Uskallatko ikääntyä? Kristillisiä näkökulmia perheeseen ja vanhenemiseen 2000-luvun Suomessa ja Euroopassa
13.4.2011 Helsingissä Tieteiden talossa pidetyssä seminaarissa käytiin rakentavaa keskustelua perhearvojen muutoksesta ja ikääntymisestä kansainvälistyvässä Suomessa. Tilaisuus oli kaikille kiinnostuneille avoin. Erityisenä kohderyhmänä olivat kirkoissa, kunnissa, järjestöissä ja palveluyrityksissä ikääntyvien parissa työtä tekevät henkilöt.
Puheenjohtajana toimi YLE Kulttuurin päällikkö Minna-Mari Parkkinen
Seminaarin ohjelma oli seuraavanlainen
9.00
Osanottajaksi rekisteröityminen
Kahvi- ja teetarjoilu
9.20
Avaus
Rovasti Risto Pontela
Yhteislaulu, virsi 449
9.30
Ikääntyminen ja vanhuus suomalaisessa yhteiskunnassa
Sosiaaligerontologian professori Jyrki Jyrkämä
10.00
Erilaiset perhekäsitykset Suomessa
– Romanien perhekäsitys
Toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund
– Uussuomalaisen näkökulma
TTT Natalia Nenonen
– Nykyluterilainen perhekäsitys
Perheterapeutti Timo Sampolahti
11.00
Kristillinen perhekäsitys ja suhtautuminen vanhenemiseen
– Isä Teo Merras, Helsingin ortodoksinen seurakunta
– TT, LL Raimo Goyarrola, Helsingin katolinen hiippakunta
– Majuri Tella Puotiniemi, Pelastusarmeija
– Työalasihteeri Irene Nummela, ev.-lut. kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö
Keskustelu
12.20
Ortodoksinen hartaus
Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, Unioninkatu 31
Pääsihteeri, isä Heikki Huttunen
Voskresenie-kuoro
LOUNASTAUKO
13.45
Johdatus iltapäivän työryhmiin
Nuorisodiakoni Eeva-Stiina Snellman
14.00
Ryhmätyöskentely
– Ryhmä I
Mitä isovanhemmuusselkkaus opetti?
Ryhmänvetäjänä ylidiakoni Juha Lampinen
– Ryhmä II
Hengellisten tarpeiden huomioiminen ikääntyvien palveluissa
Ryhmänvetäjänä työalasihteeri Irene Nummela
– Ryhmä III
Vanhenemisen taito
Ryhmänvetäjinä kirjailija Kirsti Ijäs ja geronomi Laura Pynnönen
15.15
Ryhmätyöskentelyn kokoaminen ja yhteenveto
Eeva-Stiina Snellman
16.00
Päätössanat
Piispa Teemu Sippo SCJ
Taustaa
Suomen Ekumeenisen Neuvoston eettisten kysymysten jaosto on vuosittain suuren paaston aikana järjestänyt kristillisen etiikan alan seminaarin. Teemoina ovat olleet sairauteen, eheytymiseen ja tervehtymiseen liittyvät aiheet. Myös kriisejä on käsitelty sekä fundamentalismia ja maahanmuuttajuuden haasteita ja mahdollisuuksia. Aikaisempien seminaarien antiin voi tutustua näillä sivuilla.
Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstämme arvioidaan nousevan nykyisestä 17 prosentista 27 prosenttiin vuoteen 2040 ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Työikäisten (15–64-vuotiaiden) osuus pienenee nykyisestä 66 prosentista 58 prosenttiin vuoteen 2040 ja 56 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Väestöllinen huoltosuhde eli lasten ja eläkeikäisten määrä sataa työikäistä kohden oli vuoden 2008 lopussa 50,3. Ennusteen mukaan se olisi
2016: 60,4 ja 2060: 79,1. Lähde:
Vuotta 2012 vietetään EU:ssa aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuotena. Ikääntyminen koskettaa meitä kaikkia.
