SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kristinusko fokuksessa 17.-20.3.2011  

Terijoen ortodoksisen kirkon tornit kohoavat korkeuksiin.  

Pietariin on monta tapaa matkustaa. Uusin on nopea junamatka Allegrolla, myös laivamatka on mahdollinen ja luonnollisesti lentäminen. Matkustaminen bussilla on ollut suosittua jo Leningradin-ajoista ja edellisiin verrattuna edullista, mutta bussimatkaa saatetaan kritisoida sen pitkän keston vuoksi. Linja-automatkalla on kuitenkin yksi ylivertainen etu puolellaan, sillä näin matkustaen saa bonuksena osakseen kokemuksen meille suomalaisille historiallisesti merkittävistä seuduista.

 

Matkan varrella avautuvat Karjalan kannas, Inkerinmaa, Terijoen hiekkarantojen huvilat, Viipuri ja jos on vielä tietävä ja taitava matkanjohtaja, kuten meillä, tulee bussimatkasta aikamatka vailla vertaa. SEN:n pääsihteeri Heikki Huttunen on Karjala- ja Venäjä-asioiden kävelevä tietopankki ja häntä kuunnellen noin kymmenen tunnin bussimatka Helsingistä Pietariin sujahti kuin siivillä. Paluumatka samoin, mutta osa siitä matkattiin nukkumattia kuunnellen.

Pietari-Paavalin tuomiokirkko tervehti auringonlaskussa kaupunkiin saapujia. 

Moskovan kristallikruunujen alla.Kasvatusasiain jaoston puheenjohtaja, professori Arto Kallioniemi toimi toisena matkanjohtajana ja jaoston sihteeri, lehtori Marianne Kantonen koordinaattorina. Pietari on maailmankaupunki, mutta englanninkielentaito on yllättävän harvinaista. Venäjänkielentaitoisista Mariannesta ja Heikistä oli meille muille matkalaisille paljon iloa ja hyötyä. Pietarin tehokas ja toimiva metro on yksi esimerkki siitä, miten mieleen välillä juolahtaa, että ainakin kirjaimet olisi paikallaan opiskella. Metro on kaupungin ylpeys, monet sen asemista ovat upeita nähtävyyksiä. Stalin halusi, että asemista rakennetaan palatseja kansalle. Kaikki opasteet ja kyltit ovat kuitenkin venäjänkielisiä ja siinä viidakossa tuntee olevansa ihmemaassa kun ei lukutaito riitä ja tehollinen siirtyminenkin on hieman hakusessa.

 

Koulujen uskontokasvatus

 

Pietarin Suomalaisen koulun opettaja Maria Franken toivotti meidät tervetulleiksi.Kasvatuksen asialla kun liikkeellä oltiin, osallistuttiin toisena matkapäivänä venäläis-suomalaiseen seminaariin uskontokasvatuksesta koulussa. Järjestelyistä vastasivat kasvatusasiain jaosto ja Pietarin suomalainen koulu, jonka tiloissa seminaarin aamupäivän osio pidettiin.

 

Saimme lämpimän vastaanoton. Opettaja Maria Franken ja rehtori Matti Saastamoinen toivottivat tervetulleiksi. Koulussa on 60 oppilasta ja osallistuimme heidän kanssaan päivänavaukseen, jonka pitivät uskonnonopettajat Leena Mikkilä-Huttunen (ort.), Hannu Koskinen (ev.-lut.) ja Riitta Laukama (kat.). Riitta pohdiskeli paastoa koululaisten kannalta, mitä paasto voi nuoren elämässä tarkoittaa ja mitä on almujen antaminen ja tiivisti sanomansa näin:

– Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta jokainen ihminen on kutsuttu viettämään iloista pääsiäisjuhlaa riippumatta siitä, miten hän on paastonnut tai kuinka pitkään hän on paastonnut tai onko paastonnut lainkaan! Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille, aivan kaikille, myös niille, jotka eivät ole paastonneet.

 

Puheen päätteeksi kuului oppilaiden keskeltä iloinen huudahdus: halleluja!

 

Lauloimme laulun Jumalan äidille ja yhdyimme Efraim Syyrialaisen paastorukoukseen. Rukouksen teksti on löytynyt egyptiläisestä papyruksesta, joka on ajoitettu vuoden 200 tienoille. Sama rukous tunnetaan myös läntisessä perinteessä.

 

Arto Kallioniemi valotti mallia suomalaisesta koulun uskonnonopetuksesta. Tämä ainutlaatuinen ja toimiva malli avasi uusia näköaloja venäläisille asiantuntijoille, joille koulujen uskonnonopetus on vasta muotoutumassa.

