SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

FT Kati Katajisto: Suomen sodan aiheuttama murros: kansallisen identiteetin muodonmuutos ja suomalaisen isänmaan rakentuminen


Kansallisen identiteetin muodonmuutos ja suomalaisen isänmaan rakentuminen

•uusi näkökulma (ei hallinnollinen):

•eliitti (ruotsinkielinen aatelisto)

•identiteetti (kansallinen identiteetti/säätyidentiteetti)

•miten aikalaiset itse kokivat, ajattelivat ja tunsivat muutoksen

 

Kansallisen identiteetin murros

 

Palmfelt kirjoitti (1811): "Keisari haluaa tehdä meistä onnellisia ja aitoja suomalaisia (ägta finnar); Jumala suokoon, että emme itse estä hänen hyviä aikomuksiaan. Monet luulevat yhä, että heidän velvollisuutensa on olla ruotsalaisia eikä suomalaisia, joka sotketaan venäläiseen.

 

identiteetti

•Suomen alueen asukkaat olivat olleet ruotsalaisia, kuninkaan uskollisia alamaisia (kansalaisidentiteetti/medborgare & kansallinen identiteetti/nationality)

•säätyidentiteettiä usein pidetty keskeisempänä

•aatelisto silti tietoinen paikallisesta, suomalaisesta, identiteetistään

 

Suomen sodan tuoma muutos

•vaihtoehdot: ruotsalaisuus (muutto Ruotsiin), venäläisyys (?) tai muututtava suomalaisiksi

•suomalaisuus ei teoreettisesti ajatellen loogisin vaihtoehto

•Suomi oli ollut kotiseutu ja Ruotsi isänmaa

 

Kotisetu

•aikalaisille itselleen patriotismin ymmärtäminen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla oli täysin luonnollista

•koko Ruotsin valtakuntaan viitattaessa suomalaiset (Suomessa syntyneet tai Suomessa asuvat henkilöt) käyttivät yleensä ruotsinkielisiä termejä fädernesland, fosterland ja la patrie, Ruotsi oli siis suomalaisten isänmaa

 

isänmaa ja kotiseutu

•Ruotsi ymmärrettiin tällöin siis valtiona (nykytermein käytännössä valtakuntana), joka henkilöityi Ruotsin kuninkaassa, ja tämän valtion kansalaisina suomalaiset olivat siis ruotsalaisia (samaan tapaan kuin esimerkiksi savolaiset ovat nykyään suomalaisia)

 

isänmaa ja kotiseutu

•Suomi taas oli alueellisesti erottuva osa Ruotsia, josta käytettiin yleensä termejä fädernesbygd ja fosterbygd (kotiseutu, synnyinseutu)

•suomalaisten usein puheessa käyttämä viittaus kuninkaaseen ja isänmaahan (konungen och fädernesland) ei siis tarkoittanut kuningasta ja Suomea, vaan kuningasta ja valtiota (kuninkaan valtakuntaa), joka oli kaikkien kuninkaan alamaisten yhteinen isänmaa

 

•kuninkaan, isänmaan ja synnyinseudun etujen katsottiin sulautuvan yhteen ainakin virallisen ja julkisen puheen tasolla

•Useimmat aateliset katsoivat yhä, että aatelismiehen ensisijainen velvollisuus oli palvella nimenomaan kuningasta, joka yhdisti isänmaan eri alueet (kotiseudut) toisiinsa

•kuningas ja isänmaa tulivat siis hierarkkisessa arvojärjestyksessä ennen kotiseutua

 

Kotiseudusta isänmaaksi

•Suomen sodan seurauksena kotiseudusta isänmaa

•Suomen tulevan kehityksen kannalta oli ratkaisevaa, että maan johtava eliitti samastui ennen kaikkea kotiseutuunsa Suomeen, joka alettiin nyt ymmärtää Ruotsin sijaan isänmaana, vaikka periaatteessa Suomi olisi voinut säilyä kotiseutuna ja Venäjästä olisi voinut tulla uusi isänmaa

