SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Keskustelua Pekka Iivosen alustuksen jälkeen

Seminaariväki osallistui aktiivisesti keskusteluun.

Opetusneuvos Pekka Iivosen alustuksen jälkeen virisi vilkas keskustelu. Kasvatusväellä oli runsaasti kysymyksiä asiantuntijalle. Alla kooste käydystä keskustelusta. Repliikkiviivan jälkeen on Pekka Iivosen vastaus.

 

Valinta uskonnonopetuksen muotojen välillä on pitkäkestoinen, todettiin. Koska muilla kuin luterilaisilla on oikeus valita myös muu kuin luterilainen uskonnonopetus eli ET tai oma uskonto, voi tulla tilanne, että joka toinen viikko ollaan vaikka ev.-lut. uskonnon tunneilla ja joka toinen viikko ET:ssä.

 

– Ajatus on, että tietty oppimäärä pitää saavuttaa, eikä voi olla välillä esimerkiksi ET:ssä.

Pääsääntöisesti niin, että opetuksessa ollaan vähintään yksi vuosi. Oppimäärän pitää kuitenkin tulla täyteen.

 

– On rehtoreita, jotka pitävät tärkeänä, että valitaan jo yläasteen alussa ja se on sitten se, koska se on pitkäkestoista. Numero määräytyy siitä, mitä viimeksi on opiskeltu. Tätä ei ole vielä yksiselitteisesti ratkaistu.

 

Mitenkä otetaan huomioon IB-lukiot, joissa ei uskonto ole pakollinen?

 

– On myös muita erityiskouluja. IB-lukioissa on eri tuntijaot ja ne ovat ulkopuolella. Mahdollisuus uskontoon varmasti niille, jotka haluavat.

 

Kun nuori liittyy ev.-lut. kirkkoon rippikoulun jälkeen, eikä ole aikaisemmin osallistunut uskonnonopetukseen, niin pitääkö hänen nyt kirkon jäsenenä osallistua?

 

– Liittymisen jälkeen pitäisi mennä ev.-lut. uskonnonopetukseen, lain mukaan näin on. Oppimisen määrän ja osaamisen näyttö on hankalaa, eikä voida vaatia että oppilas hankkisi oppimäärän aiempaa. Uskonto on kuitenkin kumulatiivinen oppiaine ja olisi oltava aikaisempia tietoja.

 

Koulu voi myös olla joustamaton.

 

– Kyllä pitäisi saada paikka uskonnonopetuksessa. Ei ole yksiselitteinen eikä yksinkertainen asia. Pääasiassa oppilaat menevät tietyn mallin mukaan (90 %), eikä mitään ongelmia eikä kysymyksiä tule. Myös maahanmuuttajien kohdalla tämä tilanne tulee. Yhdeksännen luokan jälkeen on kuitenkin numero annettava. Voi käydä niin, että uskonto onkin koulun vaikein oppiaine.

 

Uskonto ennen - uskonto nyt

 

– Tunnustuksellinen uskonnonopetus on jo mennyttä aikaa. Opetussuunnitelmia uudistetaan, mutta ei vielä tarkoin tiedetä, miten. Uskonnon opettaminen ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskonnon asioiden opettelua.

 

Voiko uskonnonopetukseen sisällyttää virsiä?

 

– Kyllä voi, kun ne ovat uskonnon oppimista.

 

Matematiikan opetusta soveltaen, että esim. virret ovat vasta sitten uskonnonharjoittamista, kun jokainen tietää ja osaa. Eli siinä vaiheessa kun jokainen osaa virsiä nätisti laulaa.

 

– Ei laiteta laatua mukaan. Kun niitä oppimismielessä käydään läpi, eivät ne ole uskonnonharjoittamista. Opiskeltavat asiat ovat tietysti opetussuunnitelmasta nousevia. Virsillä on paljon ulottuvuuksia. Virret jäävät helposti syrjään, koska pelätään, että niiden ottaminen opetukseen on uskonnonharjoitusta. Virsillä on myös muita sävyjä. On Virsivirikepaketti ja Virsilöytöretki. Näissä virsien sävyt nousevat esille. Nyt on myös Virsivisa lähdössä liikkeelle.

