SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Uskonnonopetusseminaari

Uskonnonopetusta käsittelevä seminaari järjestettiin 18.9.2015 yhteistyössä Anglikaanisen kirkon Lontoon hiippakunnan kanslian kanssa, jonka toimialueeseen uskonnonopetukseen liittyvät asiat kuuluvat. Seminaaripaikkana oli Englannin kirkon talo Westminster Abbeyn naapurissa. Nigel Genders johtaa uskonnonopetuksesta vastaavaa osastoa, ja hänen mukanaan oli hänen tiiminsä jäsen Nicola Sylvester. Lisäksi paikalle oli kutsuttu eri koulujen rehtoreita kertomaan kouluistaan sekä katsomusaineiden konsultoiva opettaja Leslie Prior.

 

Nigel Genders toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ja kertoi, että kirkko on ollut pitkään osa englantilaista koulujärjestelmää. Englannin anglikaanisen kirkon ylläpitämissä kouluissa opiskelee yhteensä miljoona opiskelijaa ja kirkolla on 11 yliopistoa. Omassa puheenvuorossaan Nigel Genders toi esiin huolen yleissivistävän koulutuksen kapeutumisesta. Koulutuksessa painoarvoa saavat ”tuottavat aineet” ja niiden merkitystä tuodaan esille taloudelliselta kannalta. Uskonnonopetus jää luonnontieteiden ja matematiikan jalkoihin. Esimerkkinä hän toi koulut, joissa tiettyjä oppiaineita mainostetaan näyttämällä tilastoja, kuinka paljon kyseisen kurssin suorittaneet tienaavat valmistuttuaan. Koulutus on kuitenkin laajempi kokonaisuus kuin taloudellisesti tuottavan yksilön ja siihen tähtäävien kurssien tuottaja.

 

Koulutuksen tehtävä: sivistys vai menestys?

 

Nykyisessä tilanteessa uskontojen syväymmärrys jää tapahtumatta. Nigel Genders toi esiin huolensa siitä, että uskonto kouluaineena on vuorattu moraalilla, eikä käsittelyssä päästä käsiksi uskonnon ytimeen, uskontojen itseymmärrykseen. Uskonnot näyttäytyvät koulussa vain moraalin näkökulmasta sääntöjen ja kieltojen kautta, jolloin mielikuvat uskonnosta kapeutuvat ja niiden merkitys yksilöille ja yhteisöille jää vieraaksi.

 

Nigel Gendersin mukaan kasvatus ei kapeudu rahalla mitattavaan menestykseen. Kouluissa osaamistavoitteet on sidottu taloudelliseen tuottavuuteen. Taloudellisella tuottavuudella ei ratkaista ilmastonmuutosta, pakolaiskriisiä jne. Koulutuksen tulisi tuottaa ratkaisuja isoihin kysymyksiin ja tuoda laajempaa näkökulmaa kuin pelkästään rahalla mitattavat arvot.

 

Onko koulutuksen tavoitteena sivistys vai menestys? Taito- ja taideaineiden merkitys kilpistyy välinearvoksi, ne ovat mukavia välipaloja, keventävät koulupäivää, eikä niillä nähdä olevan itsessään annettavaa. Taide- taitoaineet ovat alisteisia taloudelliselle menestykselle, mikä hänen mukaansa oli huolestuttavaa.

 

Radikalisoituminen

 

Maailmanlaajuisesti 80 % ihmisistä ottaa uskonnon vakavasti, kyse ei ole siis marginaalisesta ilmiöstä. Nykyiseen uskontokeskusteluun vahvasti linkittyvän radikalisoitumiseen Nigel Gendersin löysi monia syitä. Ensimmäisenä hän nosti esiin sosiaaliset syyt: jos nuoret eivät löydä omaa paikkaansa yhteiskunnasta, he ovat vaarassa ajautua ääriajatteluun. Toisena syynä hän näki identiteetin ja sen rakentamisen: jos nuori ei osaa rakentaa kestävää identiteettiä eikä löydä merkitystä esimerkiksi erilaisista katsomuksista, hänen on helpompi omaksua ilman kyseenalaistusta myös radikaalit ajatukset. Viimeisenä Genders nosti esiin uskonnollisen tiedon: jos nuorella ei ole tarpeeksi tietoa eri uskonnoista, hän ei pysty kriittisesti tarkastelemaan mediaa, erilaisia uskonnollisia johtajia tai käytänteitä, jotka liitetään uskontoon.