•Suomen johtomiehet eivät samaistuneet venäläisiin säätyveljiinsä, vaikka aatelistoa onkin usein pidetty kosmopoliittisena luokkana

•sen sijaan eliitti sitoutui ennen kaikkea suomalaiseen kansakuntaan, johon katsottiin kuuluvan kaikkien Suomen alueen asukkaiden (tavallinen kansa ei pystynyt vielä pitkään aikaan vaikuttamaan Suomen asioihin, eikä heillä myöskään ollut todellista käsitystä maan uudesta valtiollis-poliittisesta asemasta)

 

Aleksanteri I rooli

•heti valloituksen alkuvaiheessa luvattiin säilyttää suomalaisten omat lait, privilegiot ja uskonto

•Aleksanteri I rauhoituspolitiikkaan kuului myös Suomesta kaikista neljästä säädystä kootun lähetystön kutsuminen Pietariin, jonka oli tarkoitus neuvotella Suomen uudesta valtiollisesta asemasta (syksy 1808)

 

Pietarin lähetystö

•epäkohtia koskevan listan laadinnan yhteydessä lähetystön edustajat joutuivat sen sijaan ottamaan kantaa siihen, miten Suomen Ruotsista erillinen asema voitaisiin järjestää käytännössä

• Suomen liittäminen Venäjään konkretisoitui aivan uudella tavalla, kun edustajien oli suunniteltava Suomen tulevaisuutta valtioyhteyden katkettua Ruotsiin (edustajien oli pohdittava m.m. rahakursseja, kyytirasituksia ja suomalaisten käytännön kieliongelmia venäläisten kanssa)

•Mannerheim pyrki myös todistamaan menneisyyden esimerkkeihin vedoten, ettei lähetystöä voisi koskaan verrata todellisiin maapäiviin (”landtdag”/”riksdag”)

•Suomen ”itsenäiselle” kehitykselle oli onnistuttu luomaan vahva kivijalka pitäytymällä perustuslaillisissa periaatteissa, sillä jos tässä vaiheessa olisi luovuttu suomalaisten oikeuksista, olisi vetoaminen niihin ollut jälkikäteen myöhäistä

•lähetystö oli saanut myös Suomen silloiseksi kenraalikuvernööriksi nimitetyltä Sprengtportenilta lupauksen, että Suomeen kutsuttaisiin maapäivät (”landtdag”) koolle

 

Porvoon maapäivät

•Porvoon maapäivillä tärkeä symbolinen merkitys, sillä vaikka Suomen asemaa ei määritelty siellä tarkasti, valoivat keisarin lupaukset suomalaisten lakien ja oikeuksien säilyttämisestä uskoa maan tulevaisuuteen

•merkittävimmäksi piirteeksi aateliston maapäiväpäiväpuheissa nousee se velvoite, jonka aatelismiehet katsoivat muodostuvan uuteen hallitsijaan siitä, että tämä oli kohdellut Suomea, heidän rakasta kotiseutuaan, niin lempeästi

•aateliston maapäiväasiakirjoissa Suomi käsitettiin omaksi kokonaisuudekseen, jonka puolustamista pidettiin itsestäänselvyytenä

•Suomi oli aatelistolle kotiseutu (fosterbygd), jonka rakastaminen oli täysin luonnollista

•ja nimenomaan kotiseudun katsottiin olevan se yhdistävä tekijä, jonka kautta suomalaiset aatelismiehet sitoutuivat keisariin

•Aatelissäädyn pöytäkirjoissa korostettiin vastavuoroisuudesta syntyvää moraalisluonteista sidettä keisarin ja suomalaisten välillä, ja siihen yhdistettiin myös Kaitselmuksen ohjaus

•vaikka Suomen kansan ja keisarin suhde vahvistui Porvoon maapäivillä, jäi eräs tärkeä kysymys kuitenkin ratkaisematta

 