 

Isä Vladimir Feodorov kannusti ekumeniaan.Ystävällisen olemuksen omaava Isä Vladimir Feodorov kertoi kristinuskon paikasta ja asemasta Venäjällä. Hän toivotti kaikki iloisesti tervetulleiksi apostoliseen kaupunkiin leikkisästi todeten, että nyt olemme oikeassa Pyhän Pietarin kaupungissa, eikä Rooma pärjää tässä vertailussa. Feodorov piti arvokkaana sitä, että me vieraat voimme edustaa ekumeenista neuvostoa, jollaista Venäjällä ei ole ollenkaan. Hänen mukaansa ekumeniaa kohtaan on laaja oppositio, jopa Moskovan patriarkaatissa.

Pääsihteeri Heikki Huttunen ja kasvatusjohtaja Fedor Kozyrev.– Siinä on kyllä kysymys väärinymmärryksestä, eli ei tiedetä mitä ekumenia oikeasti on. Olemme lähetystyön kautta löytäneet yhteyden, se on merkittävää.

 

Isä Vladimir puhui myös Nevski prospektista, joka tunnettiin aikanaan Suvaitsevaisuuden katuna, koska sen varrelle rakennettiin 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa monien kirkkokuntien pyhäkköjä. Hän antoi vaikutelman sivistyneestä, elämää ymmärtävästä, laaja-alaisesta ja ekumeenisesta henkilöstä, jolla on laajat kansainväliset verkostot.

 

Pietarin uskonnollisen kasvatuksen keskuksen johtaja Fedor Kozyrev esitelmöi koulun uskonnonopetuksen tilanteesta. Hänen mukaansa Venäjällä käydään kuumaa julkista keskustelua uskonnonopetuksesta julkisissa kouluissa ja sitä on käyty jo parikymmentä vuotta. Huolimatta siitä, että huomattava osa vanhemmista toivoo lastensa opiskelevan uskonnollisia aiheita koulussa, uskonnonopetuksen kehitys etenee hitaasti ja vaikeasti. Useat historialliset syyt tekevät prosessista vaikean. Näitä ovat muun muassa Venäjän yhteiskunnan monietnisyys ja moniuskontoisuus, radikaalin kirkonvastaisen liikkeen pitkä historia sekä kokemuksen puuttuminen valtion ja uskonnollisten yhteisöjen välisestä yhteistyöstä, joka perustuisi demokraattisten vapauksien ja moniarvoisuuden periaatteille

 

Kirkkomuusikko Aleksey Gvozdetskiy esitelmöi kiinnostavasti keskiajalta peräisin olevasta znamenni-laulusta.Eräs merkittävimmistä yrityksistä tuoda uskonnolliset aiheet koulun opetusohjelmaan oli Opetusministeriön hanke Kristillisen ortodoksisen kulttuurin perusteet, joka alkoi vuonna 2002. Yli kymmenen Venäjän aluehallintoa hyväksyi sen mutta enemmistö torjui sen.

 

Pyhän Katariinan kirkon sivualttari oli restauroidussa kirkossa jätetty siihen asuun, jollainen se oli, kun kirkko vuosikymmenten jälkeen palautettiin seurakunnalle.Uusi impulssi uskonnon ja arvojen opettamiseen tuli vuonna 2006, kun Kansallisen koulutusohjelman luonnos sisälsi Venäjän monietnisen väestön henkisen yhdistämisen yhdeksi poliittiseksi kansakunnaksi yhtenä koulutuksen päätavoitteena. Eettisen ja sosiaalisen toiminnan korostus toi ohjelmaan uuden aineen nimeltä Venäjän kansojen hengellisen ja moraalisen kulttuurin perusteet. Kesäkuussa 2009 presidentti D. Medvedjev julisti, että koulumme tarvitsevat ehdottomasti uskonnollista ja eettistä opetusta. Liittohallitus on aloittanut kokeilun tämän uuden oppiainealueen toteuttamiseksi.

 

Pietari ei kuulu niiden 19 aluehallinnon joukkoon, joissa tämä kokeilu on aloitettu. Pietarin kaupungin koulutuslautakunta on kuitenkin tukenut useita liittohallituksen hankkeelle vaihtoehtoisia aloitteita. Eräs niistä on malli, jonka on esittänyt Uskonnonpedagogiikan laitos Venäjän humanististen tieteiden kristillisessä akatemiassa. Sitä kokeillaan tänä vuonna kolmessa valtion koulussa Pietarissa. Se on tunnustukseton hermeneuttinen ja kokeileva malli, joka perustuu laitoksen kehittämälle humanitaarisen uskonnonopetuksen käsitteelle. Toisin kuin liittohallituksen malli, se sallii oppilaiden tutkia uskonnollisten traditioiden eettisiä ulottuvuuksia ilman että heidät jaetaan ryhmiin tunnustuksen mukaan.

Katolisen katekeettisen keskuksen johtaja, sisar Maria Teresa Ramos oli kääntänyt mm. katolisen aikuisten katekismuksen venäjäksi. Oikealla Sirpa-Maija Vuorinen. 

