SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Ekumeniaa Agricolan ja kuvataiteiden hengessä

Kaunis syyssää kruunasi lokakuisen viikonlopun 19.–20. lokakuuta 2007, jona SEN:n kasvatusasiain jaosto järjesti yhteistyössä Opetushallituksen kanssa Ekumenia, Agricola ja kuvataiteet -seminaarin Turussa. Seminaariin osallistui koulujen syyslomaviikosta huolimatta liki 50 ekumenian ystävää eri puolilta Suomea. Suurin osa osallistujista oli opettajia, mutta paikalle oli saapunut myös kirkkojen työntekijöitä sekä muita kasvatusalan ammattilaisia. Upeat puitteet tarjosivat kiinnostavia puhujia ja mielenkiintoisia puheenvuoroja.

 

Seminaarin isäntänä toimi ja sen avasi Birgittalaisluostarin tiloissa kasvatusasian jaoston puheenjohtaja, professori Arto Kallioniemi. Hän myös kertoi ajankohtaisista asioista uskontokasvatuksen kentältä. Luennon jälkeen seminaarilaiset siirtyivät Turun historialliseen tuomiokirkkoon, jossa he tutustuivat Mikael Agricolan kappeliin Agricolan juhlavuoden pääsihteeri Ossi Tuusvuoren ja opas Marja Routin johdolla ja osallistuivat ekumeeniseen ehtoopalvelukseen. Se koostui luterilaisesta sanajumalanpalveluksesta, jonka toimitti pastori Pete Hokkanen ja SEN:n pääsihteeri Heikki Huttusen toimittamasta ortodoksisesta litania-leipiensiunauksesta. Opetuspuheen piti Katekeettisen keskuksen johtaja Mervi Sarimo (kat.). Ehtoopalveluksen aikana siunattiin ortodoksisen perinteen mukaisesti leipää, viiniä, öljyä ja hedelmiä, jotka jaettiin agape-ateriana kaikille palvelukseen osallistuneille. Meidän aikanamme tämä varhaiskirkon ajoilta peräisin oleva tapa on saanut kauniilla tavalla ekumeenisen ulottuvuuden.

 

Kasvatus nuoren tukena kohti kaltaisuutta

 

Seminaarin odotettu ja toivottu puhuja Korkeasti Pyhitetty Nikean metropoliitta Johannes toi esille ortodoksisen perinteen näkemyksiä kasvatuksesta. Kirkkoisien näkemys kasvatettavuudesta perustuu välittömästi ja selvästi ortodoksiseen ihmiskuvaan, jonka mukaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisuuttaan varten eli kaltaiseksi. Protestanttinen perinne näkee asian siten, että kuva ja kaltaisuus ovat yksi ja sama asia; ja sanojen perusteella näin on mahdollista asia nähdä. Idän kirkon perinteen mukaan kuvaa on se, mitä ihmisellä on Jumalan luomistyönä ja kaltaisuus on päämäärä, jota kohti pyritään. Siihen tulee pyrkiä koko ajan ja joka suhteessa: henkisesti, hengellisesti, siveellisesti kasvamaan myönteisellä tavalla. Tämä ihmisnäkemys merkitsee myös sitä, että kaikki kasvatus- ja opetustyö on tarkoitettu oleellisesti tukemaan ihmisen ja nuoren ihmisen pyrkimystä johonkin parempaan, itsensä kehittämiseen myönteisessä mielessä.

 

Tavoite kuvasta kohti kaltaisuutta – vaikka se jäisi kuinka kauaksi – on joka tapauksessa se suunta, joka osoittaa tietä eteenpäin. Tähän sisältyy metropoliitta Johanneksen mukaan kirkkoisillä myös se ajatus, että ihminen on luotu käyttämään ymmärrystään. Ne kyvyt, taidot ja lahjat, jotka ihmisellä on ilman että häntä vielä opetetaan teoreettisesti, on tarkoitettu käytettäväksi juuri siinä mielessä, että pystytään lähestymään kaltaisuutta. Ihmisen kaikki hyvät mahdollisuudet ja kyvyt kaipaavat käyttöä, jotta ne palvelisivat ihmisen hengellistä ja henkistä kehitystä. Kasvatuksen näkemykseen kuuluu aina ajatus muutoksesta kohti parempaa, pyrkimystä ”ylemmäs ja ylemmäs”.