Upseerilähetystö

•upseerien asema oli jäänyt ilman lopullista ratkaisua Porvoon maapäivillä

•myöskään Haminan rauhansopimuksessa ei ollut sovittu upseerien asemasta

•Kenraali M. A. Barclay de Tolly määräsi Ruotsin ja Venäjän allekirjoitettua rauhansopimuksen, että armeijan palkkamäärärahat lakkautettaisiin ja että armeijan ylläpitovarat ja tulot siirrettäisiin muuhun käyttöön

•Aleksanteri I suostui upseerien vaatimuksiin ja ”valloitti heidän mielensä” heidän vaatimallaan tavalla

•Aleksanteri I suostui upseerien pyyntöön (ns. upseerimanifesti 27.3.1810), tosin kiusallisen pitkän odotuksen jälkeen, että heidän palkkaetunsa säilyisivät, vaikka heidät vapautettiin samalla sotapalveluksesta

•ns. Upseerimanifestia voikin pitää Suomen johtavan eliitin kannalta ratkaisevana koetinkivenä, joka poisti viimeisetkin esteet siltä, että Suomen uusi valtiollis-poliittinen asema voitiin hyväksyä

•upseerimanifestin myötä voi katsoa tapahtuneen myös merkittävän aatteellisen muutoksen Suomen johtohenkilöiden keskuudessa

 

Isänmaamme keisari

•Upseerien ja ylipäätänsä aateliston tärkeimpänä vaalilauseena oli ollut kuningas ja isänmaa, ja nimenomaan kyseisessä arvojärjestyksessä

•nyt tämä alettiin kuitenkin ymmärtää siten, että isänmaa (siis Suomi, joka alettiin ymmärtää Ruotsin sijaan isänmaana) tuli ennen hallitsijaa

•aateliston uskollisuus ja velvollisuudet alkoivat kohdistua ennen kaikkea Suomeen, eivätkä hallitsijaan ja hallitsijan valtakuntaan

•Suomen aateliston lojaalisuus ei siis siirtynyt Ruotsin valtakunnasta Venäjän valtakuntaan, mikä olisi ollut aikaisempaan verrattuna loogisinta, vaan Suomeen, jonka hallitsijaksi Aleksanteri I kuitenkin kelpuutettiin ilomielin - olihan keisari kohdellut Suomea niin hyvin

•Aluksi kaikkien suomalaisten ei kuitenkaan ollut helppo käsittää Suomea isänmaana, sanan laajemmassa merkityksessä (fädernesland), tai "valtiollisena" kokonaisuutena omine lakeineen ja hallintoinstituutioineen

•tämän ymmärtäminen vaati tietoista asenteiden muutosta

•Gustaf Mauritz Armfelt kirjoitti 25. heinäkuuta 1811 R. H. Rehbinderille: "Meidän onnemme, meidän hyvinvointimme riippuu siitä, että meistä rehellisesti ja täydestä sydämestä tulee suomalaisia, sillä meidän on nyt yhtä vähän sallittua poliittisessa mielessä hutiloida ruotsalaisilla aatteilla kuin olisi kunniallista ja mielipiteittemme mukaista olla venäläisiä. Keisari tahtoo, että olemme suomalaisia; täyttäkäämme Jumalan nimessä tehtävämme."

 

uusi valtiollinen asema

•Suomen johtomiehet korostivat useaan otteeseen, että epävarma tilanne vaati kaikkien suomalaisten yksimielisyyttä, vaikka käytännössä yksimielisyyden säilyttäminen osoittautui hyvin vaikeaksi

•lisäksi Suomen valtiollinen asema oli uusi ja hankala, sillä Suomen keskushallinto oli luotava alusta alkaen

•Uudenlaisen suomalaisuuden rakentumisessa oli kyse tietoisesti tapahtuvasta kansallisesta konstruktiosta, sillä suomalaisuus oli nimenomaan luotava

•Suomen alueen asukkaat olivat luonnollisesti olleet myös aikaisemmin suomalaisia, mutta Suomen Venäjään liittämisestä lähtien suomalaisuuteen sisältyi valtiollis-poliittinen ulottuvuus

