SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Ekumenian ilmasto lämpenee hitaasti, arkkipiispa Jukka Paarma SEN;n syyskokouksessa

Suomen ekumeenisen neuvoston syyskokous

Turku 18.10.2007

 

Ekumenian ilmasto lämpenee hitaasti

 

Kuluva vuosi on erityisellä tavalla ekumeenisten merkkitapahtumien leimaama.  Oma Ekumeeninen neuvostomme täyttää tänä vuonna 90 vuotta, ja sen merkeissä tätä kokoustamme voidaan pitää juhlakokouksena työn merkeissä.  Illalla kokoonnumme vielä Suomen pääkatedraaliin ja manner-Suomen vanhimpaan kirkkoon, Turun tuomiokirkkoon viettämään kirkkoiltaamme 90-vuotisjuhlan merkeissä.

 

Kansainvälisesti ekumeenisen vuoden suurkatselmus pidettiin syyskuun alussa Romanian Sibiussa.  Euroopan kirkkojen konferenssin ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvoston yhdessä järjestämä Euroopan kolmas ekumeeninen yleiskokous jatkoi Baselin ja Grazin kokousten perinnettä, tällä kerralla aiempien protestanttisen ja katolisen jatkoksi nimenomaan ortodoksisella maaperällä.

 

Sibiun kokouksen edellä ekumeenisessa ilmastossa näkyi selviä jännitteitä, jotkut puhuivat jo kylmistä tuulista.. Vatikaanin uskonopin kongregaation kirkko-opillinen dokumentti oli synnyttänyt varsinkin Keski-Euroopan protestanttien parissa kiivastakin keskustelua ja kritiikkiä. Erityistä huomiota sai asiakirjan luonnehdinta eri kirkoista.  Katolinen kirkko on sen mukaan  kirkko varsinaisessa mielessä (proper sens), ortodoksinen kirkko taas puutteellinen kirkko, koska se ei tunnusta Pietarin seuraajan asemaa.  Protestanttisia kirkkoja taasen ei voi pitää kirkkoina katolisen ymmärryksen mukaan, vaan enemmänkin kristillisinä yhteisöinä, joiden yhteydessä kylläkin voi pelastua, mutta joissa eivät toteudu kirkon oleelliset tuntomerkit, kuten oikea käsitys sakramenteista ja kirkon virasta.

 

Monet taasen näkivät, että dokumentti itse asiassa toistaa katolisen kirkon aiemman ekklesiologisen määritelmän. Tässä yhteydessä on viitattu nimenomaan Vatikaanin toiseen konsiiliin ja sen kirkko-oppiin.  Uskonkin, että teologialla ja teologeilla on vielä runsaasti tutkittavaa siinä, ovatko eräät terminologiset muutokset merkinneet uudenlaista korostusta vai vanhan toistoa uudessa tilanteessa.  Kysymyksiä herätti tietysti se, mitä tarkoitusta varten dokumentti julkaistiin.  Epäilevimmät eivät jaksaneet uskoa, että se oli suunnattu ainoastaan katolisen kirkon omaan sisäiseen keskusteluun, vaan että siinä olisi viesti myös ekumeeniselle kentälle.

 

Sibiun kokouksen yksi pääpuhujista oli Vatikaanin Kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston johtaja kardinaali Walter Kasper.  Kun hän oli jo aiemmin kommentoinut uskonopin kongregaation lausumia ekumeeniselta kannalta, ainakin minä odotin  jännityksellä, mitä Vatikaanin johtava ekumeenisten asiain edustaja viestittäisi ekumeeniselle kuulijakunnalle.

 

Kasper tahtoi selvästikin hälventää epäluulot ekumeenisen ilmaston kylmenemisestä. Hän asettui avoimen selkeästi  ekumenian edistämisen kannalle.  Samalla kun hän totesi, että Vatikaanin dokumentti oli aiheuttanut loukkaantumista joissakin protestanttisissa piireissä, hän sanoi tämän loukkaantumisen tunteen surettavan häntäkin. ”Ystävieni suru ja kärsimys on myös minun suruni. mutta meidän intentiomme ei ole ollut loukata tai halventaa ketään.”

 

Kuulin mielestäni kardinaali Kasperin puheessa kolme tärkeää viestiä. Hän tahtoi selvästi ilmaista, että katolisen kirkon kannalta ei ekumeenisessa työskentelyssä nähdä taka-askelia tai purevan jäisiä takatalven tuulia. Se on edelleen halukas jatkamaan sitä työskentelyä, jota eri tahoilla tapahtuu.