 

KP metropoliitta Johannes otti esille isien kasvamaan ja kehittymään auttavista käsitteistä mm. älyn. Kirkkoisien mukaan älyn tehtävänä on olla sielun ja ruumiin vartija tai sielun silmä. Se on sielun arvostelukyky, jonka tulisi ohjata ruumista ja ihmisen haluja, ihmisen alempia kerroksia kuten jotkut isät asian ilmaisevat. Joku kutsuu älyä myös ihmisen elämän perämieheksi, jonka tulisi siis huolehtia siitä, että purjehditaan oikeaan suuntaan. Joku isistä tosin ystävällisesti huomauttaa, että äly ei ole läsnä kaikissa ihmisissä.

 

Älyn ohjaamaan ihmiselämään, kasvamiseen ja kehittymiseen kuuluu myös yksinkertaisuus ja sen seikan ymmärtäminen, että elämässä tarvitaan sekä auktoriteetteja että vapautta. Joku isistä toteaakin, että äly on ihmiselle peili, munkki ja lääkäri. Metropoliitta Johannes totesi isillä olevan hyvin erikoisia vertauskuvia. Peili on siis jotain, josta katsoessaan näkee oman todellisuutensa kasvot sillä hetkellä. Se, että äly on munkki, merkitsee kilvoittelua. Lääkärillä tarkoitetaan sitä, että ihmisen tulisi pyrkiä parantamaan itseään ja antaa opetuksen kautta toistenkin auttaa tuota kasvavaa, varttuvaa ihmistä saamaan hengellistä lääkärin hoitoa.

 

Monilla isillä näkemys, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, joka pyrkii kaltaisuuteen, sisältää myös ajatuksen, että ihmisellä on luonnostaan eräänlaista vetoa Jumalaan, elleivät kielteiset voimat saa sitä estää. Mikäli äly saa heidän mukaansa vaikuttaa ja ohjata ihmistä, se merkitsee myös sitä, että ihmisellä on tiettyä kriittisyyttä omia ajatuksiaan kohtaan.

 

Tieto ja viisaus

 

Isät muistuttavat, että kasvatuksenkin yhteydessä tulisi pyrkiä aitoon tietoon ja ymmärtää, että tieto on monta kertaa suhteellista. Ortodoksisessa ihmisnäkemyksessä on hyvin oleellista juuri opetuksen tai teorian ja käytännön – ortodoksian ja ortopraksian – yhdistäminen. Monet isistä tähdentävät, että tiedon tulisi olla sekä teoreettista että käytännöllistä. Samaa isät tarkoittivat ilmaistessaan, että kasvatuksessakin tulee pyrkiä tietoon, jossa usko ja kuuliaisuus yhdistyvät. Samalla he muistuttavat, että oikea tieto merkitsee myös nöyryyttä. Oikeaa tietoa saadaan heidän mukaansa yhtä hyvin symbolien, vertauskuvien kautta kuin mietiskelyn kautta. Isät myös selvästi erottavat tiedon viisaudesta.

 

Erityisesti kasvatuskentän väkeä kirkkoisät ja -äiditkin ajattelevat puhuessaan siitä miten ihmisellä on henkilönä, persoonana sekä yksilöllisiä piirteitä että sellaisia, jotka liittävät hänet ihmiseen yleensä. Molempien näkökohtien tulisi saada kasvatuksessa tilaa. Kristillisen arvopohjan mukaisesti korostetaan, että tulee pyrkiä saamaan sellaisia vaikutteita, jotka edustavat hyvää. Kaiken uskonnollisen kasvatuksen ja koko hengellisen elämän kannalta monet korostavat tässä erityisen tärkeänä keinona rukousta. Niin kasvattajien kuin kasvatettavienkin kohdalla tulisi pyrkiä aktiiviseen rukouselämään. Isät sanovat, että tavoitteena tulisi olla sellainen rukous, joka on vain Jumalan varaan rakentamista, Jumalan avun pyytämistä ja Jumalan armon anomista. Hyvä esimerkki tästä on Isä meidän -rukous.

