SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Juha Metso: Espoo - juuret ja siivet

"Kun se parasta on ollut, on se tuskaa ja vaivaa ollut". Espoon tarina alkaa 555 vuotta sitten, 1400-luvulta. Elettiin Kalmarin unionin aikaa, ennen Kustaa Vaasaa ja ennen Martti Lutheria. Valtionhoitajina häärivät mm. Eerik Akselinpoika Tott ja Sten Sture. Espoo oli jo tuolloin valtakunnallisen pääväylän varrella. 


Suomen tärkein keskiaikainen maantieyhteys, kuninkaantie Turusta Viipuriin, kulki Espoon läpi, lähellä nykyistä Kehä III:ta, Bembölen ja Järvenperän seuduilla. Muistona tästä Espoon vaakunaa koristavat herttuallinen kruunu ja hevosenkenkä, molemmat kultaisia.


Juuret


Suotuisan sijainnin vuoksi Espoosta kasvoi nopeasti vauras maatalouspitäjä, jossa oli lukuisia varakkaita kartanoita ja maatiloja. Hopeaveroluettelon mukaan täällä oli 1500-luvun puolivälissä noin 200 taloa. Suurin osa espoolaisista kuului maataomistavaan talonpoikaisluokkaan. Kehitystä häiritsivät välillä vaikeat katovuodet, sodat ja rutto, jotka ajoittain lähes autioittavat koko alueen. Myös spitaali oli laajalle levinnyt. Mutta eteenpäin mentiin. Sitkeät espoolaiset talonpojat nousivat huonojen vuosien jälkeen aina nopeasti jaloilleen. Kruunulle menetettiin taloja vain vähän, ja autioiksi tai köyhiksi merkityt espoolaistalot saattoivat taas parin vuoden kuluttua olla täysin veronmaksukykyisiä.

 

Päivän työ alkoi aamun sarastaessa ja loppui illan pimetessä. Luottamus Korkeimpaan antoi voimaa, kun koettelemukset näyttivät ylivoimaisilta. Kirkonmäki oli myös uutistoimisto ja yhteinen olohuone. Siellä puitiin viikon tärkeät asiat ja sinne kokoonnuttiin elämän tärkeissä siirtymävaiheissa.

 

Sakkoluettelot kertovat, että kanssakäyminen ei suinkaan aina ollut rauhanomaista, vaan usein hyvinkin äkkipikaista. Raivonpuuskassa lyötiin, mutta tilanteet myös laantuivat nopeasti. Myös kunnianloukkauksesta ja ilkivallasta langetettiin sakkorangaistuksia.

 

Paloviina oli noihin aikoihin saavuttanut Suomenkin, ja sitä pidettiin sekä tarpeellisena että sallittuna. Nähtävästi kotipolttoa ei kuitenkaan Espoossa harrastettu. Ehkä viljasadot eivät olleet niin suuria, että niistä olisi riittänyt laajaan viihdekäyttöön. Kuninkaantiellä noudatettiin vasemmanpuoleista liikennettä: tällöin miekkakäsi jäi ohitettavan puolelle ja oli tarvittaessa paremmin käytettävissä.

 

Sairaanhoito oli pitkälti taikauskon, poppakonstien ja parantavien kasvien varassa. Jopa kuninkaan oli tyytyminen kirkkoherran sekä tätä avustaneiden parturin ja apteekkarin lääkinnällisiin taitoihin.

 

Finland var mer eller mindre fast knutet till det svenska riket. Efter det så kallade andra korståget på 1240-talet började Sveriges regenter målmedvetet kolonisera Finska Vikens kust. På detta sätt grundlades den svenska bosättning, vilken som ett arv har kvarlämnat dagens svenskspråkiga befolkningsinslag i Esbo på cirka åtta procent.