Vanha venäläinen kirkkolaulu kunniaan

 

Kirkkomuusikko Aleksey Gvozdetskiy esitteli mukaansatempaavalla tavalla keskiaikaisten venäläisten sävelmien opiskeluun perustuvaa kirkkolauluopiskelua. Venäjän kirkon kanoninen kulttuuri muuttui 1600-luvulla, jolloin Georges Florovskyn sanoja siteeraten tapahtui ”ortodoksisuuden räikeä romantisoiminen” ja Leonid Uspenskyn mukaan ”ortodoksisuuden pseudomorfoosi”. Keskiaikaiset sävelmät syrjäytettiin nopeasti kirkollisen elämän periferiaan, jotta ne tekisivät tilaa moniääniselle laululle.

 

– Itäinen ajatus synergiasta, ihmisen yhteydestä Jumalaan, vaihtui läntiseen ideaan Jumalan puoleen kohottautumisesta. Evankeliumin askeettinen ymmärtäminen muuttui emotionaaliseksi. Eireeninen, neutraali vanhavenäläinen laulutapa vaihtui emotionaalisesti koristelluksi kirkkomusiikiksi.

 

– Venäjän kirkollisen kulttuurin piirissä tämä tendenssi koski 1600–1900-luvuilla paitsi kirkkolaulua, myös ikoninmaalausta, jumalanpalvelusta.

 

Keskiaikaisen znamenni-laulun opiskelu johdattaa takaisin kanoniseen kirkolliseen kulttuuriin.

Venäjän kirkon erityinen ongelma on tekstireformi, joka toteutettiin 1600-luvulla patriarkka Nikonin aloitteesta.

– Kun työskentelemme reformia edeltäneiden tekstien kanssa, oppilaat ymmärtävät paremmin niiden sisällön. Slaavilaisen kirjaimiston eri kirjainten selkeä ääntämys tukee jumalanpalvelustekstien ymmärtämistä.

 

Aleksey Gvozdetskiylla oli 1500-luvun käsikirjoitus, johon oli lisätty neumeja sata vuotta myöhemmin. Hän lauloi siitä Isä meidän -rukouksen. Se oli vaikuttavaa, hän tosiaan vaikutti olevan emotionaalisesi neutraali. Melodiaa ei ole ilman tekstiä, melodia kasvaa tekstin läpi. Tässä ei onnistu sellainen, että säveltäjä toisi omat tunteensa sävelmään. Tähän laulutapaan kuluu sisäänrakennetusti hengellinen korkealaatuisuus.

 

Opiskelua Suomi-koulussa ja katolinen katekeettinen keskus

 

Rost-koulussa kiintoisaa kuunneltavaa ja katseltavaa riitti. Etualalla opetusneuvos Pekka Iivonen, isä Mikhail Vladimirov, pääsihteeri Huttunen ja koulun perustaja Viktor Baranovskiy.Pääsimme tutustumaan myös suomalaisen koulun työskentelyyn luokissa. Oppilaat olivat hyväkäytöksisiä, fiksuja ja iloisia. Koulun toiminta-ajatukseen kuuluu muun muassa pyrkimys tukea jokaisen oppilaan identiteettiä kansainvälisessä asuin- ja oppimisympäristössä niin suomalaisena kuin osana suurta maailmaa sekä omana persoonallisena itsenään.

 

Aleksey Gvozdetskiy johti lapsikuoroa täsmällisesti. Vanhat laulut soivat kauniisti lasten esityksinä.Suomi-koulu on maanmiestemme kiinnostuksen kohteena. Presidenttiparimme ja monet muut merkkihenkilöt olivat vierailleet siellä. Muistona vierailustaan presidenttipari oli jättänyt isokokoiset Muumimamman ja -papan.

 

Pietarilaiselle Suvaitsevaisuuden kadulle, Nevski Prospektille on nyttemmin palautettu vanhoja kirkkoja uudelleen sakraalikäyttöön, yksi näistä on Pyhän Katariinan kirkko, jonka barokin ja uusklassismin yhdistelmää edustava fasadi avautuu kadulle kauniina. Kirkko on valmistunut 1783, se suljettiin1938 ja palautettiin täysin alennustilaisena seurakunnalle 1992. Pieteetillä restauroitu vaikuttava pyhäkkö otettiin uudelleen käyttöön 2003. Kirkkoa esitteli ranskalaissyntyinen dominikaani-isä Hyacinthe Destivelle. Portugalilaissyntyinen fransiskaanisisar Maria Teresa Ramos johtaa katekeettista keskusta ja pääsimme tutustumaan myös siihen. Hän on kääntänyt venäjäksi kirjallisuutta, muun muassa Ranskan piispainkokouksen hyväksymän katekismuksen aikuisille.