 

Metropoliitta Johanneksen mukaan kirkkoisät nimenomaan alleviivaavat ettei opettamista eikä opetettavia pidä väheksyä. Opettaminen on nähtävä arvokkaaksi toiminnaksi ja työksi, jonka eteen on oltava valmiita näkemään vaivaa ja jota pyritään vastuuntuntoisesti hoitamaan. Opettajien tulisi olla jatkuvasti myös opiskelijoita, jotta he pystyvät antamaan jotain arvokasta myös muille. Heidän tulee tuntea vastuunsa, uurastaa oppilaittensakin puolesta ja uskoa heidän mahdollisuuksiinsa. Opettajan tulisi muistaa, että opetettavat ovat hänen haltuunsa uskottuja myönteisen kasvun, oikeitten arvojen ja myönteisten vaikutteiden edistämistä ja saamista varten.

 

Taide, kappeli, ekumenia; unelmien täyttymys

 

Seminaarin toisen päivän ohjelma jatkui Hirvensalossa. Taiteilija Hannu Konola kertoi hyvin värikkäästi ja mukaansatempaavasti pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin arkkitehtuurista sekä suunnittelu- ja rakennustyön vaiheista. Kappeli on yksi kuvatuimpia nykytaiteen rakennuksia, johon tullaan tutustumaan kaukaakin mm. Japanista. Sitä on myös esitelty laajasti kymmenissä arvostetuissa arkkitehtuurijulkaisuissa.

 

Ekumeenisen taidekappelin suunnittelukilpailun voitti nuoren arkkitehdin Matti Sanaksenahon työ Ikthys. Taiteilija Konolan mukaan palkintolautakunta kommentoi työtä ”mystiseksi maisemateokseksi, joka erottuu ympäristöstä”. Voittaneella työllä onkin selkeä kirkollinen teema, sillä kreikan kielen kalaa tarkoittava sana ikthys (kreik. ιχθύς) on akronyymi, joka muodostuu sanojen Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja alkukirjaimista. Symboli on jakamattoman kirkon ajalta, ja sopii ekumeenisen kappelin teemaksi. Ja kun taidekappelin oven avaa, tulija ikään kuin astuu suuren kalan vatsaan.

 

Arkkitehti Matti Sanaksenaholle oli juuri muutama päivä ennen seminaaria myönnetty arvostettu kansainvälinen Barbara Cappochin -arkkitehtuuripalkinto taidekappelin suunnittelusta. Kilpailussa oli ehdolla 312 rakennusta eri puolilta maailmaa, jotka olivat valmistuneet 1.7.2004 - 30.6.2007.

 

Hannu Konola on itsekin ollut voimakkaasti mukana taidekappelihankkeessa, se on hänen nuoruudenunelmansa täyttymys, rukousvastaus. Hän on myös toteuttanut kappelin lasireliefit. Hyvin yksinkertaisella alttarilla on pöydän lisäksi vain risti ja ikoni. Luonnonvalo lankeaa alttarille lasireliefin läpi.  Vasemmalla puolella erottuvat sanat usko, toivo ja rakkaus, oikealla erottuvat kyyhkynen ja liekki.

 

Päivän toinen puhuja opetusneuvos Pekka Iivonen käsitteli oikeutta omaan uskontoon ja uskontojen kohtaamiseen. Hän toi esille erityisesti monikulttuurisuuden haasteet koulussa. Suomessa rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia ja uskonnollistaustaisia liikkeitä on yli 700, ja ne löytyvät osoitteesta www.uskonnot.fi. Kirkon tutkimuskeskuksen Uskonnot Suomessa -projektin tutkija Jussi Sohlberg käytti asiasta puhujan pyytämän kommenttipuheenvuoron.

