SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Sisar Theresa Jezl: Spiritualiteetti katolisen kirkon opetuksessa

Kirkkomme on hyvin vanha ja myös hyvin uusi. Halki vuosisatojen Pyhä Henki on innoittanut eri ihmisiä eri aikoina uusilla tavoilla ymmärtämään Jumalaa. Silloin tällöin tulee uusia ideoita, jotka eivät ole Pyhästä Hengestä. Kirkko tarkastelee uusia ajatuksia ja tapoja ja pohtii niiden tuloksia.

 

Mikäli ne seuraavat Jeesuksen opetuksia ja tuottavat hyvää hedelmää; mikäli ne ovat Jumalan valtakunnan hyväksi ja johtavat ihmisiä lähemmäksi Jumalaa, silloin kirkko sallii niiden kasvaa ja kehittyä. Kirkko jopa rohkaisee ihmisiä käyttämään niitä hyväkseen, niin että heidän uskonsa vahvistuisi ja syventyisi. Nämä uudet ajatukset tai ”spiritualiteetit” ovat auttaneet koko kirkkoa syventämään ymmärrystään Jumalasta ja ovat olleet tie, jolla voidaan paremmin lähestyä Jumalaa.

 

Teologia ja arkielämä yhdistyvät

 

Spiritualiteetti on Pyhän Hengen ja rukouksen hedelmä ja kukka. Kirkkomme on dynaaminen ja elävä. Se tuottaa jatkuvasti uusia hedelmiä ja hengellisiä kukkia. Pyhä Henki puhuu monilla tavoilla. Hän on kuin tuuli, joka puhaltaa mihin tahtoo.

 

Spiritualiteetin rooli on erittäin tärkeä. Se yhdistää teologian ja arkielämän, ja se on tapa suhtautua Jumalaan. Tiedämme, että Jumala on suurempi ja erilainen kuin voimme edes kuvitella. Tätä pohdittaessa suhde Jumalan kanssa voi tuntua turhalta ja toivottomalta. Toisaalta tiedämme, että Jumalan laajassa loppumatomassa rakkaudessa on paikka meille, ja että Jumala kaipaa meitä ja haluaa, että tulemme Hänen luokseen. Spiritualiteetti on kirkossa niin kuin yhteisö tai kulttuuri, josta voimme mennä Jumalan luokse.

 

Spiritualiteetti ja teologia tarvitsevat toinen toistaan uskossa elämisessä. Ilman spiritualiteettiia teologia on liian abstraktia ja hygieenistä ja se voi tehdä evankeliumin luoksepääsemättömäksi tavallisille ihmisille. Kun puhutaan kirkosta Kristuksen ruumiina, teologia on ikään kuin kirkon luuranko.

 

Spiritualiteetti on ihmisen osallistumista Kristuksen Henkeen, siihen mikä on kirkon elämä, ja mikä on rakennettu teologian luihiin. Ilman teologiaa spiritualiteetti tulee sentimentaaliseksi tai muodottomaksi ja joskus tekee Jumalasta pelkkää kermavaahtoa sielulle.

 

Rukous kanavoituu

 

Uskon elämisen virta on rukous. Spiritualiteetti kanavoi tämän lahjan, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi, vahvistaa ja tukea meissä. Rukous ja spiritualiteetti ovat aina ulospäin suuntautuvia, koska Pyhän Hengen lahjoina ne ovat syntyneet rakkaudesta, joka suuntautuu aina ulospäin.

 

Muutamia esimerkkejä erilaisista spiritualiteeteista kirkossamme: 

 

  • Dominikaanit etsivät Jumalaa ja löytävät Hänet oppimisessa ja rukouksessa. Sanoilla ja esimerkillä pyhän Dominicuksen seuraajat julistavat Jumalan läsnäoloa tavalla, joka on kirkon opetuksen mukainen.
  • Franciskaanien spiritualiteetti seuraa Franciscus Assisilaisen innoitusta. Hän vapautui maallisista siteistä köyhyyden kautta. Köyhyydessä hän näki selvemmin ihmisen paikan luonnossa. Köyhyydessä hän löysi iloa yksinkertaisuudessa ja tajusi selvimmin Jumalan läsnäolon.
  • Benediktiiniläisen spiritualiteetin polttopiste on kirkkovuosi ja liturgisten sikermien kauneus. He harrastavat ”lectio divinaa”, joka on tietty tapa lukea Raamatun tekstejä ja joka edistää kontemplaatio-mietiskelyä.
  • Pyhän Sydämen spiritualiteetti keskittyy Jumalan rakkauteen ja armoon. Sen symboli on Jeesuksen sydämen kuva, jossa sydän palaa rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan.
  • Kalleimman veren spiritualiteetti pohtii sitä, että Jeesuksen veren vuodutuksen kautta kaikki on sovitettu Jumalan kanssa. Kaikki veri, elämän symboli, on kallis, koska Jumala loi sen, rakasti sitä ja antoi ainoan Poikansa meidän Vapahtajaksemme. Tämä spiritualiteetti herättää meissä syvän arvonannon elämää, pyhää messua ja sovintoa kohtaan. 
  • Opus Dei -liikkeen spiritualiteetti korostaa, että voimme kunnioittaa Jumalaa tekemällä omaa työtämme rakkaudessa ja rukouksessa niin hyvin kuin mahdollista.

