SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Helen Kesete: Perinteen välittäminen sukupolvelta toiselle

Nimeni on Helen ja olen 17-vuotias opiskelija Tapiolan lukiosta. Olen syntynyt Espoon Jorvissa ja viettänyt koko elämäni Espoon Leppävaarassa. Isä Heikin sanojen mukaan olen siis oikeasti aito espoolainen. 


Vaikka tulevaisuudessa haluankin asua ulkomailla, mielestäni Espoo on aina ollut ja tulee jatkossa olemaan erittäin hyvä paikka asua, sillä täällä tapaa niin paljon ihmisiä eri kulttuureista sekä samalla on rauhallista.

 

Molemmat vanhempani ovat kotoisin Eritreasta, joka sijaitsee Itä-Afrikassa, Punaisen meren vieressä. Vaikka meitä eritrealaisia ei ole suurta määrää täällä, niin pidämme silti hyvin yhteyttä toisiimme. Meillä on esimerkiksi oma seurakunta Mellunmäessä ja Maunulassa. Kulttuurissamme kirkon merkitys ihmisten elämässä on aika konkreettisesti esillä: on esimerkiksi paljon ikoneita kotona ja ihmiset käyvät säännöllisesti kirkossa.

 

Itse olen vasta kriparin eli ortodoksisen kristinoppileirin jälkeen alkanut uskomaan, ja ylipäätänsä käymään kirkossa, mistä huomaakin kuinka paljon tämän tapaiset leirit vaikuttavat ihmisen uskoon. Kripari ratkaisee monia elämän aikana tulleita kysymyksiä. Toivon, että tulevilla lapsillani olisi samanlaista uskoa kuin minulla. Mielestäni kirkossa käyminen ei ole tärkeintä, jos ei pohjimmaltaan edes usko siihen. Usko välittyy ylipäätänsä vanhempien kautta, joten on tärkeää näyttää lapsilleen, että uskonto oikeasti merkitsee jotain.

 

Minulta kysyttiin viime vuonna pari kysymystä tätä päivää varten, jolloin en oikeastaan tajunnut mitä varten kysymykset olivat. Yksi näistä kysymyksistä oli, että mitä haluaisin antaa eteenpäin ortodoksisesta perinteestä esimerkiksi kaverilleni tai omille lapsilleni ja mitä paasto ja pääsiäinen merkitsevät minulle. Haluan itsestäni välittää ihmisten kunnioitusta ja arvostusta, mikä oikeastaan on monessa uskonnossa keskeinen asia – sillä pääsee jo pitkälle. Eritrealaiset ovat todella ankaria paaston suhteen.

 

Meillä on pidempiä paastoja monesti vuodessa ja lisäksi joka keskiviikko ja perjantai on paastopäivä. Tällöin ei siis saa syödä liha- eikä maitotuotteita. Monet eivät edes mene ehtoolliselle suomalaisten kirkossa, koska sillä on jotenkin erilainen merkitys; koko päivänä ei saisi syödä eikä periaatteessa tehdä mitään ja pitää olla kotona. Minun on pakko myöntää, että olen päästänyt itseni liiankin helpolla, mikä osin varmaan johtuu siitä, että olen tottunut Suomen tapoihin ja kasvanut täällä. Paastoa olen yrittäny monesti, mutta se on yleensä johtanut siihen, että olen enimmäkseen toteuttanut rauhallisuutta.

 

Viimeisenä minulta kysyttiin, että missä näen itseni 40 vuoden päästä ja millainen elämä minulla on. Olen huomannut, että olin eri mieltä viime vuonna kuin nyt. Viime vuonna ajattelin naiivisti, etten tee melkein ollenkaan työtä, vaan loikoilisin jossain aurinkoisessa paikassa päivät pitkät. Nyt olen sitä mieltä, että teen työtä, vaikka se onkin jotain rauhallista ja mieluisaa. Asun todennäköisesti kaukana Suomesta, mutta pysyy se silti minulle läheisenä, sillä moni sukulainen asuu täällä. Kiitos.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190