Kirkkokuntien etiikan suuntaviivoja ja historiaa
- kirkkojen modernin sosiaalietiikan alku 1800-luvun lopulla
- kasvavassa määrin kannanottoja nykyhetkeä kohti tultaessa
a) roomalaiskatolinen kirkko
- paavi Leo XIII:n ensyklika Rerum Novarum 1891 sos.et. alku: varovasti kapitalismia vastaan
- Pius XI:n Quadragesimo Anno 1931: kolme peruskäsitettä
1) Persoona, yksilön ihmisoikeudet
2) Solidaarisuus, yksilön vastuu toisista
3) Subsidiariteetti, ”lähipäätösperiaate”: pienten yksiköiden vastuu ennemmin kuin valtion
- suuria kiistoja ns. vapautuksen teologiasta 1960-luvulta lähtien
- luonnonoikeudellista etiikkaa, mutta myös etiikan sitomista kirkon opetusvirkaan (vrt. Paavin asema)
b) ortodoksinen kirkko
- perinteisesti välttänyt systemaattista eettistä pohdintaa/julkilausumia: sen sijasta painottanut sellaisenaan kristillisen rakkauden periaatetta, joka heijastuisi kaikkeen
- yhtäältä luonnonoikeudellista ajattelua, toisaalta Kristuksen luomakuntaa täydellistävää työtä korostetaan
- nykyaikaa kohti tultaessa joutunut yhä enemmän määrittelemään kantojaan tarkemmin
- esimerkki kipuilusta etiikan kanssa: Venäjän ortodoksisen kirkon laajat lausumat
c) protestanttiset kirkot
- paljon teoreettista keskustelua etiikasta, vähemmän yhteisiä selviä linjoja
- luterilaiset: luonnonoikeudellista etiikkaa, luomisen teologian painotusta
- kuitenkin sekä heillä että anglikaaneilla myös jonkin verran kristosentristä etiikkaa
- reformoidut: painotetusti kristosentristä etiikkaa, näkyy esim. kristillisen poliittisen aktiivisuuden korostuksena
Ekumeenisen liikkeen (Kirkkojen maailmanneuvoston) eettiset mallit
1) Sosiaalinen evankeliumi (social gospel) 1930-luvulle asti
- sekä kapitalismin että kommunismin äärimuotoja vastustettiin
- taustalla optimistinen liberaaliteologia, jonka mukaan maailma kehittyy historian kuluessa ihmisten tekojen kautta kohti Jumalan valtakuntaa
- erityisesti eurooppalaiset luterilaiset kritisoivat hurmahenkisestä Jumalan valtakunnan tämänpuoleistamisesta; kuihtui tämän ja barthilaisen teologian vaikutuksesta
2) Väliaksioomien malli (middle axioms) 1940-luvun lopulle asti
= yleisiä, suuntaa antavia periaatteita, kuten ”kristityn tulee toimia rauhan puolesta”
- ns. ”inspiraatioetiikkaa”, kirkon nähtävä profeetallisesti ”ajan merkit”
- tietty kriittisyys nykytilannetta kohtaan, pohjaa myöhemmälle vapautuksen teologialle
- keskeistä Kristuksen herruus: kristosentristä, deontologista etiikkaa
3) Vastuullisen yhteiskunnan malli 1970-luvun alkuun asti
- keskeisiä käsitteitä: kuuliaisuus, sitoutuminen Kristukselle
- silti myös luonnonoikeudellisia elementtejä: käytännön tavoitteet usein samoja kuin katolisella kirkolla (valtion vastuu, siirtomaiden vapauttaminen, sekatalousjärjestelmä)
4) Oikeudenmukainen, osallistuva ja kestävä yhteiskunta 1980-luvulle asti
(JPSS: Just, participating and sustainable society)
- ekumeenisen liikkeen poliittinen aktiivisuus, usein vasemmistolaiseksi leimattu, kasvoi
- vapautuksen teologian ja kolmannen maailman esiintulo
- globaali oikeudenmukaisuus ja osallistuminen, kehitysyhteistyö
- kestävä-termi viittaa nousseeseen ympäristöhuoleen (1972 keskeinen Kasvun rajat -raportti)
- riitoja kirkon tehtävästä: ”puhtaasti hengellinen lähetystyö vai kehitysyhteistyö”?
5) Oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys 1982–1992
(ORLE, JPIC: Justice, peace & Integrity of Creation)
- ympäristö keskeiseen asemaan, luomakunnan keskinäisen riippuvuuden korostus
- ”konsiliaarinen prosessi”, ”kaikki yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi”
- roomalaiskatolisetkin aluksi mukana, suurta innostusta
- prosessin päätöskokous Soulissa 1990 ristiriitainen, samoin Canberran yleiskokous 1991: liittoteologiaa arvosteltiin ja ”synkretismistä” eli uskontojen sekoittamisesta syytettiin
6) Kirkko-oppi (ekklesiologia) ja etiikka 1992-1996
- asiakirjoja: Kallis ykseys 93, Kallis vastuu 95, Kallis kuuliaisuus 97 (Costly Unity, Commitment, Obedience)
- moraalikasvatuksen/moraalihengellisyyden malli, luonto yhä tärkeällä sijalla
- yhteisöjen puolustus, kommunitarismi, liberalismia vastaan
- vaikuttajia: Larry Rasmussen, Martin Robra; taustalla Bonhoeffer, Niebuhrin veljekset ym.
Johtopäätöksiä
- sekä kirkkojen että ekumeenisen liikkeen sisällä sekä luonnonoikeudellista että kristosentristä etiikkaa: eri lähtökohdista samoja päätelmiä, mutta myös samoista lähtökohdista eri päätelmiä!
- kannattaako etiikkaa pitää tällöin erottavana tekijänä? (vrt. Mark Ellingsen: Cutting Edge ja Per Lönning: Creation – an Ecumenical Challenge?)
- paljon sosiaalietiikkaa, vähän yksilöetiikkaa, mutta sille kasvava paine
- kirkot olleet harvoin etiikan edelläkävijöitä (vrt. orjuus), mutta ekumeeninen kohtaaminen lisännyt tietoisuutta erilaisessa asemassa olevien uskonveljien ja -sisarien ongelmista
- käytäntö ollut tärkeämpää kuin teoria, mutta mikä olisi tehokkain tie?
- lopputuloksena ollut yritys auttaa maailmaa samalla kun yhdessä hitaasti pohditaan teoriaa
- erityisesti luonnonoikeudellisen etiikan kautta rakennettu dialogia muiden uskontojen kanssa (esim. Hans Küngin Maailmanetiikka-projekti)
Kirjallisuusvinkkejä: Risto Saarinen: Johdatus ekumeniikkaan (1994),
Selkeä, kattava, erinomainen perusteos
Jaana Hallamaa (toim.): Rauhan teologia ja Euroopan kirkot (1999) Ytimekkäät artikkelit eri kirkkokuntien etiikasta. Yleistajuinen ja terävä.
Larry Rasmussen: Earth Ethics, Earth Community (1996)
KMN:n nykyetiikan tärkeä taustateos: kaunokirjallisestikin korkealaatuinen ”Maaetiikka”
Kansainvälinen solidaarisuus ja sosiaalietiikka (toim. Antti Raunio) (1998) Artikkeleita monitieteellisesti sosiaalietiikan eri puolista.
Pastori Panu Pihkala Ketkossa kevätlukukaudella 2006
Sosiaalietiikan ja terveydenhuollon etiikan kysymykset fokuksena kristillinen etiikka nousevat esille Eettisten kysymysten jaoston toiminnan kautta.