 

Espoolla on vankka ruotsinkielinen historia. Ruotsin hallitsijat ryhtyivät asuttamaan Suomenlahden rannikkoa määrätietoisesti jo ns. toisen ristiretken jälkeen 1240-luvulla. Näin sai alkunsa se ruotsalaisuus, jonka perintönä Espoon asukkaista tänään noin kahdeksan prosenttia on ruotsinkielisiä.

 

Ja tässä sitä nyt ollaan

 

Maailmanlaajuisessa vertailussa me suomalaiset kuulumme vauraiden ja terveiden joukkoon. Tarttuvat taudit ovat harvinaisia, lapset ovat terveitä ja ihmiset elävät pitkään. Espoolaiset ovat tämän valiojoukon kärjessä: täällä asuu Suomen tervein väestö, jolla on hyvä koulutus ja joka osaa huolehtia itsestään ja läheisistään. Suurin osa espoolaisista lapsista ja nuorista voi paremmin kuin koskaan, ja ikäihmisetkin ovat terveitä ja aktiivisia pitkälle eläkeikään. Tarjolla on runsaasti sekä julkisia että yksityisiä palveluja, ja niitä myös käytetään.

 

Elämä on objektiivisesti katsottuna monin verroin vakaampaa ja turvatumpaa kuin aiemmin. Rutto ja spitaali eivät vaani kulman takana. Niitä korvaamassa ovat yksinäisyys, mielenterveyden ongelmat, päihteet, työttömyys tai liika työ, suhteellinen köyhyys ja elintapoihin liittyvät sairaudet. Olemme suvaitsevaisempia kuin menneen maailman tiivis kyläyhteisö, mutta toisaalta suvaitsevaisuudessamme on usein välinpitämättömyyden leima: tehkööt nuo miten lystäävät, kunhan eivät minua häiritse.

 

Suosituimpien kuolinsyiden lista paljastaa, että meillä itsellämme on usein sormet pelissä. Listan kärjessä – sekä miehillä että naisilla – ovat alkoholisyyt, sen jälkeen tulevat sepelvaltimotauti, tapaturmat, itsemurhat, keuhkosyöpä, rintasyöpä ja aivoverenkierron sairaudet.

 

Yksinäisyys lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi. Yksinäisyys lisää kuolleisuutta jopa enemmän kuin lihavuus tai huono fyysinen kunto. Se huonontaa elimistön puolustusmekanismeja, lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä neurologisten sairauksien riskiä.

 

Puhumme paljon taloudellisesta pääomasta, mutta se, mitä nyt todella tarvitaan, on sosiaalinen pääoma: luottamus, vastavuoroisuus, osallisuus ja rakkaus. Nämä eivät kuulu kunnallisen virkamiehen perussalkkuun, mutta virkamieskin voi tuuppia asioita eteenpäin. Espoo on ollut tienraivaajana monissa asioissa.

 

Esbo har hos oss hört till banbrytarna då det gällt socialvård och folkhälsoarbete. Som första kommun i landet började vi i 1967 utbetala hemvårdsstöd för barn under skolåldern, ett experiment som väckte stor uppmärksamhet och lockade många kommuner till efterföljd.

 

Sosiaalityön ja kansanterveystyön alalla Espoo kuuluu Suomen eturivin kaupunkeihin. Vuonna 1967 aloitimme maan ensimmäisenä kuntana alle kouluikäisten lasten kotihoidontukikokeilun, joka herätti suurta huomiota ja sai lukuisia seuraajia muista kunnista.

 

Olimme etulinjassa myös viime viikolla, kun järjestimme seniorien ensimmäisen kauppakeskuskävelyn. Kokemus oli sen verran innostava, että jatkoa varmasti seuraa.

 

Siivet - minne matkaamme?

 

Ja tästä pääsenkin siiville ja lentoon. Se, mitä erityisesti haluaisin tulevina vuosina nähdä. on yhdessä tekemisen renessanssi: toisista välittämisen ja huolenpidon esiinmarssin.