 

Ystävyys tarvitsee kommunikointia

 

Kuinka spiritualiteettia kehitetään lasten elämässä? Millä tavalla voimme auttaa heitä kasvamaan terveiksi Jumalan lapsiksi? Kehitys alkaa kasteessa, jolloin Pyhä Henki vaikuttaa lapsessa. Sanotaan, että kaikki osaavat rukoilla, koska rukoukset tulevat Pyhästä Hengestä. Meidän pitää vain avata itsemme sen vaikutukselle.

 

Lapsille tämä prosessi voi olla luonnollinen, jos sitä vaalitaan eikä mikään estä sitä. Pienet lapset oppivat vahemmiltaan ja muilta läheisiltä, että heitä rakastetaan. Lapset ovat nähneet rakkautta heidän silmissään ja tavoissa, joilla heitä kohdataan. Kun he sitten oppivat, että Jumala on se, joka katsoo meihin aina rakastaen, he ymmärtävät tärkeän asian Jumalasta. Vanhemmilta ja opettajilta he voivat oppia puhumaan Jumalan kanssa ja Jumalasta. Jumala on paras ystävämme, taivaallinen isä ja äiti.

 

Ystävyys ei kestä, jos emme kommunikoi. Voimme puhua lasten kanssa Jumalan luomistyöstä ja sen kauneudesta tai ihmetellä omaa ruumistamme ja sitä kuinka ihmeellisesti se on tehty. Voimme lukea heille Raamatun kertomuksia ja pohtia, kuinka Jumala on siunannut meitäkin samalla tavalla, kuin niissä on tapahtunut. Sen jälkeen lasten kanssa voimme kiittää Jumalaa niistä lahjoista. Vähitellen lapsi voi oppia ymmärtämään, että Jumala on aina hänen kanssaan. Joka hetki Jumala on valmis kuuntelemaan.

 

On tietysti hyvä oppia ulkoa perusrukoukset, joita meidän kirkkomme traditiossa ovat mm. Isä meidän -rukous, Terve Maria -rukous, doksologi, synnintunnustus, uskontunnustus, ateriarukoukset, aamu ja- iltarukoukset, enkelirukous sekä ristinmerkki. Nämä rukoukset antavat sanoja, kun rukoukset eivät muuten ole tullakseen sujuvasti.

- ”Päästä meidät pahasta!”

- ”Rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä!”

- ”Tunnustan Jumalalle, että olen tehnyt syntiä”

Nämä pysyvät ihmisen mukana koko hänen elämänsä ajan. Kuitenkaan ne eivät koskaan estä meitä puhumasta luonnollisesti Jumalan kanssa sydämessämme omin sanoin.

 

Uskon pohjalla ja rukouksien avulla spiritualiteetti on luonnollinen lapsille. ”Ystävyys Jumalan kanssa” tai ”Jumalan lapsena” voivat olla hyviä spiritualiteetteja lapsille tai kenelle tahansa. He voivat tehdä kaikki touhunsa päivän aikana Jumalan ystävänä tai Jumalan lapsena. Heidän kanssaan voidaan pohtia sitä, mistä Jumala pitää, mitä Hän tahtoo, millä tavalla Hän on vaikuttanut tämän päivän tapahtumissa, millä tavalla voisi olla Jumalalle parempi ystävä tai lapsi huomenna.

 

Opettajan esimerkin vaikutus

 

Se, että rakkaalla Jumalalla on muita ystäviä ja lapsia, antaa tilaisuuden pohtia kuinka suuri ja laaja ja loputon Jumalan rakkaus on. Samoin kuin sitä, että nämä ihmiset ovat Jumalan rakkaita ilman että meitä rakastetaan yhtään sen vähemmän, ja että he ovat Jumalassa ystäviä, joita meidänkin pitäisi oppia rakastamaan ja jotka rakastavat meitä.

 

Ehkä koti on tärkeämpi kuin koulu lapsille spiritualiteettien asioissa. Mutta opettajat voivat vaikuttaa esimerkkillään. Jos opettaja puhuu Jumalasta luonnollisesti ainakin uskonnontunnilla, jos opettaja arvostaa lapsia ja koettaa rakastaa heitä, se kyllä vaikuttaa, vaikka ehkä oppilaat eivät heti ymmärrä miten, eivätkä miksi. Joskus on mahdollista vain kylvää siemeniä, kastella niitä rukouksilla, ja antaa niitä Jumalan hoitoon. Yleensä me emme koskaan tiedä millä tavalla ja kehen olemme vaikuttaneet.

 

Olen puhunut tästä aiheesta ikään kuin minä ymmärtäisin sitä hyvin. Ymmärrän sitä vain jonkin verran. Uskossa minä käytän sitä spiritualiteettia, jonka Pyhä Henki on minulle lahjoittanut. Sokeasti teen parhaani. Kuitenkin olen nähnyt merkkejä Pyhän Hengen vaikutuksesta minussa ja tiedän, että elän Jumalan läsnäolossa. Olen varma, että näin on teidän kaikkien kohdallanne. Tuntuu siltä, että tiedämmepä tai emme, meillä on kaikilla spiritualiteetti, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa elämässämme.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190