SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Oman uskonnon opetuksen tärkeyttä ei saa unohtaa

TM, lehtori Marianne Kantonen.
Kasvatusasian jaoston sihteeri ja Suomen ortodoksisen kirkon yleiskokousedustaja lehtori Marianne Kantonen käytti SEN:n kevätkokouksessa 19.4.2010 puheenvuoron perusopetuksen tuntijakotyöryhmän työskentelystä tietoon tulleiden uskonnonopetuksen asemaan liittyneiden kaavailujen tiimoilta.

Opetusministeriön päätöksellä asetettiin 3.4.2009 työryhmä valmistelemaan perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden sekä perusopetuksen tuntijaon uudistamista. Työskentelyaikaa työryhmälle on varattu tämän kuukauden loppuun. Suuremman yleisön tietoisuuteen ko. työryhmä tuli viime heinäkuussa opetusministeri Henna Virkkusen nostettua Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa esiin kaikille yhteisen uskonnonopetuksen. Mediassa käytiin vilkasta keskustelua eri oppiaineiden puolesta ja vastaan. Eniten keskustelua on käyty uskonnon asemasta.

Tietoja tuntijakotyöryhmän työskentelystä on tihkunut eri tahoille. Työryhmän puheenjohtajana toimiva Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen on tuonut näkemyksiään uuden ajan kansalaistaidoista esille eri tahojen koulutustilaisuuksissa.

Tällä hetkellä oppilaalla on oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta 11 vuosiviikkotuntia peruskoulun aikana. Kunnat saavat itse päättää millä luokilla vuosiviikkotunteja on kaksi. Meillä Porvoossa ne saavat ensimmäisen ja kuudennen luokan oppilaat. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan ainut hyvä uutinen tuntijaon uudistuksessa on, että uskontoa ei poisteta opetussuunnitelmista. Myös oppiainerajat säilyvät, mutta oppiaineet sijoitetaan ryhmiksi, joiden sisällä tehdään eri oppiaineiden kesken valintoja osasta kursseja. Myös uskonnon pakolliset tunnit näyttävät olevan vaarassa vähentyä. Lisäksi opetusministeri Virkkusen toimesta on esitetty julkisuudessa, että osaksi katsomusopetusta tulisi kaikille yhteistä etiikkaa. Nämä etiikan tunnit luonnollisesti otettaisiin oman uskonnon opetuksesta ja elämänkatsomustiedosta. Tätä perustellaan valmiuksien antamisella uskontojen välistä dialogia varten. Dialogia pitäisi kuitenkin käydä jatkuvasti ja kaikkialla esimerkiksi koulujen projekteissa, ei vain jollain tietyllä oppitunnilla. Valmiudet dialogia varten syntyvät oman uskonnon opetuksen tunneilla. ”Yleisetiikka”, jonka sisällöstä ei ole tietoa, ei näitä valmiuksia anna.

Pelkkä etiikka sinänsä on relativistista, määrittelevää ja kuvailevaa, mutta ei kasvata moraaliseen kannanottoon saati sitten käytännön toimintaan, kuten uskontopohjainen arvoihin perustuva eettinen ajattelu. Juuri tällaista arvopohjaista opetusta lapset ja nuoret tarvitsevat kasvaessaan ehjään minuuteensa ja ”uuden ajan kansalaistaitoihin” Nyt siis suunnitellaan uskontoihin ja katsomuksiin sitomatonta etiikkaa, jota samassa ryhmässä opiskelevat niin kristityt, ei-kristityt kuin ateistitkin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että peruskoulun joillakin luokilla oppilas ei saa oman uskonnon opetusta lainkaan!

Pääjohtaja Lankisen visiossa oppiaineet muodostavat oppiainekokonaisuuksia, blokkeja. Uskonto on sijoitettu samaan aineryhmään historian, yhteiskuntaopin, elämänkatsomus-tiedon ja oppilaanohjauksen kanssa. Tämä blokki kantaa nimeä Yksilö, yritys ja yhteiskunta. Samalla ajetaan kouluihin hyvin voimakkaasti edellä mainittua uskontojen katsomuksiin sitoutumatonta etiikkaa. Tässä piilee ilmeinen vaara, että oman uskonnon opetus vähenisi ainakin näiden yhteisten etiikan tuntien verran, mutta elämänkatsomustiedon kaltaista opetusta saisikin täydet tunnit.

 Katsomusaineiden painopistettä pyritään siis siirtämään uskontoneutraaliin suuntaan. Jos etiikka määritellään uskonnottomaksi, on se kannanotto uskontoihin eikä se ole neutraali niitä kohtaan. Uskontotaustaiset oppilaat eivät voi siinä tapauksessa osallistua sen opetukseen. Heille kyseessä on katsomusaine, jonka uskonnonvapauslaki ja koululait takaavat puhuessaan oman uskonnon opetuksesta. Kyseinen suunnitelma on siis myös em. lakien vastainen, sillä oppiaineen nimeä ei olla muuttamassa vaan se säilyy uskontona. Samalla periaatteella pitäisi karsia esimerkiksi historian ja maantiedon kursseista kaikki kristinuskoon ja muihin uskontoihin liittyvä aines, jota niissä on runsaasti.

Tuntijakotyöryhmä muodostuu oman alansa asiantuntijoista, mutta suurimmalla osalla heistä ei ole valmiutta nähdä nyt esillä olevien esitysten vaaroja kuten ateismin muuttumista hallitsevaksi katsomusaineeksi koulussa. Oman uskonnon opetuksen tärkeyttä ei saa unohtaa. Muualla maailmassa pyritään Suomen koulujärjestelmän mukaiseen malliin, mutta täällä siitä ollaan pikkuhiljaa luopumassa. Uskonnoton yleisetiikka ei palvele ketään. Esitän, että Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin oman uskonnon opetuksen aseman turvaamiseksi.

 


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190