 

Olemme ehkä tottuneet ajattelemaan, että hyvinvointivaltiossa kaiken hoivaamisen voi delegoida. Että lasten ja vanhusten hyvinvointi kuuluu julkiselle vallalle. Nyt alamme nähdä, että tämä ajattelutapa ei toimi. Parempi arki lähtee siitä, että otamme vastuuta omista elintavoistamme ja välitämme toisistamme. Tulevaisuuden unelmaa rakentamaan tarvitaan jokaisen henkilökohtaista panosta.

 

Kuka voi parhaiten huolehtia juuri minun ja läheisteni hyvinvoinnista? Kuka voi pitää huolta siitä, että nukun tarpeeksi ja syön terveellisesti? Yhteiskunnan turvaverkko on tietenkin oltava, mutta meidän on ihan itse haettava uudenlaista yhteisöllisyyttä, johon kuuluvat rakastaminen, välittäminen ja läheisyys. Näitä ei yhteiskunta voi meille järjestää.

 

Välinpitämättömän suvaitsevaisuuden tilalla toivon näkeväni erilaisuutta kunnioittavaa suvaitsevaisuutta. Sellaista, joka aidosti hyväksyy, kunnioittaa ja ottaa mukaan.

 

Logoterapian kehittäjä, itävaltalainen Victor E. Frankl, keskitysleiriltä selviytynyt neurologi ja psykiatri, haastoi pohtimaan: Elämä ei kysy meiltä mitä hauskaa ja mukavaa saisi olla vaan pystynkö vastaamaan niihin haasteisiin joita elämä meille tuo.

 

Samankaltaisen kysymyksen äärellä oli aikanaan Jukka Louhija, nykyinen Espoon vanhusten palvelujen johtaja, kun hän tutki pitkän iän salaisuutta ja haastatteli sata vuotta täyttäneitä suomalaisia. Tutkimuksessa selvisi, että vakavatkaan sairauden eivät estä pitkän iän saavuttamista. Asenne on se, joka ratkaisee: nauru todellakin pidentää ikää, ja tuttuturvat eivät elä satavuotiaiksi. Pitkää ikää ei myöskään tuo kaikesta kieltäytyminen, vaan "kaikkea kohtuullisesti". Elämässä tapahtuu aina ikäviä asioita, mutta niihin on osattava suhtautua oikein. Surun saa surra pois, mutta elämän on jatkuttava.

 

”Onnellisiksi vanhuksiksi päätyivät muita useammin miehet, jotka rakastivat, nauroivat, ajattelivat avarasti ja nauttivat leikkimisestä. Huikea ajatus: onnen avain annetaan meille lapsena.” (George Vaillant)

 

Suomalaista onnea kuvaa vaatimattomuus. Kun meitä kiitetään, vastaamme Eipä kestä.

Syntymäpäiväsankarille laulamme iloisesti Paljon onnea vaan

 

Markku Lahtelan runollisin sanoin:

No nyt sanoisimmeko jotain

omasta elämästämme!

Ei se hyvin ole mennyt.

Mutta usein se on ollut

kääntymäisillään paremmaksi.

 

Vuonna 2012 olimme maailman designpääkaupunki yhdessä Helsingin, Vantaan, Kauniaisten ja Lahden kanssa. Silloin viritimme ajatusta siitä, että hyvinvointiakin voi muotoilla. Pitkää koulutusta ei tarvita, tämä onnistuu meiltä jokaiselta, jos niin tahdomme.

 

Elämän design:

Pidä huolta läheisistä

Ole aktiivinen

Tartu hetkeen

Kokeile uutta

Auta muita mäessä

Muista hymy

 

Design för livet:

Ta hand om de närmaste

Var aktiv

Grip stunden

Pröva på någonting nytt

Ge andra ett handtag

Le — det kostar så lite



Juha Metso, Espoo - Juuret ja siivet


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190