 

Kulttuuriarvot ja kokemuksellisuus

 

Opetushallituksen erityisasiantuntijan Heljä Järnefeltin mukaan suomalaisten maantieteellinen asema ja monikulttuurinen menneisyys ovat muokanneet aikojen kuluessa monin tavoin kulttuuria. Myös suomalaisten käsitys kulttuurista on muuttunut. Nykyään kulttuurin voidaan sanoa olevan kaikkien niiden henkisten ja hengellisten, älyllisten ja tunnepohjaisten ominaispiirteiden monimutkainen kokonaisuus, jotka ovat tunnusomaisia yhteiskunnalle tai yhteiskunnan ryhmälle. Siihen sisältyvät taiteiden ja humanististen tieteiden lisäksi myös elämänmuodot, ihmisen perusoikeudet, aineellinen ja henkinen kulttuuriperintö. Kulttuuriperintö on siis jatkuvasti kehittyvää arvojen ilmentymää ympärillämme. Maailman muuttuminen sisältää ympäristöjen muutoksia ja niissä vallitsevia uusia arvovalintoja. Perinteeseen tuleekin suhtautua myös kriittisesti, totesi Heljä Järnefelt.

 

Ihminen rakentaa kulttuuri-identiteettiään oman elämänsä kokemusten ja havaintojen sekä historiallisen ymmärryksen pohjalta. Monikulttuurisessa yhteisössä ja kansainvälisessä yhteistyössä toimiminen vaatii tulevaisuudessa yhä enemmän ymmärrystä muista kulttuureista ja elämänkatsomuksista. Heljä Järnefelt mainitsee, että uskonnonopetuksen tehtävänä on purkaa niitä väärinkäsityksiä, joita pelko vierasta kulttuuria kohtaan synnyttää. Kulttuuriopetus on hänen mukaansa vahvasti vuorovaikutteinen tapahtuma, jossa valmista tulkintaa tulee välttää. Kulttuuriperintöopetuksessa ei ole yhtä annettua totuutta. Tavoitteena on tulkinnan taidon sekä rakenteellisen ja visuaalisen ajattelun kehittyminen, joka sitten johtaa eettiseen ajatteluun ja persoonallisuuden kehittymiseen.

 

Kulttuuriperintö antaa hyvän pohjan koulun ja sitä ympäröivän yhteisön väliselle vuoropuhelulle sekä eri alojen asiantuntijoiden yhteistyölle. Kirkkoja ja museoita Heljä Järnefelt pitää erityisen sopivina oppimisympäristöinä. Ne sisältävät merkityksiä, joihin ei pysty tutustumaan muuten kuin saapumalla paikalle. Näin ympäristöön liitetty tietoaines syventää aina oppimista. Opetuksen tulee antaa valmiuksia kohdata uskonnollinen ja eettinen ulottuvuus omassa ja yhteisön elämässä. Uskonto on vahva osa kulttuuria ja yhteiskuntaa, joten uskonnonopetuksella on luontaiset kytkennät myös humanistis-yhteiskunnallisiin tieteisiin ja taiteisiin. Varhaisten kirkkoisien tavoin Heljä Järnefeltkin muistutti ettei sovi unohtaa, että tarjoamalla oppilaille ja opiskelijoille myönteisiä kokemuksia, he myös aikuisena todennäköisesti palaavat tuohon ympäristöön.

 

Seminaarin annin voi tiivistää Heljä Järnefeltin sanoin: ”Ymmärrän niin, että ekumeniassa on pohjana yhteisiä eettisiä arvoja, Agricola on luonut sanoja uskonnon ilmaisemiseen ja kuvataiteen avulla pystymme käynnistämään prosessin, jolla arvoja avaamme.”

 

Marianne Kantonen

Kirjoittaja on TM ja ortodoksisen uskonnon lehtori. Hän on edustaa Suomen ortodoksista kirkkoa SEN:ssa ja on kasvatusasian jaoston sihteeri.

 

Julkaistu Näköala-Utsikt-lehdessä 4/2007


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190