 

Kokemuksia pietarilaisesta elämänmenosta

 

Bussimatkalla kaupungin pohjoisosaan, kertoivat opettajat Maria Franken, Marjo Lassila ja konsuli Kristiina Häikiö pietarilaisesta elämänmuodosta ja myös omista kokemuksistaan metropolissa. Kaikki kolme olivat äärimmäisen ihastuneita kaupunkiin. Maria Franken kertoi, että ennakkoluuloja oli ollut, mutta ne olivat kyllä karisseet metropolissa työskennellessä ja asuessa.

 

Kirjailijatalon kahvilan tunnelmaa. Täältä Pushkin lähti kohtalokkaaseen kaksintaisteluun tammikuussa 1837.Kristiina Häikiö kertoi, että syntyminen pietarilaiseksi on venäläiselle satumainen onni. Kaupunki on varakas ja sillä on runsaasti työtä tarjottavana. Kaupungin asukasmäärä on alle 5 miljoonaa, mutta kun otetaan huomioon lähialueet, on Suur-Pietarin asukasmäärä 10 miljoonaa. Autojen määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa ja näin kaupunkilaisille on tuttuakin tutumpi protka eli ruuhka. Venäläiset eivät halua peitellä varakkuuttaan. Koteihin ostetaan mielellään näyttäviä kalusteita ja muita tavaroita.

Italialainen arkkitehti Bartolomeo Rastrelli suunnitteli keisarinna Elisabetin talviasunnon. Rakennusvuodet: 1754-1762. Palatsi on osa laajaa Eremitaasia. 

Ikea-tavarataloja on kaksi ja niiden hinnat ovat kalliimpia kuin Suomessa tai Sveitsissä.

– Ikea on suosittu ostopaikka, mutta edullisena ostopaikkana sen ei täällä itseään kannata markkinoida. Pietarilainen ostaa mielellään kallista.

– Suomalaiset tekevät Pietarissa paljon kauppaa ja toimivat monella alalla. Esimerkiksi sairaalatekniikkaa myydään tänne paljon. Suomen ympäristöministeriö on ollut mukana taloudellisesti tukemassa Pietarin jätevesipuhdistamojen rakentamisesta. Monet suomalaisyhtiöt ovat hankkeessa toimijoina. Nykyään 97 prosenttia kaupungin jätevesistä puhdistetaan.

 

Konsuli Häikiö kertoi, että suomalaisten yrittäjien kannattaisi panostaa Baby King -alaan. Kun venäläiset vaurastuvat, he laittavat todella runsaasti rahaa myös lasten tarvikkeisiin ja ostavat mitä tahansa kallista ja näyttävää pienokaisilleen.

 

Konsuli iloitsi erityisesti siitä, että Pietarissa avattiin helmikuussa maailman nykyaikaisin ja tehokkain viisumikeskus, jossa vastaanottotiskejä on peräti 83.

– Vihdoinkin pääsemme siihen, ettei asiakkaidemme tarvitse seistä sään armoilla ulkona. Pietarilaiset hakevat vuosi vuodelta enemmän Schengen-viisumeita Suomelta. Viime vuonna Pietarin pääkonsulaatti myönsi yli 750 000 viisumia. Samana vuonna Suomen kaikki edustustot maailmassa myönsivät yli miljoona viisumia, siis kolme neljästä tehtiin Pietarin pääkonsulaatissa.

 

Kristillinen viitekehys yksityiskoulussa

 

Tutustuminen kristillisessä viitekehyksessä toimivaan yksityiseen Rost (kasvu)-kouluun oli mielenkiintoista. Koulu oli perustettu 1993 ja se toimi vanhassa tehdaskiinteistössä, joka ei ulkoapäin vaikuttanut kovinkaan houkuttelevalta. Sisätiloja oli remontoitu ja maali tuoksui monissa paikoissa. Vastaanotto oli lämmin, kaikesta näki, että vierailumme oli odotettu. Oppilaat toimivat tulkkeina venäjästä englanniksi.

Aleksanteri Nevskin maalliset jäännökset hänen nimeään kantavan suurluostarin katedraalissa. 

Kristinuskon historia on opetussuunnitelmassa keskeisessä osassa. Jumalan kuva on nähtävissä kaikissa ihmisissä, totesi Lyudmila Vasilyeva, joka johtaa vastaavaa koulua Hatsinassa. Tarkoitus on kasvattaa hyviä ihmisiä, joilla on lämmin sydän, hän tiivisti.

 

Opetuksessa otetaan myös oppilaiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot huomioon. Erityistä huomiota kiinnitetään vieraisiin kieliin, historiaan, informaatioteknologiaan, venäjänkieleen, kirjallisuuteen ja matematiikkaan. Oppilaat ovat koulun jälkeen sijoittuneet hyvin korkeakouluihin Venäjällä ja ulkomailla.