 

Opettajan kouluttajan näkökulma: Leslie Prior

 

Toisena seminaaripuhujana oli Leslie Prior, joka toimii Lontoon hiippakunnallisen koululautakunnan jäsenenä, opettajan kouluttajana sekä uskonnon konsultoivana opettajana yhteisöjen ylläpitämissä kouluissa (community schools). Näitä kouluja voivat perustaa muutkin kuin uskonnolliset yhteisöt ja näiden koulujen täytyy myös tarjota uskonnon opetusta. Leslie Prior kertoi että hänen virkansa on ainutlaatuinen koko Lontoossa: neljä päivää viikosta hän toimii opettajankouluttajana ja yhden päivän hän kiertää kouluttamassa ja tukemassa uskontoa opettavia opettajia eri kouluilla. Uskonnonopetus ei ole kovin korkeatasoista yhteisöjen ylläpitämissä kouluissa, vaan opetusta hoitavat koulunkäyntiavustajat, opettajaksi opiskelijat ja vapaaehtoiset, siksi tuelle on tarvetta. Jokaiselle oppiaineelle, myös uskonnolle on nimetty oppiaineen johtajat (subject leaders), mutta Priorin mukaan heiltä puuttuu usein kokemusta ja oppiaine koetaan vieraana ja haastavana.

 

Uskonnonopetus eri kouluasteilla julkisissa kouluissa

 

Alakoulussa (primary school, oppilaat 5-11 v) suurimmassa osassa kouluja uskontoa ei opeta luokan oma opettaja, vaan koulunkäyntiavustaja tai vapaaehtoinen. Noin puolet opettajaopiskelijoista ja saman verran jo valmistuneista opettajista kokee epävarmuutta uskonnonopettamisen suhteen.

 

Yläkoulussa (secundary school, oppilaat 11–16 v) uskonnonopetusta hoitavat aineenopettajat. Uskonto ei kuitenkaan usein ole opettajien pääaine, vaan opettajat saavat hyvin lyhyen koulutuksen opettaa myös uskontoa. Äärimmillään opettajat saavat vain muutaman tunnin koulutuksen ja sen jälkeen lähtevät opettamaan myös uskontoa, vaikka heidän pääaineensa olisi esimerkiksi maantieto. Tämä johtaa turvattomuuteen ja epävarmuuteen uskonnonopetuksen suhteen, kun sekä koulutus että kokemus ovat puutteellisia.

 

Myös opetusmateriaalit luovat haasteita: koska uskonnonopetuksen tuntimäärät ovat pienet, opetusmateriaalia uskonnonopetuksen tueksi tuotetaan vähän ja sitä on vaikea saada. Näin ollen materiaalin tuottaminen on pitkälti opettajan vastuulla, mikä lisää eroja uskonnonopetuksen tasoon eri kouluissa.

 

Prior toi esiin, ettei laki uskonnonopetuksesta ole muuttunut, mutta asenneilmapiiri uskonnonopetuksen ympärillä on muuttunut selvästi. Kun uskonnonopetusta ei nähdä taloudellista menestystä tuottavana aineena, sen merkityksellisyys koulutusjärjestelmässä kyseenalaistetaan.

 

Anglikaanisen kirkon koulu: Grey Coat Hospital School

 

Kolmannen puheenvuoron piti rehtori John James, joka johtaa Englannin anglikaanisen kirkon Grey Coat Hospital Schoolia. Puheenvuorossaan hän halusi tuoda esille koulutuksen arvopohjan ja kuinka ne näkyvät hänen koulussaan. Hänen koulunsa oppilaat olivat monikulttuurisia ja tämä näkyy myös koulun toiminnassa, esimerkiksi koulujumalanpalveluksiin otetaan mukaan rukouksia muistakin uskonnoista.

 

Eri kouluja esitelleissä puheenvuoroissa nousi esiin koodi SMSC eli koulutuksen arvopohja: spiritual, moral, social, cultural.

 

Kieli on avain kommunikaatioon

 

John James nosti tärkeäksi kielen ja termien määrittelyn niin suhteissa oppilaiden vanhempien kanssa kuin laajemmassa keskustelussa yhteiskunnan tasolla. Kun kristilliset termit käännetään sekulaarille kielelle, huomataan että puhutaan samoista asioista, vaikka käytetty kieli poikkeaa toisistaan. Termien määrittely tulee tehdä vuorovaikutuksessa, jotta molemmat osapuolet voivat osallistua määrittelyyn. Vuorovaikutus on avointa, kun on mahdollisuus sekä puhua vapaasti että kysyä vapaasti.

