SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Sisar Theresan opetuspuhe ehtoopalveluksessa: Toimintaa Jumalan voimasta

Ekumeeninen ehtoopalvelus Uspenskin katedraalissa. Lehtori Riitta Laukama tekstinlukijana. Oikealla pastori Tuula Vinko ja pääsihteeri Heikki Huttunen.

Jeesus ja opetuslapset lähtivät Betsaidan kaupungin lähistölle saadakseen olla siellä kaikessa rauhassa. Mutta turhaan! Ihmiset kuulivat missä Jeesus oli ja lähtivät peräänsä. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Myöhemmin, pitkän päivän jälkeen, kaikki ovat väsyneitä ja nälkäísiä.

 

Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Antakaa te heille syötävää”. Mutta apostoleilla ei ollut mitään. Eräällä pienellä pojalle on viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta apostoleilla on tyhjät kassit, tyhjät taskut. Alueella ei ollut mitään ostettavaa.

 

Opetuslapset olivat olleet Jeesuksen kanssa tarpeeksi kauan, että he seurasivat Jeesuksen ohjeita, vaikka he eivät varmasti voinneet ennakoida, mitä tapahtuisi. He panivat viisituhatta ihmistä istua aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin. Aterialle! Mutta milla ruokalla? Viisi leipää ja kaksi kalaa niin monille on melkein yhtä paljon kuin ei mitään niin monille ihmisille.   

 

Jeesus otti leipää ja kalaa, katsoi taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. Tämän täytyi olla vaikea hetki apostoleille. Heille vieraanvaraisuus oli tuttu ilmiö. Heillä oli jo tapana antaa heidän runsaudestaan. Mutta kuinka on mahdollista antaa niin vähäisistä? Mitä voi tulla tyhjyydestä? Kuitenkin jokainen söi kylläkseen. Oli jopa kaksitoista korillista tähteitä jäljellä!

 

Tiedämme, että tämä kertomus on esikuva ehtoollisen sakramentista. Mutta tämä on myös selvä kuva Jumalan armosta ihmisten elämässä. Meillä on niin vähän, että joskus tekisi mieltä olla kuin huono palvelija, joka kätki talenttinsa maahan, koska hänen mielestään ei kannattanut kartuttaa niin pieniä lahjoja.

 

Me sanomme; minulla oli täysi päivä ja en jaksaa enää! Tai minä osaan liian huonosti, en tee sitä! Ja joskus tämä on totta, emme ole koneita! Mutta onko elämämme tarkoitus, että me teemme kaiken yksin meidän pienuuden kanssa? Vai onko sen tarkoitus niin, että me avaamme itsemme Jumalan vaikutukseen ja annamme Hänelle tilaisuuden täyttää meidän puutteitamme ja tyhjyyttämme? Onko mahdollista, että Jumalan armolla voisimme tehdä yhteistyötä Hänen kanssaan?

 

Jeesus oli selvästi valmis ruokkimaan nälkäisiä tässä kertomuksessa ja muissa evankeliumin kertomuksissa. Onko mahdollista, että hän on edelleen valmis ruokkimaan meitä ruumiillaan, rohkeudellaan, armollaan?   

 

Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen opetuslapset lähtivät maailmaalle julistamaan evankeliumia. He olivat samat ihmiset, jotka olivat jakaneet viisi leipää ja kaksi kalaa viidelletuhannelle hengelle. He matkustivat moniin maihin, paransivat sairaita, tekivät ihmeitä ja monet menehtyivät marttyyrikuolemaan.

 

Koko ajan heillä oli vain heidän oma vähäinen itsensä, mutta Jumala oli heidän kanssaan. He luottivat Jumalan voimaan. He eivät koettaneet tehdä kaikkea yksin, vaan Hänen kanssaan. Kenties he usein muistivat mitä oli tapahtunut näille pienen pojan eväille ja mitä he olivat oppineet siitä. He antoivat tyhjyydestään ja Jumalan voimasta.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190