 

Aleksanteri Nevskin lavran aluetta.Koulun perustaja ja johtaja on Viktor Baranovskiy ja hän toivotti meidät tervetulleiksi. Isä Mikhail Vladimirov tervehti, rehtori Nadejda Melman puhui. Hatsinan koulun kuoro esiintyi. Saimme kuulla lapsikuoron vaikuttaa laulua. Perinteinen yksiäänien kirkkolaulu oli osana kuoron esityksiä ja kanttori Aleksey Gvozdetskiy oli elementissään kun hän kauniisti ja määrätietoisesti ohjasi ja kannusti nuoria kuorolaisia. Myös vanhempien oppilaiden kuoro esiintyi repertuaarissaan perinteistä venäläistä kansanlaulua. Antiikin draamaperinnettä mukaileva kymmenennen luokan oppilaiden esitys oli tragedian ja komedian risteytys.

 

Takana Feodorovskajan Jumalanäidin kirkon tornit. Edessä Uusmarttyyrien kirkon kattorakennelmaa ja kupoli.Kun ohjelma oli ohi, tuntui kuin olisimme kerralla olleet mukana koulun kevät- ja joulujuhlassa. Tarjontaa mahtui pariin tuntiin niin paljon, että sulattelemista riittää pitkäksi aikaa. Ohjelman jälkeen tarjottiin venäläisiä herkkuleivoinnaisia, teetä ja kahvia. Keskustelu kävi pöydissä vilkkaana. Kiintoisa konsepti sai meidät janoamaan lisää tietoa koulun toimintatavoista. Rost on koulu, jonka oppilaiden vanhemmilla tulee olla varaa maksaa lastensa opiskelusta. Kuukausimaksun suuruus ei tarkoin selvinnyt, mutta se liikkuu noin 1 000 dollarin vaiheilla.

 

Ksenian muisto ja Eremitaasin loisto

 

Lauantaipäivään kuului tutustuminen kaupunkiin virallisen oppaan johdolla. Ryhmäämme oli siunattu epävirallisilla oppailla, kuten pääsihteeri Huttusella, konsuli Häikiöllä ja suomalaisen koulun opettajilla. Näin ollen osa Natalia-oppaan kertomista asioista olikin jo tuttuja. Hän ei käyttänyt kaupungista suomenkielistä nimeä Pietari, vaan venäjänkielistä Sanktpeterburg. Hyvä niin. Näkeehän monissa Pietaria kuvaavissa lehtikirjoituksissakin todettavan, että Pietari on saanut nimensä perustajansa Pietari Suuren mukaan. Pyhä Pietaria on hyvä tuoda esille. Natalia aloitti luonnollisesti Aleksanteri Nevskistä ja hänen nimeään kantavasta luostarista, joka on hotellimme vieressä. Pääsiäänkäynnin vieressä on hautausmaa, jossa mm. kuuluisien venäläisten kulttuuripersoonien hautoja, kuten Tšaikovskin, Musorskin, Dostojevskin, Rimski-Korsakovin.

 

Palveluksen tiivis tunnelma Uusmarttyyrien kirkossa.Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki. Pinta-alaltaan 1453 km2 ja on näin suurempi kuin Moskova. Asukkaita on 4,8–4,9 miljoonaa. Koska Pietari on vauras kaupunki, on työnsaanti helpompaa kuin muualla Venäjällä. Kaupungissa asuu arviolta noin miljoona henkeä ilman rekisteröintiä. Pietarissa on 723 siltaa ja sitä kutsutaan Pohjolan Venetsiaksi.

 

Pyhän Ksenia Pietarilaisen hauta oli seuraava kohteemme. Ksenia Grigorievna Petrova oli syntynyt 1700-luvun alkuvuosikymmeninä ja eli suurimman osan elämästään Pietarissa. Ksenia oli upseeri Andrei Feodorovits Petrovin vaimo ja jäätyään leskeksi 26-vuotiaana hän menetti kiinnostuksensa maailman asioihin. Hänestä tuli korinttilaiskirjeen termein Kristuksen tähden houkka.

 

Pyhä Ksenia on haudattu Smolenskin hautausmaalle. 1820-luvulla ihmiset kokoontuivat hänen haudalleen rukoilemaan ja laulamaan kirkkolauluja sekä pyytämään häneltä esirukouksia Jumalalle. Ksenian haudalla käytiin myös Neuvostoliiton aikana ahkerasti. Kun tulimme hautausmaalle, oli hautakappelille pitkä jono. Ihmiset odottivat hartaana kukat käsissään. Harras rukoilu täytti koko seudun. Kappelin ympäristössä voi tuntea Pyhän läsnäolon. Kokemus oli mykistävä.