Seminaarin myötävaikuttajien esittely
Suomen Ekumeenisen Neuvoston eettisten kysymysten jaosto oli kutsunut seminaarin myötävaikuttajiksi ikääntymisen asiantuntijoita, kirkkojen ja järjestöjen työntekijöitä ja muita teemaa tuntevia.
Risto Pontela: Avaus
Hyvät ystävät, tervetuloa Suomen Ekumeenisen Neuvoston eettisten kysymysten jaoston paastonajan seminaariin! Eettisten kysymysten jaosto on järjestänyt yhteiskuntaa ja kirkkokuntia kiinnostavista, eettisiä ongelmia sisältävistä aiheista vuosittain seminaareja. Tämän seminaarin aihe alkoi kehittyä vuosi sitten. Muistamme kaikki ne kaksi isoäitiä, joiden oikeudesta jäädä Suomeen lastensa ja lastenlastensa luokse väännettiin kättä monella tasolla ja taholla.
Jyrki Jyrkämä: Ikäntyminen ja vanhuus suomalaisessa yhteiskunnassa
Lyhyt esittely
- Sosiologia, sosiaalipolitiikka,…
- Ikääntyvän yhteiskunnan muutossuunnat,
- Ikääntyvien arkielämä, toimintakyky, toimijuus
- Vanhustenhoito, eettiset kysymykset,
- Geronteknologia
- Ikääntyneiden alkoholinkäyttö
Tuula Åkerlund: Romanien perhekäsitys
Tuula Åkerlund kertoi olevansa 55-vuotias. Hänen isovanhempansa ovat eläneet kiertävää elämää, mutta hänellä oli jo pysyvä lapsuuskoti. Samassa asunnossa asuivat isä, äiti ja neljä lasta sekä myös äidin veli perheineen. Koti oli tälle väkimäärälle neliömääräisesti pieni, mutta silti ei ollut ahdasta. Voimakas yhteenkuuluvuudentunne auttoi.
Natalia Nenonen: Uussuomalaisen näkökulma
Natalia Nenonen kertoi olevansa kotoisin Kaukasukselta ja asuvansa Suomessa. Hän on avioliitossa inkerinsuomalaisen kanssa ja perheellä on kaksi lasta. Hän on asunut kaksitoista vuotta Suomessa. Vanhuksia kunnioitetaan hänen kotimaassaan todella paljon. Vanhainkodeista ei puhuta, se olisi hävettävää. Viime vuonna Natalian suvun 100-vuotias mummo kuoli. Hän oli asunut tyttärensä luona.
Timo Sampolahti: Nykyluterilainen perhekäsitys ja yleiskeskustelu
Minkälainen on luterilainen tavisperhe? Se on suomea puhuva, Suomessa syntynyt, heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille rakentunut. Kun nykyluterilaisesta perheestä puhutaan, voidaan se tehdä kahdella tavalla: 1) Todellisuuteen sitoutunut puhe perheestä ja 2) aikalaispuhe perheestä.
Isä Teo Merras: Vanhuus on elämänkokemusta ja viisautta
Ortodoksisessa kirkossa vanhuuden ja vanhenemisen teemat eivät ole olleet ortodoksi-isä Teo Merraksen mukaan mitenkään erityisen paljoa esillä. Kuitenkin nämä teemat tulevat epäsuorasti esiin käsiteltäessä muita aiheita kuten esimerkiksi perhekäsitystä.
Isä Raimo Goyarrola: Vanhuuden kunnioittaminen katolisessa kirkossa
Maailmassa on 70 miljoonaa yli 80-vuotiasta ihmistä. Vuoteen 2050 mennessä luvun ennustetaan nousevan 370 miljoonaan, joista 2 miljoonaa on yli 100-vuotiasta. Valtiovarainministeri saattaisi reagoida tähän tietoon todeten: paljon menetettävää rahaa ja riittämättömät resurssit. Lääkäri ehkä sanoisi: liian paljon työtä ja parantumattomia tapauksia. Vanhuus ei kuitenkaan ole sairaus eikä korjattava ongelma yhteiskunnassa saati surullinen tai pelottava ihmisen elämän vaihe.
