Viime vuosien aikana suomalaisia koskettaneiden kriisien ja katastrofitilanteiden hoitaminen, tsunamista kouluampumisiin, on monin tavoin kehittänyt yhteiskunnan kriisivalmiutta. Kirkot ja seurakunnat ovat olleet keskeisessä roolissa ihmisten etsiessä turvaa ja tasapainoa. Eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitys on noussut vahvuudeksi ja samalla myös kehittämisalueeksi. Suomen Ekumeenisen Neuvoston eettisten kysymysten jaosto oli kutsunut yhteen henkilöitä, jotka kriisi- ja katastrofitilanteissa vastaavat toiminnasta, kehittävät yhteistyötä ja joutuvat ratkomaan ongelmia, esimerkiksi etiikan alueella. Seminaariin oli vapaa pääsy ja se kokosi satapäisen osanottajajoukon.
9.30
Aamukahvi ja osanottajaksi rekisteröityminen
10
Seminaarin avaus, aamupäivän osuuden juontaja, rovasti Risto Pontela, jaoston puheenjohtaja
Suomalainen kriisivalmius
- Valtiosihteeri Risto Volanen: Suomen valtion kriisistrategia
- HUS:n lääkintäpäällikkö Eero Hirvensalo: Terveydenhuollon valtakunnallisen kriisivalmiuden periaatteet
- Ylilääkäri Markus Henriksson: Psykososiaalinen tuki psyykkisissä järkytyksissä - hyötyä vai haittaa?
Kirkkojen varautuminen kriisitilanteisiin ja yhteistyö käytännössä
- Hiippakuntasihteeri Kirsti Poutiainen: Evankelisluterilaisen kirkon varautuminen kriiseihin
Kriisitilanteen eettiset periaatteet
- SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula: Katastrofitilanteen etiikka
12.30–13.30 Lounastauko
13.30
Kriisitilanteen eettiset periaatteet, jatkuu
Juontajina ylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki ja pastori Janne Hassinen
- Sosiaali- ja kriisipäivystyksen johtaja Tove Sundman:
Vapaaehtoistyöntekijöiden ja viranomaisten yhteistyö. Esimerkkinä Malagan bussiturma
- Sairaanhoitopiirin johtaja, Suomen Vapaakirkon hallituksen vpj. Jaakko Pihlajamäki:
Kirkkojen toiminta kouluampumistapauksissa
- Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi, isä Teo Merras: Kuoleman salaisuus kriisin keskellä
- Kauhajoen kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä: Sielunhoidon etiikka kriisitilanteessa
15.15
Paneeli, jossa päivän puhujat keskustelevat
Miten kehitämme yhteistyötä kriisitilanteissa?
Miten kirkot kohtaavat kollektiivisen surun?
16.15
Päätöspuheenvuoro
Seminaarissa alustivat kirkkojen, valtionhallinnon ja terveydenhuollon eturivin asiantuntijat. Lue henkilöesittelyt tästä.

Valtiosihteeri Risto Volanen esitteli valtion kriisiorganisaatiota ja -strategiaa. Hän toi esille tsunamin laukaiseman kriisiorganisaation kehityksen. Volanen käytti termejä: vanhan perustuslain ja kylmän sodan aika uuden perustuslain ja post tsunami aika.
HUS:n lääkintäpäällikkö Eero Hirvensalo alusti terveydenhuollon valtakunnallisen kriisivalmiuden periaatteista. Hän toi esille muun muassa päivittäisen varautumisen ja harjoittelun poikkeustilanteita varten. Normaalin sairaalatoiminnan lisäksi valmistautudutaan poikkeustilanteisiin.

Psykososiaalisen tuen ja -palveluiden tulee kattaa kriisitilanteissa ihmisen kaikki tarpeet. Poikkeusolojen toiminnan pitäisi tapahtua normaaliolojen pohjalta, paikallinen taso, alueellinen taso jne.

Kirkon perustehtävän toteuttaminen kaikissa olosuhteissa varmistetaan valmiussuunnitelmissa. Kirkko toimii osana pelastustoiminnan kokonaisuutta kriisitilanteissa.

Eriarvoinen auttaminen kriisien keskellä heikentää ihmisten mahdollisuuksia selviytyä kriiseistä. Vertaistukea ei tule aliarvioida, kriisitilanteissa symbolisille teoilla voi olla suuri merkitys. Myös konkreettiset teot ovat hyvin ratkaisevia.

Sosiaalityön näkökulma ja erityiskysymyksenä lastensuojelu. Vastaaminen välittömään avuntarpeeseen. Päivittäinen työ on samaa kuin onnettomuustilanteissa. Suuronnettomuuksiin on varauduttu suunnittelun avulla. Toiminta osana psykososiaalista palvelupakettia.

Kriisin koskettavuus ulottuu myös tapahtumapaikkaa laajemmalle. Tapahtuman keskiössä uhrit ja heidän omaisensa. Heidän lisäkseen tapaus koskettaa paljon muitakin. Koulusurmissa erityisesti huomioitava, että vaikutukset suurimpia lapsiin ja nuoriin. Median kiinnostavuus suuri näissä tapauksissa.

Kuolema on suuri mysteeri Mitä tapahtuu sielulle, joka jättää ruumiin? Se ylittää käsityskykymme emmekä me tiedä vastausta. Kuolema on meiltä kätketty salaisuus! (Piispa Ignati Brjantaninov).

Koko yhteisöä koskettavassa kriisissä surraan sekä yksityisesti että yhteisöllisesti ja ollaan sekä yksityisesti että yhteisöllisesti avoimia sielunhoidolle. Seurakunnan tarjoaman sielunhoidon on oltava etukäteen suunniteltua, yhteistyöhön hakeutuvaa, perustehtävään pitäytyvää, asiakaskeskeistä ja luottamuksellista.