 

Kirkkoherra Aleksander Sorokin tervehti meitä vieraita kirkkokahvilla.Huomiomme kiintyi myös hautajaisväkeen ja suurikokoisiin kukkalaitteisiin. Jälkeenpäin selvisi, että juuri tuolloin siunattiin jalkapallojoukkue Zenitin maalivahti Vajtseslav Malafejevin puoliso Marina Malafejeva. Tämä oli kuollut rajussa auto-onnettomuudessa Pietarissa aikaisin torstaiaamuna. Hautausmaalla oli paljon myös aivan uusia hautamuistomerkkejä. Meikäläisestä tyylistä poiketen näytti olevan yleistä, että vainajan kasvokuva oli hakattu kiveen. Todella mahtipontisia hautakiviä oli runsaasti. Varmasti sellainen tulee aikanaan olemaan myös Marian Malafejevan haudalla.

 

Katriina Suuri tarvitsi yhä kasvavalle taidekokoelmalleen tiloja ja rakennutti talvipalatsin yhteyteen Pienen eremitaasin (erakkomajan). Sittemmin rakennettiin Suuri eremitaasi (1771–1787). Uusi eremitaasi rakennettiin 1839–1851. Nikolai I avasi Uuden ja Suuren eremitaasin yleisölle 1852. Neuvostoliiton aikana taidekokoelman levittäytyi varsinaisen Talvipalatsin puolelle ja vuonna 1922 nimi Eremitaasi on laajentunut käsittämään koko palatsin yhteydessä olevaa taidekokoelmaa.

 

Natalian johtama kierros Eremitaasissa valloitti kaikki. Oppaan taidehistorian tuntemus pääsi erinomaisesti oikeuksiinsa. Kokoelma sisältää nykyisellään yli kolme miljoonaa taide-esinettä, joista kerrallaan pystytään pitämään näytteillä noin viittä prosenttia.

 

Aleksanteri Nevskin lavra

 

Hotelli Moskova sijaitsee hyvällä paikalla Nevski Prospektin toisessa päässä Aleksanteri Nevskin luostarin vieressä.Aleksanteri Nevskin lavran (suurluostari) alueella sijaitsee muun muassa Pietarin metropoliitan koti. Luostari liittyy Pietari Suuren toimiin ja on perustettu 1710 ja nimetty Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin mukaan. Luostarin barokkirakennusten ryhmää hallitsee kaksitorninen kupolikattoinen Pyhän Kolminaisuuden katedraali, joka edustaa uusklassisismia. Se on valmistunut 1790.

 

Osallistuimme lauantain vigiliaan, jonka jälkeen isä Roman kertoi luostarin historiasta. Pietari Suuri oli juhlistanut Uudenkaupungin rauhan kolmivuotismuistopäivää 1724 siirrättämällä Pyhän Aleksanterin jäännökset Vladimirista Pietariin. Ne tuotiin samalla paikalla sijanneeseen edelliseen kirkkoon. Ikonostaasin oikealla puolella ovat Aleksanterin maalliset jäännökset hopea-arkussa komean baldakiinin alla. Tällä paikalla on jatkuvasti rukoilijoita. Isä Roman kertoi, että kirkosta on tullut Suomen ja Venäjän ystävyyden symboli, koska kun kirkko otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1956, oli Suomesta ortodokseja ja luterilaisia piispa Nikodimin vieraina ja myös myöhemmin. Täällä on ollut kirkollisten neuvottelujen tapaamisia ja täällä on rukoiltu paljon. Vuonna 1995 palasi luostaritoiminta näiden seinien sisäpuolelle. Luostarin johtaja on piispa Nazar ja veljestöön kuuluu 40 jäsentä.

 

Viipurin Pietari-Paavalin seurakunnan kirkkoherra Vladimir Dorodnyj ja Virpi Paulanto.Legendaarinen Pyöreä torni Viipurissa.Veli Igor kertoi tarkemmin kirkkorakennuksen historiasta. Alkuperäisen basilikatyylisen kirkon oli suunnitellut italialainen arkkitehti, mutta rakennus vajosi. Pyydettiin venäläinen arkkitehti suunnittelemaan uusi ja tämä rakennus on ja pysyy. Pilkettä silmäkulmassa veli Igor totesi, ettei katolisen arkkitehdin työ ollut kestävää, mutta ortodoksin oli! Sakraalitilassa on paljon rakentamisajalle tyypillistä länsimaista vaikutusta, muun muassa veistoksia. Ikoni, joka kuvaa Kristusta valkeassa asussa on metropoliitta Serafimin työ. Metropoliitalla oli ollut suuri merkitys Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen pyhäksi julistamisessa 1903. Hän oli kirjoittanut Serafim Sarovilaisen elämänkerran. Ikoni on metropoliitan viimeisten päivien työ. Hän oli saanut sen valmiiksi vähän ennen kuin salainen poliisi tuli hänet noutaman. Hänet ammuttiin 1937. Nevan taisteluun liittyen kirkossa on keskeisenä ikonina Nopeasti auttavan nevalaisen Jumalanäidin ikoni, jonka edessä on jatkuva rukoilijoiden virta.