Yhtenä teemoista oli moninainen kristillisyys ja kysymys siitä, miten monin eri tavoin kristillisyys ilmenee tänä päivänä.  On tärkeää löytää oma paikkansa yhteiskunnassa. Omasta taustasta pitäisi pystyä olemaan ylpeä, ja John James heittikin ilmoille kysymyksen: miten saavutetaan kunnioittava erilaisten katsomusten kohtaaminen?

 

Omasta taustasta puhuminen

 

Uskonnonopetus työskentelee ihmisen hengellisyyden kanssa. Ihmisen täytyy tulla toimeen itsensä sekä toisten kanssa, avainasemaan nousee erilaisten elämänkysymysten pohdinta. John James näki tärkeänä omasta kulttuuritaustasta ja perimästään puhumisen, mutta se ei yksinomaan määrittele ihmistä. Näin ollen oppilaiden ei pitäisi määritellä itseään eikä toisiaan ainoastaan kulttuurin, uskonnon tai etnisen taustan mukaan. Merkitykselliseksi nousi mahdollisuus kysyä ja kyseenalaistaa asioita. Koulussa annetaan nuorille keinoja puhua myös omien vanhempien ja sukulaisten kanssa kodin vakaumuksesta ja englantilaisesta yhteiskunnasta.

 

Arvot näkyvillä

 

Viimeiseksi John James nosti esiin arvojen tärkeyden: hänen koulussaan arvot ovat selvästi näkyvissä ja ohjaavat koulun toimintaa. Hän painotti, ettei kuri eikä opetussuunnitelma vaan yhteinen eetos sitoo koulun oppilaat ja henkilökunnan yhteen ja saa heidät työskentelemään yhteisen päämäärän eteen.

 

Holy trinity School

 

Paul Kennedy oli kertomassa omasta, Holy Trinityn kristillisestä koulusta. Kyseessä on 1280 oppilaan yläkoulu, joka sijaitsee lahellä Gatwickin kansainvälistä lentokenttää. Alueen työllisyysluvut ovat hyvät, mutta työalat ovat matalasti palkattuja. Oppilaiden vanhemmilla ei ole suuria odotuksia oppilaiden suhteen, vaan odotukset ovat että myös oppilaat tulevat työllistymään matalapalkka-aloille.

 

Katsomukselliselta taustalta koulun oppilaista 20 % on muslimeita, 10 % on hinduja ja 7 % eivät ole minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä. Sekä muslimeiden että uskontoon kuulumattomien määrä kasvaa nopeasti. Radikalisaatio ja ISIS nähdään läsnä olevana uhkana ja siihen suhtaudutaan vakavasti. Koulujen oppilaat edustavat 22 erilaista etnistä taustaa.

 

Uskonnonopetus tärkeässä asemassa

 

Paul Kennedyn mukaan ihminen nähdään Jumalan kuvana ja ihminen itsessään on arvokas ja rakastamisen arvoinen. Tähän arvoon pohjaa koko koulun toiminta. Uskonnonopetus nostetaan pääaineeksi ja koululla on hyviä ja motivoituneita opettajia sitä toteuttamassa. Opettajien oma uskonnollisuus saa näkyä, se saa oppilaat kunnioittamaan uskontoja ja näkemään ne ihmisille tärkeinä.

 

Koulun johtajaopettaja on uskonnonopetuksen tiimissä ja Kennedyn mukaan uskonnonopetus on koulun arvostetuin oppiaine. Kaikissa oppiaineissa tehdään näkyväksi sosiaalinen, moraalinen, kulttuurinen ja hengellinen ulottuvuus. (SMSC – spiritual, moral, social and cultural). Jokaisen oppiaineen on määriteltävä, miten heidän oppiaineensa edistää kyseisten arvojen toteutumista. Näin opettajan on aidosti jalkautettava arvot käytännön työhön ja konkreettisiin opetustilanteisiin.

 

Paul Kennedyn mukaan se, että uskonnot ovat näkyvillä ja niistä saa puhua, antaa tilaa myös uskonnottomille ja luo aitoa vuorovaikutusta eri tavalla ajattelevien kesken.

 

St Augustine’s School

 

Viimeisenä kouluaan oli esittelemässä Eugene Moriarty, jonka koulu St Augustine’s School sijaitsi Kilburnin alueella. Alue on hyvin monikulttuurinen ja koulun oppilaista 25 % ovat kristittyjä, 70% ovat muslimeja 5% kattavat muut uskonnot tai ei uskontokuntiin kuuluvat. Koulun oppilasaines nähdään haasteena kristilliselle englantilaiselle koululle, sillä 85% kotikieli ei ole englanti.