13.4.2011 Helsingissä Tieteiden talossa pidetyssä seminaarissa käytiin rakentavaa keskustelua perhearvojen muutoksesta ja ikääntymisestä kansainvälistyvässä Suomessa. Tilaisuus oli kaikille kiinnostuneille avoin. Erityisenä kohderyhmänä olivat kirkoissa, kunnissa, järjestöissä ja palveluyrityksissä ikääntyvien parissa työtä tekevät henkilöt.

SEN:n eettisten kysymysten jaoston järjestämässä seminaarissa Tieteiden talossa 24.3.2010 tarkasteltiin uskonnollisen taustan merkitystä kotouttamisessa ja kotoutumisessa. Samalla tutkailtiin Suomen kristillistä moninaisuutta ja monikulttuurista ekumeenista tulevaisuutta.

YK:n ilmastoneuvottelut Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 saivat valtiojohtajien lisäksi liikkeelle myös kirkkojen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Heidän huolenaan on erityisesti se, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät ensimmäisenä kaikista köyhimmissä maissa, joilla on heikoimmat mahdollisuudet sopeutua niihin.
Kainuun Opistolla Paltamossa järjestettiin 17.–18.9.2009 kirkkojen ekumeeninen ilmastoseminaari teemalla ... jalanjäljissä... Seminaari oli osa kirkkojen valmistautumista Kööpenhaminassa joulukuussa pidettävään YK:n ilmastokokoukseen. Se oli myös osa Kainuun Opiston 100-vuotisjuhlavuoden viettoa. Kahden päivän aikana kristittyjä haastettiin käytännön ilmastotyöhön mm. julkistamalla ekumeeniset ilmastoteesit.

Euroopan ensimmäiset katoliset yhteiskuntapäivät (The First Catholic Social Days for Europe) järjestettiin Gdanskissa, Puolassa, 8.-11.10.2009. Päivien teemaa Solidaarisuuden haaste Euroopalle tarkasteltiin eri näkökumista: 1. Solidaarisuuden toteutuminen Euroopan unionissa, 2. Ihmisen arvo ja ihmisoikeudet, 3. Perhe yhteiskunnan perussoluna, 4. Euroopan yhteiskunnallinen ja taloudellinen malli, 5. Solidaarisuus Euroopan unionin perustana ja 6. Globaali hyvä ja Euroopan vastuu muulle maailmalle ja tuleville sukupolville.

Noin sata osanottajaa oli paikalla seminaarissa Kirkot kriisien kohtaajina Tieteiden talossa Helsingissä 25.3.2009. Päivän anti oli monipuolinen ja maamme kriisityön laajuus tuli erinomaisesti esille. Alan huippuasiantuntijat esittelivät vastuualueitaan perusteellisesti ja valaisevin esimerkein. Auttamisen etiikka nousi selkeästi keskustelun keskiöön. Harjoittelua, varautumista ja yhteistyön tiivistämistä korostettiin.
Tieteiden talon Suuri sali täyttyi kuulijoista keskiviikkona 5.3.2008, kun seminaarissa Yhteinen fundamentalismi? pohdittiin ajankohtaista teemaa. Akateemisessa keskustelussa, kirkoissa, kristillisissä järjestöissä ja islamilaisessa yhteisössä on selkeästi tarvetta keskusteluun ilmiöistä, jotka liittyvät tiukkaan uskonnollisen tradition ja oman sosiaalisen yhteisön normien korostamiseen pyrkivään uskonnollisuuteen, fundamentalismiin. Luennoitsijat käsittelivät teemaa monipuolisesti ja kiinnostavasti. Yleisöpuheenvuoroissa esitettiin niin tiukkaa uskontokritiikkiä kuin tarvetta tehdä ero ideologisen tai poliittisen ja uskonnollisen fundamentalismin välille. Seminaarin oli järjestänyt SEN:n Eettisten kysymysten jaosto.