Tella Puotiniemi: Tahdon taistella niin kauan kuin vanhuksia on ja tahdon hoitaa heitä niin kauan
Pelastusarmeijan näkemys ei varmaankaan eroa muiden kirkkojen tavasta kohdata vanhuutta. Lähtökohtana on se, että Jumalan luomina jokaiselle ikäpolvelle kuuluu sama ihmisarvo. Esityksensä hän pohjasi käytännön kokemukseensa ja Pelastusarmeijan perustajan William Boothin aikoinaan esittelemän sosiaalisen ohjelman taisteluperiaatteeseen. Sitä mukaillen Puotiniemi kiteytti sanomansa: ”Tahdon taistella niin kauan kuin vanhuksia on ja tahdon hoitaa heitä niin kauan.”
Irene Nummela: Ihmisarvoinen vanhuus lähimmäisenrakkautta toteuttamalla
Kolme näkökulmaa aiheeseen: yksi liittyy ihmisarvoon, toinen lähimmäisenrakkauteen ja kolmas kysymykseen siitä, mitä on ihmisarvoinen vanhuus. Piispainkokous antoi kirkolliskokoukselle selvityksen 2010. Sen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Selvityksen mukaan Raamattu on perusta, josta ponnistetaan. Ihmisarvokin nousee Raamatun pohjalta, siitä että Jumala on luonut jokaisen meistä, myös vanhuksen. Se, mitä ihminen on, määräytyy siis Jumalasta, ei siitä, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä.
Keskustelua edellisten johdosta
Alustajien puheenvuorojen jälkeen oli aika keskustelulle. Keskustelun aluksi kiitettiin siitä, että vanhuudesta puhuttaessa tuotiin esiin myös siihen liittyvät kärsimyksen ja kuoleman teemat. Tämä oli kommentoijan mielestä tärkeää siksi, että niiden valossa painottuu erityisen hyvin toisten ihmisten tärkeys ja tarve sairaan tai vanhan ihmisen elämässä.
Ryhmä I: Mikä on perhe ja kuka sen määrittelee?
Egyptiläiseen isoäitiin Eveline Fadayeliin kohdistunut käännytyspäätös aiheutti Suomessa vuonna 2008 kohun, joka puhuttaa edelleen. Ortodoksisen kirkon ylidiakoni Juha Lampisen ryhmässä paneuduttiin siihen, mitä tämä isovanhemmuusselkkaus opetti – vai opettiko mitään? Ryhmästä teki erityisen mielenkiintoisen se, että siinä oli mukana asianosaisia, muun muassa yksi Fadayelin pojista, Mäher Gerges. Myös Lampinen itse oli kulkenut tiiviisti isoäitien perheiden rinnalla kohun ajan.
Ryhmä II: Ikääntyvän omat toiveet ja tarpeet monimuotoisen hengellisen tuen lähtökohtana
Jo työalasihteeri Irene Nummelan vetämän ryhmän nimi herätti ryhmässä kysymyksiä: Mitä ovat ikääntyvien hengelliset tarpeet? Entä mitä tarkoitetaan palveluilla, joissa nämä hengelliset tarpeet tulisi huomioida?
Ryhmä III: Vanheneminen yhä vieraamman kulttuurin keskellä
Kirsti Ijäksen ja Laura Pynnösen vetämässä ryhmässä pohdittiin vanhenemisen taitoa yhtäältä yksilön, toisaalta ihmissuhteiden näkökulmasta. Tärkeä kysymys oli, millaista ikääntyvän on elää nykykulttuurissa – onko hän siinä kotonaan?
Päätöspuheenvuoro: piispa Teemu Sippo SCJ
Kiitos järjestäjille ja kaikille, jotka ovat olleet mukana toteuttamassa tätä ajankohtaista ja antoisaa seminaaria. Ohjelma tuonut esille useita näkökulmia. Ikääntyminen on keskeinen aihe yhteiskunnassamme ja liikuttaa jokaista. Kysymystä: uskallatko ikääntyä on nykyajan ihmisen tärkeä pohtia, koska paljon käytetään aikaa ja rahaa siihen, että pysyttäisiin mahdollisimman pitkään nuorina.