 

Uusmarttyyrien kirkon elävä seurakunta

 

Sunnuntaina oli edessä paluumatka koti-Suomeen, mutta vielä oli ohjelmaa Pietarissakin. Osallistuimme liturgiaan kirkossa, joka on omistettu Venäjän uusmarttyyrien muistolle. Kirkko on uusi ja seurakuntakin on uusi. Kirkko on väliaikainen, sillä se sijaitsee tontilla, jolla on Feodorovskajan Jumalanäidin ikonin kirkko. Tämä kaunis pyhäkkö on valmistunut 1913, jolloin juhlittiin sitä, että Romanovit olivat olleet Venäjän valtaistuimella 300 vuotta.

 

Väliaikaisen kirkon sisätiloissa paljon puuta, se on kuin iso tsasouna. Ikonostaasin ikonit ovat bysanttilaista tyyliä, aivan erilaiset kuin edellisen illan kirkossa, Aleksanteri Nevskin lavaran katedraalissa. Näitä maalatessa on palattu juurille ja hyvää jälkeä on syntynyt.

 

Kirkko on tupaten täynnä väkeä, nuoria on paljon. Monilla on kirja, josta seuraavat liturgian kulkua ja lauluja. Myös meillä suomalaisilla on lehteiltävää, kun olemme isä Heikiltä saaneet liturgian kaavan, että vähän voisimme tietää, missä mennään. Välillä tuntui mukavalta kun kuuli suomenkieltä. Diakoni Risto Aikonen ja isä Heikki olivat toimittamassa. Evankeliumiteksti käsitteli Kapernaumin tapahtumia, kun Jeesus paransi halvaantuneen (Mark. 2:1–12) ja sen luki suomeksi isä Heikki.

 

Lopuksi meidät esiteltiin ja seurakuntalaiset tervehtivät ystävällisesti. Vieressä sijaitsee seurakuntasali ja sinne oli katettu teetä ja erilaisia venäläisherkkuja. Seurakuntasalin seinällä oli ystävyyden ikoni. Sitä en ollut missään muualla Pietarissa huomannut. Emme ehtineet pitkään teehetkessä viipyä, kun oli matka murheena.

 

Pyöreen tornin hämärässä

Viipuriin saavuttuamme asetuimme Pyöreän tornin ravintolaan lounaalle. Pyöreä torni (myös Pässinlinna) on Viipurin kaupunginmuuriin aikoinaan kuulunut tykkitorni, joka sijaitsee entisellä kauppatorilla. Torni rakennettiin vuosina 1547–50, oletetusti Kustaa Vaasan vuonna 1547 antamasta käskystä Viipurin kaupunginmuurin vahvistamiseksi keskiaikaisen Karjaportin viereen. Alun perin tykkitorneja olisi pitänyt rakentaa muuriin kaksi, mutta toista ei koskaan toteutettu. Vuonna 1923 torni sisustettiin arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan kahvilaksi, jollaisena se vielä nykyisinkin toimii.

 

Tunnelma oli tosiaan hämärä, kuten tutussa iskelmässä todetaan. Paikka oli varsin viihtyisä. Kattaus oli kaunis ja ateria maittava. Ja täällä toimi ryhmäruokailulogistiikka.

 

Diakoni Virpi Paulanto tuntee hyvin Viipurin asiat ja hän esitteli meille luterilaisen Pietari-Paavalin seurakunnan kirkkoherran Vladimir Dorodnyjn ja kirkkovaltuuston varapuheenjohtajan Oleg Gareevin. Vladimir Dorodnyj kertoi olleensa pappina 13 vuotta ja kirkkoherrana 4 vuotta.

 

Pietari–Paavalin uusklassista tyyliä edustavan kirkon suunnittelivat arkkitehdit J. Brockman ja G. F. von Veldten ja se valmistui vuonna 1799. Kirkon vihkimisen yhteydessä kirkko nimettiin pyhälle Paavalille, tuolloin keisarina olleen Paavali I kunniaksi. Kirkon nimeksi vakiintui kuitenkin Pietari-Paavalin kirkko. 1944 kirkossa pidettiin viimeinen jumalanpalvelus. Se oli sen jälkeen laivaston klubina kunnes tuli taas 1990 sakraalikäyttöön.

 

Kotimaahantulohartaus

 

Selvittyämme maahantulomuodollisuuksista, piti pastori Sami Lehto maahantulohartauden. Hän kutoi sanoiksi kokemuksiamme. Pyhiinvaellus on hengellinen matka ja Pietarissa olimme saaneet kokea monta pyhää hetkeä. Viipuri oli kuitenkin tuonut Samin ajatuksiin isovanhempansa, jotka näiltä main olivat yli 70 vuotta sitten pakon edessä lähteneet. Viipuri oli tullut tutuksi niistä muistoista ja tarinoista, joita on kuuluut koko elämänsä ajan. Hänen katseensa oli viipyillyt Punaisenlähteentorin liikehuoneistojen ikkunoissa. Täällä oli ollut isovanhempien lyhyttavarakauppa. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut kastella polkua kyynelillä niin kuin silloin kun isovanhemmat kaupungin jättivät.