 

– Opetussuunnitelman perusteissa todetaan uskonnollinen musiikki. Eri uskontojen musiikkia voi tuoda hyvin paljon. Kannattaa rakentaa siltaa myös musiikin opetuksen välillä

 

Käynti uskonnollisessa yhteisössä? Esim bahaissa, kun se on sisällytetty opetukseen.

 

– Kun mennään retkelle, on muistettava, että mennään pedagogisesti retkelle. On pidettävä rajat. Jos osa oppilaista haluaisi jäädä retkikohteeseen, ei saa jäädä. Opettajan ammattitaitoon kuuluu, että suunnitellaan hyvin ja käydään ennalta katsomassa. On myös analysoitava jälkeenpäin.

 

– Samoin on koulussa vierailevien henkilöiden kanssa, on tehtävä ennakkotyö. Vierailijat ovat hyviä, heidän on oltava asiantuntijoita. Vierailujen purku kuuluu myös opetukseen.

 

– Ykkösessä ja kakkosessa on perehdytystä, myöhemmissä on tutustuttamista.

 

Mitä perehdyttää suomalaiseen katsomusperinteeseen tarkoittaa? Mitä olisi sellaista, joka ei olisi uskonnotonta perinnettä? Mitä on raittiusperinne? Työväenperinne? Onko monessa sukupolvessa uskonnotonta perinnettä?

 

– Ei ole tutkittu. Väitöstutkimus kolmannen sukupolven adventisteista. Miten katsomus määritellään? Joku voi katsoa, että kommunismi on katsomus. Vaikea ja mielenkiintoinen kysymys.

 

Uskontokasvatus koulussa

 

– Tänne voidaan tuoda paljon uskonnollisia elementtejä. Oleellista on että informoidaan huoltajia. Koulu ei päätä osallistumisesta, vaan huoltaja päättää. Lukiossa päättää opiskelija itse. Täällä on mahdollisuus, mutta ei hengellisiä kokouksia.

 

Ennakoin tulevaa ongelmaa. Meillä on kerran viikossa seurakunnan päivänavaus ja meillä käy myös vapaakirkollisia avauksien pitäjiä. Joskus puhe voi tuntua käännyttämiseltä. Pitäisikö olla ennakkosensuuri?

 

– Heille, jotka eivät olleet koulun kanssa tekemisissä, pitää järjestää perehdyttäminen.

 

– Päivänavaukset kuuluvat lakiin, mutta ne ovat kouluista usein jääneet. Kun seurakunnan edustaja tulee pitämään, on kysymyksessä uskonnollinen tilaisuus.

 

Mitä haittaa on, että eri uskontokuntiin kuuluvien ei tarvitse kuunnella toisten avauksia? Siinähän sitä oppisi. Eikö myös muslimien osallistuminen joulukirkkoon voisi olla osa oppimista? Kunnioitetaan muiden juhlia ja arvostetaan omaa. Pelkäämme liian paljon uskontokasvatusta.

 

– Opettajan tehtävä ei ole kasvattaa uskonnollisen yhteisön jäseneksi. Koulun juhlat eivät ole uskonnonharjoittamista vaan ne ovat perinnejuhlia. Koulun juhlat kuuluvat osa opetussuunnitelmaa. Niihin osallistutaan. Suvivirsi ja Enkeli taivaan -virsi eivät tee koulun juhlasta uskonnonharjoitusta.

 

Onko ruokarukous uskonnonharjoitusta?

 

– Se on osa opetusta, koska rukouksia pitää tuntea. Se on uskontokasvatusta, koska siihen liittyy suomalainen perinteinen luonne ja se on myös kulttuurikasvatusta. Se on myös uskonnonharjoitusta, kun se tapahtuu säännöllisesti, jolloin siihen ei ole pakko osallistua.

 

– Kaksi asiaa alkaa hiljaisuudesta: ruokailu ja musiikki. On vaikea olla hetki hiljaa. Tätä voimme opetella ja opettaa. Ihmiselle tekee hyvää olla hetki hiljaa.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190