SEN juhlisti 90-vuotista toimintaansa Turussa 18.-19.10.2007
Ensimmäinen kokouspäivänä Turun kristillisellä opistolla SEN:n jäsen- ja tarkkailijayhteisöjen edustajat pureutuivat neuvoston perustoimintoihin sekä taloudellisiin kysymyksiin. Ekumenia on edennyt myönteisessä purjetuulessa, mutta kansallisen neuvoston resurssit ovat vähäiset. Kokous pohti, muun muassa miten kaikki jäsen- ja tarkkailijayhteisöt saadaan paremmin kantamaan vastuuta ekumeenisesta neuvostostaan. SEN:n puheenjohtaja arkkipiispa Jukka Paarma johti kokousta.
Turun tuomiokirkossa ekumeeninen iltakirkko rakentui itäisen ja läntisen kirkkolauluperinteen kohtaamiselle. Vaikuttavassa, upeiden kuoroteosten sävyttämässä ohjelmassa esiintyjinä olivat Uspenskin Katedraalikuoro johtajanaan Varvara Merras-Häyrynen ja Chorus Cathedralis Aboensis johtajanaan Seppo Murto. Tervetulosanat lausui tuomiorovasti Rauno Heikola ja arkkipiispa Jukka Paarma piti puheen. Päätössiunauksessa olivat mukana arkkipiispa Paarma, arkkipiispa Leo ortodoksisesta kirkosta, piispa Józef Wróbel katolisesta kirkosta ja kirkkokunnanjohtaja Olavi Rintala vapaakirkosta. Herran rukoukseen johdatti pastori Sanna Ylä-Jussila. Iltakirkon jälkeen Turun kaupunki tarjosi syyskokouksen osanottajille illallisen kaupungintalossa. Isäntänä toimi kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen.
Toisena kokouspäivänä tuotiin Agricolan juhlavuoden teemoihin ekumeeninen ulottuvuus. Kirkollinen jatkuvuus Mikael Agricolan elämäntyössä oli yleisöseminaarin aiheena ja paikkana Suomen Liikemiesten Lähetysliiton Sinitaivassali, jonka sinitaivaskatto tähtineen jäi kauniina muistikuvana kokousväen mieleen. Yliopistonlehtori, dosentti Jyrki Knuuttila alusti teemasta. Hän tähdensi Agricolan saaneen vihkimyksen katolisen kirkon pappisvirkaan, joten hän tiedosti katolisen papin tehtävän kaksi tärkeää osaa: messutehtävä ja rippitehtävä. Agricolan tuotanto liittyy vahvasti jumalanpalveluselämään. Suomessa reformaatio tapahtui rauhanomaisesti. Suomalaisilla ei ollut tarvetta hyökätä katolista kirkkoa vastaan eikä Agricola ollut kotimaansa ensimmäisiä luterilaisuuden puolestapuhujia, joten hänen roolikseen tuli rakentaa uutta eikä niinkään kaataa vanhaa.
Kommenttipuheenvuorossaan Nikean metropoliitta Johannes (ort.) korosti, että käskyt olivat Agricolalle keskeisiä; usko näkyy elämässä käskyjen noudattamisena. Knuutilan ajatuksiin yhtyen hän toi esille, että Agricolalla ei ollut mitään aihetta ottaa kantaa ortodoksiseen perinteeseen. Kuningaskunnan rajojen sisällä ei tätä perinnettä hänen aikanaan ollut. Metropoliitta Johanneksen mukaan Agricolassa on paljon sellaista henkeä ja perintöä, joka soveltuu vahvistamaan tämänkin päivän ekumeniaa.
Toinen kommentaattori TM Marjatta Jaanu-Schröder (kat.) kertoi, että kun suurinta suomalaista haettiin, olivat piispa Henrik ja Mikael Agricola hänen ehdokkaitaan. Henrikistä alkaa rikas kirkollinen elämä ja Agricolaa rakensi suomenkielelle kirjallisen asun. Kommentaattori tarkasteli erityisesti Agricolan rukousperinnettä. ABC-kirjaan Agricola otti nimenomaan tavallisen katolisen kansan päivittäisiä rukouksia, ja niistä monet ovat edelleen käytössä. Marjatta Jaanu-Schröderin puheenvuoroa sävytti myönteinen suhtautuminen Agricolaan, mutta luostarien lakkauttamisen hän mainitsi negatiivisena asiana, sillä siinä hävisi merkittävä osa kirkollista elämää.
Seminaarin jälkeen kokoonnuttiin lounaalle Turun Mikaelinseurakuntaan, jossa kirkkoherra Jouni Lehikoinen kertoi seurakunnasta ja esitteli kauniin uuden seurakuntasalin.
Historiatiedolla ja anekdooteilla herkullisesti höystetyn Turku-kierroksen johti opas Aiju von Schöneman. Vierailukohteina olivat Pyhän Hengen kappeli, Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli ja Turun ortodoksinen kirkko.