 

Sami oli ymmärtänyt, etteivät aikaisemmin kuulemansa tarinat olleet vihan tai katkeruuden täyttämiä, vaan kaipauksen. Kaikki vääryydet oli jo aikanaan anteeksi annettu Jumalan anteeksiantamuksen ansiosta. Pietarin ja Kannaksen alueella on sotainen ja murheellinen historia, mutta voimme olla kiitollisia, että suunta on nyt toinen. Jos pyhiinvaellus pitäisi tehdä paikalle, jota ei olisi kasteltu verellä ja kyynelillä, ei sellaista paikkaa löytyisikään, vaan jäisi matkat tekemättä. Juuri siellä, missä on paljon kärsitty, voi anteeksiantamuksen ilo loistaa kirkkaimmin. Kristityn pyhiinvaellus on rauhan tie; nyt ja aina.

 

Palautepalaveria

 

Arto Kallioniemi käynnisti yhteisen oppimistulosten arvioinnin. Palautteessa tuli esille muun muassa se, että mitä hankalimmissa olosuhteissa ihmiset ovat joutuneet elämään ja kuitenkin on usko säilynyt ja kirkkoja restauroidaan. Tämä antoi toivoa.

 

Koulujen uskonnonopetuksen tilanteesta oli ollut kiintoisaa saada informaatiota. Suomalaiseen kouluun tutustuminen oli hyvin antoisaa. Kristillinen koulu herätti kysymyksen. Koulussa oli paljon hyvää, mutta jotkut asiat tekivät mietteliääksi. Lasten laulut olivat mielienpainuvat, todella kauniit ja koskettavat. Draaman käyttö koulussa sai kiitosta, mutta myös pohdintaa, että siinä tulee ohjaajan olla todella ammattilainen, myös psykologian alalla.

 

Kirkoissa käynti oli avartavaa. Paljon oli väkeä. Kommunismi ei onnistunut Jumalaa ihmisten sydämistä kitkemään. Into saada kirkkoja kuntoon ja seurakuntia toimimaan näyttää olevan suuri. Erityisesti Uusmarttyyrien kirkon aamuinen liturgia oli elämys kun oli niin paljon nuoria ja kirkko aivan täynnä.

 

Pääsihteeri Heikki Huttunen valaisi, että ekumenialla on Venäjällä kovat ajat, sillä ekumenia oli Neuvostoliiton aikana vallanpitäjien palveluksessa. Nyt on keskeistä oman identiteetin löytäminen. Seurakuntien suhteet omaan ortodoksiseen kirkkoon ovat pohdinnassa. Hyvät seurakunnat lisääntyvät. Nyt kysytään, mikä on kirkon rooli ihmisten elämän alueella. Tämän päivän seurakunta on aktiivinen. Diakonia on alue, joka oli Neuvostoliiton aikana kirkolta kielletty. Nyt tutkitaan, mikä on ollut kirkon rooli ennen ja tutkaillaan uutta.

 

– Eri kysymys on, että mikä on kirkon rooli valtakunnan tasolla. Ortodoksinen kirkko haluaa päästä mahdollisimman painavaan asemaan, mutta mitään kansankirkon asemaa ei tule, sillä ortodoksinen kirkko ei edusta enemmistöä. Yksi kysymys on, että mikä on luostareiden merkitys. Nykyään niihin menee kilvoittelijoita. 1990-luvun uskonnollisen aallokon käydessä koreana, oli paljon ääriliikehdintääkin mukana.

 

Kansalliskiihkoinen ortodoksisuus on nyttemmin väistynyt. Ei se milloinkaan ollut suuri ryhmä. Toipumisprosessi on suuri ja pitkä. Venäjän politiikka ei ole vielä normaalia ja sama koskee kirkollista elämää.

 

Sleedujushtshii ras

 

Pietari on niin suuri, että yksi eikä kaksi käyntiä riitä kaiken näkemiseen ja kokemiseen. Paljon olimme näinä päivinä saaneet tietoa ja kokemusta, mutta moni asia jäi tekemättä ja kokematta. Opettaja Maria Franken totesi, että oli oppinut ensimmäisinä sanoinaan venäjänkielen termin Sleedujushtshii ras = seuraavalla kerralla. Sitä kertaa odottamaan.

 

Sirpa-Maija Vuorinen

 

Mikäli yksityiskohdat kiinnostavat, lue oppimispäiväkirja.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190