 

Toiseksi hän korosti, mitä positiivista muista kirkkokunnista oli sanottu. Kun tarkkaan lukee koko dokumentin, voi havaita, että sen mukaan ”Kristus itse on läsnä pelastavalla voimallaan niissä kirkoissa ja kirkollisissa yhteisöissä jotka ovat meistä erillään. Näillä mainituilla kirkkoja koskevien määritelmien eroilla ei ole mitään tekemistä kristittynä olemisen tai pelastuskysymyksen kanssa. Erot koskevat  konkreettisen pelastavan sanoman välittämisen välineitä ja kirkon näkyvää muotoa”.

 

Kolmantena viestinä kuulin hänen painottavan, että ekumeenisessa työskentelyssä ja toiminnassa ensisijaisen tärkeää on kiinnipitäminen aidosta totuudellisuudesta ja uskollinen oman opinkäsityksen esille tuominen.   Yhteys lisääntyy vain, kun puolin ja toisin tunnustetaan rehellisesti ja silottelematta omat opilliset lähtökohdat ja niistä käsin työskennellään yhteisten käsitysten ja erottavien piirteiden tunnistamiseksi.

 

Paljon muutakin kardinaali puhui, etenkin todistustehtävästämme kirkkoina ja kristittyinä sekularisoituvassa ja muuttuvassa maailmassa.  Yhteyden edistämiseksi on näyn oltava edelleen kirkas vaikka, kuten hän sanoi, yhteyden rakentaminen ei voi olla meidän työmme hedelmä.  Se on Pyhän Hengen lahja, vain hän voi sovittaa sydämet. Tehtävämme on rukoilla tätä yhteyden henkeä.

 

Sibiun kokouksen teemana oli ”Kristuksen valo loistaa kaikille”.  Teemaa käsiteltiin  monipuolisesti. Ekumenian lisäksi keskeisesti olivat esillä  Euroopan yhdistymisen haasteet ja merkitys kirkoille sekä yhteinen todistustehtävämme maailmassa rauhan, oikeudenmukaisuuden, ihmisarvoisen elämän ja luonnon, erityisesti ilmastomuutoksen keskellä.  Ekumeeninen neuvosto tulee julkaisemaan raportin, jossa suomalaiset eri kirkkojen delegaatit tilittävät kokemuksiaan ja välittävät Sibiun antia suomalaiselle kirkolliselle elämälle.

 

Ekumeenisesti kokemukset osoittavat, että ekumenian reitillä ei ole oikopolkuja,  eikä sillä kuljeta harppoen, vaikka koko ajan mennäänkin eteenpäin.  Ilmaston lämpeneminenkään ei merkitse, etteikö välillä jossain päin viilenisi. Unelma ykseydestä ei kuitenkaan saa hiipua. Todistuksemme tässä maailmassa  ei voi olla aito ja vakuuttava, jos sitä ei voida lausua yhteen ääneen.

 

Omalla ekumeenisella neuvostollamme on takanaan nyt siis yhdeksänkymmenvuotinen, voitaneen sanoa kunniakas historia.  Tässä kokouksessa tahdomme kuitenkin katsoa enemmän tulevaisuuteen ja sen haasteisiin. Millä tavalla neuvostomme kykenee ne kohtaamaan? Miten toiminnan jatkuvuus varmistetaan ja mikä on neuvoston luonne tulevina vuosina?  Hallitus on keskusteluissaan halunnut nostaa esille neuvoston ydintoimintojen määrittelyn ja siltä pohjalta jäsenyyden kriteerit ja sen luonteen.  Läheisesti näihin liittyy se tosiasia, että neuvoston budjetti on ollut jatkuvasti erittäin kireä. Toiminnan kehittäminen ja uusiin haasteisiin vastaaminen on tuonut taloudellisia rasitteita, joihin budjetin puitteissa on ollut vaikea vastata. Hätäapuna on viime vuosina jouduttu käyttämään sekä lisäavustusten anomisia kesken toimintavuoden että jopa henkilöstöresurssien uudelleenarvioimista. Toivoisin, että tässä kokouksessa käytävässä keskustelussa

 näihin kysymyksiin paneudutaan vakavasti niin että voisimme yhdessä löytää sellaiset ratkaisut ja suuntaviivat, joiden perusteella neuvostomme toiminta olisi taloudellisesti vakaalla pohjalla siten, että se sallisi toiminnan asiallisen jatkumisen ja avoimen uusien haasteiden tarkastelun ja niihin tarvittaessa myös tarttumisen.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190