 

identiteettityö

•erona venäläisiin ja ruotsalaisiin

•eron tekeminen venäläisiin oli keskeinen tekijä uudenlaisen suomalaisen identiteetin rakentumisessa, vaikka identiteetin keskiössä, eli tietynlaisena "herraidentiteettinä", ei voinutkaan enää olla ruotsalaisuus vaan sen tilalle noussut suomalaisuus

 

ero ”uuteen” Ruotsiin

•Suomen tilanne alkoikin näyttää Suomen johtomiesten mielestä varsin onnelliselta verrattaessa Ruotsiin, varsinkin sen jälkeen kun suomalaisten oma asema oli alkanut vakiintua Haminan rauhansopimuksen ja upseerimanifestin myötä

•Suomen sodan jälkeinen Ruotsi oli Suomen johtomiesten mukaan hyvin erilainen kuin se Ruotsi, joka oli ollut heidän isänmaansa (vallankumous)

 

ero venäläisiin

•imaginäärinen barbaari- retoriikka saikin antaa tilaa enemmän todellisesta elämästä nouseville kulttuurisille eroille (kieli, uskonto, tavat)

•Suomen johtomiehet saattoivat onnistua työntämään ennakkoluulonsa syrjään älyllisellä tasolla, vaikka emotionaalisella tasolla se olikin useimmiten hyvin vaikeaa

 

ero ja lähentyminen

•Suomen johtomiehet pyrkivät säilyttämään ennen kaikkea Suomen poliittisen ”itsenäisyyden”, ja välttelemään konfrontaatioita venäläisten kanssa

• Suomen johtomiehet katsoivat, että sopeutuminen joissakin asioissa loi toimintatilaa toisissa, heidän tärkeämmiksi näkemissään asioissa

• Ns. näennäisen sopeutumisen kautta pyrittiin ”ostamaan” omaa toimintatilaa

•Armfelt ja muut Suomen johtomiehet katsoivat, että tärkeintä oli pitää kiinni kaikkein olennaisimmista Suomen erillisen ja itsenäisen aseman takaavista tekijöistä, kun taas vähemmän tärkeiksi katsottujen asioiden suhteen oli mahdollista joustaa

•Suomen johtomiehet uskoivat, että moraalinen lähentyminen uuteen "äiti - isänmaahan" (la mère patrie / moderlandet) oli toivottavaa ja että se oli myös Suomen omien poliittisten etujen mukaista

 

suomalaisuus

•Kyse oli pikemminkin reagoimisesta ja sopeutumisesta uuteen tilanteeseen, johon he olivat joutuneet vastoin omaa tahtoaan

•ajatus Suomen sulautumisesta Venäjään oli yksinkertaisesti luonnoton, ja siksi heille ei jäänyt vallitsevissa olosuhteissa muuta mahdollisuutta kuin olla suomalaisia sanan valtiollis-poliittisessa, Suomen "valtion" kansalaisuuteen viittaavassa mielessä, sillä ruotsalaisuus ei ollut enää vaihtoehto

”valtio”

•Suomen autonomian ajan alun johtomiesten ansiona voikin pitää sitä, että Suomesta tuli myös käytännössä erillinen "valtio”

•venäläiset virkamiehet olisivat tuskin ymmärtäneet Suomen itsehallinnollista asemaa, ja jos Suomen johtomiehet eivät olisi heti alusta lähtien pitäneet mahdollisimman tiukasti kiinni suomalaisten Venäjästä erillisestä asemasta, olisi Suomen itsehallinnollinen asema ollut vaarassa vesittyä heti alkuunsa

 

isänmaa ja ”valtio”

•Suomen tulevan kehityksen kannalta oli ratkaisevaa, että maan johtava eliitti samastui ennen kaikkea kotiseutuunsa Suomeen, joka alettiin nyt ymmärtämään Ruotsin sijaan isänmaana ja ”valtiona”

•suomalaista identiteettiä rakennettiin autonomian ajan alussa ruotsinkielisten aatelismiesten johdolla civic-painotteisesti eli korostaen suomalaisten aikaisempia (Ruotsin valtakunnan aikaisia) lakeja ja oikeuksia

 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190