Kevätkokous 2010 Edinburghin jälijillä ja kaksi uutta julkaisua näkivät päivänvalon
Puheenjohtaja, piispa Teemu Sippo esitteli avajaispuheensa yhteydessä kirjat – Euroopan kirkkojen konferenssin Lyonin-yleiskokouksen raporttikirja ja – mitä opimme toisiltamme?
Kaikille läsnäolijoille jaettiin molemmat kirjat. Ekumeenisen kasvatuskirjan toimittajat Antti Laine ja Mirkka Torppa kertoivat kirjan kokoamisen lähtökohdista. He toivovat, että ekumeenista kasvatusta nostettaisiin kirkoissa entistä enemmän esiin. Tämä kirja toimii siinä ikään kuin keskustelunavauksena. He totesivat, että Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, jossa ekumeenista kasvatusta ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu eikä sitä käsitteleviä teoksia julkaistu.
Sääntömääräisten kokousasioiden jälkeen käsiteltiin lähetysteemaa kaikille avoimessa seminaarissa, jossa alustivat Risto Ahonen: Miksi Edinburgh 1910?, Arto Hämäläinen: Näkökulma helluntailiikkeen lähetysnäkyyn ja Outi Vasko: Kasvava ortodoksinen kirkko Keniassa.
Risto Ahonen: Edinburgh 1910 ja ekumeeninen lähetysnäky
Kristinuskon historiaan sisältyy useita käänteentekeviä murrosvaiheita. joihin on päättynyt tietyn aikakauden kehitys ja joista on alkanut aivan uusi vaihe kirkon elämässä. Antiokian seurakunnan syntyminen merkitsi aikanaan mullistavaa käännettä, jolloin kristillinen usko ylitti juutalaiskristillisyyden rajat.
Arto Hämäläinen: Näkökulma helluntailiikkeen lähetysnäkyyn
Kansainvälinen helluntailiike otti vasta ensi askeleitaan Edinburghin lähetyskonferenssin aikaan. Vaikka karismaattisuus on ollut läpi kirkkohistorian milloin vuolaampana milloin pienenä purona etenevä virta, voidaan viime vuosisadan alussa Yhdysvalloissa tapahtunutta Pyhän Hengen vuodatusta pitää merkittävänä käännekohtana. Se merkitsi kansainvälisen helluntailiikkeen syntyä.