 

Kouluissa ei ole kieliopintoja muista kielistä vaan oppilaiden tulee pystyä opiskelemaan englanniksi. Yleensä oppilaat pystyvät puhumaan englantia, mutta kirjoittaminen on haastavaa. 70% koulun oppilaista saa sosiaaliavustuksen valtiolta, joka mahdollistaa oppilaiden koulunkäynnin ja takaa heille ilmaisen kouluruuan.

 

Käytännön haasteita

 

Lähes kaikissa englannin kirkon kristillisissä kouluissa on koulupuvut, niin myös St Augustinen koulussa. Koulupukuun kuuluvassa rintamerkissä on ristilogo ja tämä on herättänyt keskustelua erityisesti muslimivanhempien keskuudessa. Toinen keskustelua herättänyt aihe ovat jumalanpalvelukset, sillä kaikkien koulun oppilaiden velvollisuus on osallistua kristillisiin jumalanpalveluksiin.

 

Moriarty korosti, että koulussa lähtökohtana ovat jokaisen oppilaan omat taidot: jokainen tavoittelee omaa parastaan, pyrkii saamaan kaiken irti omasta potentiaalistaan. Kaikkien suhteen ollaan kunnioittavia, sillä ihminen on jumalan kuva ja tätä myötä arvokas. Koulussa myös tuetaan oppilaiden uskonnollista matkaa ja samalla haastetaan myös uskonnottomat miettimään omaa maailmankatsomustaan.

 

Kaikki, katsomustaustasta riippumatta ottavat osaa seremonioihin, harjoitellaan kunnioittavaa läsnäoloa. Kaikki myös saavat käsikorun, ”meillä ei kiusata”-rannekkeen ja kaikki oppilaat allekirjoittavat kiusaamattomuussopimuksen. Näin kehitetään koulun yhteisöllisyyttä.

 

Myös Moriarty toi esiin, että koulussa uskonnot saavat näkyä ja uskontojen rooli julkisessa tilassa on muutenkin tärkeää. Toisin kuin ehkä laajemmassa keskustelussa, uskonnonopetusta ei nähdä ongelmana, vaan se nähdään ratkaisuna. Ilman uskonnonopetusta uskontojen syväymmärrys jää tapahtumatta, ja tämä pelko sekulaareissa kouluissa on, vaikka kaikissa kouluissa tulee antaa uskonnonopetusta ja pitää yllä arvoja (SMSC). Ihmisarvot perustuvat kristillisiin arvoihin ja koskettavat näin kaikkia.

 

Kiinnostava suomalainen koulutus- ja uskonnonopetusjärjestelmä

 

Suomen osuudessa käytiin ensin lyhyesti läpi Suomen koulutusjärjestelmä: aina on mahdollisuus jatkaa opintoja, koulutuksessa ei ole umpikujia, jolloin tietyt valinnat sulkevat joitakin ovia lopullisesti. Opettajat koulutetaan yliopistoissa ja kaikilla pätevillä opettajilla, myös lastentarhanopettajilla on maisteritason opinnot. Tämän jälkeen avattiin hieman Suomen uskonnonopetusjärjestelmää, kuinka Suomessa opetus tapahtuu oman uskonnon opetuksena ja opetusta annetaan myös pienryhmäisissä uskonnoissa. Uskontoa opettavan opettajan ei tarvitse olla opettamansa uskontokunnan jäsen ja Suomessa noin 95 % perusopetusikäisistä oppilaista osallistuu oman uskonnon opetukseen, elämänkatsomustietoon osallistujia on vajaat 5 %.

 

Suomen malli herätti isännissä paljon kiinnostusta, samoin koko koulutusjärjestelmä. Ehkä pääsemmekin järjestämään vastavierailua englantilaisille ensi vuonna?

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että englantilainen koulutusjärjestelmä poikkeaa paljon omastamme ja on paljon moninaisempi kuin suomalainen järjestelmä. Koulutuksella on suuri rooli oppilaiden tulevaisuuden suhteen eikä perusopetuksen koulunkäynti ole ilmaista kuten Suomessa. Luokkayhteiskunnan näkyminen vahvasti koulutuksessa on tosiasia, sillä parhaimpiin yksityiskouluihin on mahdollisuus vain varakkaimmilla perheillä. Englannin anglikaanisen kirkon koulut nähdään laadukkaina vaihtoehtoina valtion ja kunnan kouluille. Koulutus on avain lasten tulevaisuuteen ja siihen kaikki vanhemmat haluavat panostaa.

 

Raili Keränen-Pantsu

KM, kouluttaja

Agricola, Seurakuntaopisto


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190