oikeudet uskonnonvapauteen ja kulttuuri-identiteettiin. Laki turvaa myös uskonnottomien oikeuden saada elämänkatsomustiedon opetusta. Suomalainen katsomusopetusjärjestelmä, joka turvaa lasten oikeuden saada oman uskontonsa mukaista uskonnonopetusta. Se on hyvä ja toimiva erityisesti uskonnollisten vähemmistöjen näkökulmasta. Se on herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta sekä alan tutkijoiden että ihmisoikeuksiin perehtyneiden poliitikkojen keskuudessa. Muualla maailmassa pyritään Suomen koulujärjestelmän mukaiseen malliin, mutta täällä siitä ollaan luopumassa.

 

Mikäli koulun uskonnonopetuksen asemaa heikennettään, on odotettavissa, että uskonnolliset yhdyskunnat alkavat itse huolehtia uskonnonopetuksesta. Saattaa myös syntyä kapealle aatteelle perustuvia rinnakkaiskouluja. Tällöin uskonto ei olisi osa kaikille yhteisen koulun opetusta eikä se tapahtuisi monikulttuurisuuden ja vuorovaikutuksen ilmapiirissä. Se tulisi lisäämään ”uskontolukutaidottomuutta” ja saattaisi merkitä suvaitsemattomuuden kasvua.

 

Nykyinen uskonnonopetusjärjestelmä tukee monikulttuurisuutta ja uskonnonvapautta. Lapset tiedostavat oman uskonnon opetuksen kautta oman identiteettinsä juuret ja oppivat arvostamaan muita katsomuksia ja kulttuurien vuorovaikutusta. Erilaiset uskonnolliset traditiot ovat voimavara ja rikkaus moniarvoisessa yhteiskunnassa. Myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kotoutuminen toteutuu nykyisessä järjestelmässä paremmin kuin muissa esillä olleissa vaihtoehdoissa. Eri uskontojen opettaminen samassa koulussa luo oivallisen mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön uskontoryhmien kesken. Dialogia on opetettava käytännössä eikä vain tietyllä oppitunnilla.

 

Kunnioittaen

Piispa Teemu Sippo SCJ                                                               

Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja

Heikki Huttunen

Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors