SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Moniuskontoinen paneeli ja yleisön kommentit

Kati Mikkola, Kari Louhivuori, Liisa Franssila-Ylinen, Suaad Onniselkä.

Puheenjohtaja Kati Mikkola aloitti paneelin toteamalla, että uskontojen välistä vuoropuhelua tarvitaan koulumaailmassa. Hän kohdisti paneelille kysymyksen: Mitä uskontodialogi koulumaailmassa tarkoittaa ja mikä sen paikka tulevaisuudessa voisi koulussa olla ja miten sitä voisi edistää?

 

Liisa Franssila-Ylinen: Itäkeskuksen lukion opiskelijoista noin neljännes tunnustaa jotain muuta  kuin kristinuskoa ja tässä on mukana myös et-opiskelijat. Uskonnoista ei pidä vaieta. Niitä käsitellään asiallisella ja kunnioittavalla tavalla. Niistä annetaan täsmällistä tietoa sekä niitä kohdellaan kunnioituksellisella asenteella. Näin luodaan pyrkimys uskontodialogiin.

 

Tapo Divyam Dasa ja Sirpa Okulov.Suaad Onniselkä: Koulujen opettajakunnassa saisi olla enemmän opettajia eri uskontokunnista. Monet oppilaat ottavat helposti yhteyttä sellaisiin opettajiin, jotka tuntevat omaa traditiota.

 

Sirpa Okulov: Yksinkertainen ja toimiva dialogin muoto ortodoksisen sekä luterilaisen opetuksen välillä on, että kun ortodoksisuutta käsitellään ev.lut. uskonnossa, pitää ortodoksinen opettaja ne tunnit ja päinvastoin. Dialogi on paljon opettajista kiinni ja sen on oltava avointa. Jos opettaja ”poteroituu” omaan kantaansa dialogi ei onnistu.

 

Tapo Divyam Dasa: Juhlapyhiä pitäisi toteuttaa enemmän. Eri uskonnoissa voisi pohtia niitä yhdistäviä tekijöitä esimerkiksi vertailemalla pyhistä teksteistä nousevia uskonnollisia prinsiippejä.

 

Kari Louhivuori: Erilaisuuden hyväksymisen vahva periaate, jota opettajakunta vaalii on tärkeä. Erilaiset uskonnot eivät muutu kummajaisiksi, jos koulussa on moninaista ilmettä. Uskonnontuntien eriyttäminen aiheuttaa haasteen uskontodialogille. Jos yhteisiä tilaisuuksia olisi enemmän keskustelu, olisi moninaisempaa.

 

Kati Mikkola: Miten dialogi sitten onnistuisi?

 

Sirpa Okulov: Dialogi vaatii opettajien aktiivisuutta ja kiinnostusta aiheeseen sekä yhdessä keskustelua asioista. Käytännöllisenä ideana toimii esimerkiksi hyvän ja pahan määrittely eri kulttuureissa aiheisiin liittyvien valokuvien avulla.

 

Liisa Franssila-Ylinen: Dialogi vaatii opettajalta vaivannäköä. Itäkeskuksen lukiossa on pidetty eri uskontoihin liittyviä tapahtumia kuten ramadaniin liittyvä, Marian päivän aamunavaus tai moskeijavierailu. Vierailijoiden kutsuminen eri kulttuureista toimii myös. Näitä on ollut toistuvasti. Esimerkiksi namibialainen perheenisä, yhdysvaltalainen juutalainen. Palaute oppilailta on ollut positiivista. Tämänvuotisen et1-ryhmän mielipide oli, että et1-kurssin voisi lukiossa vaihtaa uskontotiedoksi. Peruskoulussa ovat opiskelleet maailman uskontoja.

 

Suaad Onniselkä: Vähemmistöuskontojen asema Suomen koululaitoksessa on hankala. Esimerkiksi vähemmistöuskontojen opettajakoulutus on vielä hataralla pohjalla. Suomessa on paljon opettajia, joiden on vaikeaa päästä koulutusohjelmiin.

 

Kati Mikkola: Päänkaupunkiseudulla tilanne on erilainen kuin muualla. Pitäisikö opetus tehdä paikkakunnalla paikkakunnan tavalla vai ei?

 

Liisa Franssila-Ylinen: Paikkakunnan tilanne on tärkeää ottaa huomioon.

 

Kati Mikkola: Liittyykö intohimo opetukseen vai pitäisikö sen olla neutraalia? Jyri Komulaisen puheenvuorossa tuli esille, että opetuksessa on kyse unelmista ja utopioista ja, että uskonto on radikaali oppiaine. Oletteko te radikaaleja opettajia tai maailmanmuuttajia?

 

Tapo Divyam Dasa: Yhteiskunta on tullut uskonnosta ja yhteisöjen normit pohjaavat uskontoihin. Toisaalta uskonto on perinteisesti koululaitoksen järjestämisen takana. Krishna-uskonto voi antaa erilaisia näkökantoja yhteiskunnallisista rakenteista ja tavasta elää.

 

Sirpa Okulov: Opettajan persoona vaikuttaa siihen miten oppiaineeseen suhtaudutaan, eikä hajuton ja mauton opettaja ole mielekäs opetettavaa ainetta kohtaan. Opettajan on seistävä asiansa takana intohimoisestikin.

 

Kari Louhivuori: Islamin kohdalla ongelma on, että opettajilla ei ole koulutusta. Tämä näkyy esimerkiksi ryhmähallinta taitojen puutteena. On tärkeää, että he saisivat lisää koulutusta. Uskontojen välinen yhteistyö on myös tärkeää ja tällöin pysyvä opettajuus on kouluissa tärkeää, jotta yhteisiä projekteja voitaisiin suunnitella. Tämä on joskus ongelmana vähemmistöuskontojen opetuksessa. 

 

Suaad Onniselkä: Oman uskonnon opetuksessa olisi hyvä olla erilaisia sisältöjä. Elävän islamilaisen tradition ylläpito Suomessa ja sen käyttö opetuksessa on tärkeää, jotta oppilaiden ja yhteiskunnan välistä sidettä voitaisiin vahvistaa. Oppilaat eivät välttämättä tunne kuuluvansa Suomeen, koska he erottuvat jo ulkonäöllään muista. Sopiiko suomalainen kulttuuri muslimeille?

 

Kari Louhivuori: Huoltajien olisi hyvä tiedostaa, että opetus on tiedon jakamista ei uskonnon harjoittamista.

Liisa Franssila-Ylinen: Uskonnonopetuksella on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, joka on ajattelutaitojen välittäminen, vallitsevien arvojen analysointi sekä harhaluulojen poistaminen.

 

Kati Mikkola: Keskustelussa on tullut esiin vähemmistöpoliittinen kannanotto yhteiskuntaa kohtaan.

 

Yleisökommentit

 

Uskontodialogista puhutaan paljon. Käytännön kannalta tässä on monia haasteita. Toinen kiinnostava dialogi on dialogi ei-uskonnollisten ihmisten kanssa. Miten tätä olisi harjoitettava, jotta ymmärrys lisääntyisi? 

 

Sirpa Okulov: Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Yksi haaste on väärien tietojen leviäminen. Niin sanottu ”iltapäivälehtitietoisuus” uskonnosta, joka ei perustu todelliseen tietoon on vakava este. Ihmisillä ei välttämättä ole käsitystä nykypäivän uskonnonopetuksen sisällöstä. Olisi pohdittava miten mediaan saataisiin oikeaa tietoa?

Tapo Divyam Dasa: Mikä on se standardi, jota kaikkien pitäisi noudattaa joidenkin vapaa-ajattelijoiden mielestä? Onko se ”T-paita ja farkku -uskonnollisuus”?

 

Kati Mikkola: Kyseessä on siis kysymys siitä, että minkälaista yhteiskuntaa tavoitellaan? Pluralistista vai kapeaa?

 

Kulosaaren koulussa on järjestetty kokeilu, jossa järjestetään osittain tietyt opetussuunnitelmaan liittyvät asiat yhteisesti ja osittain taas erikseen. Minkälaisia kantoja on tähän?

 

Liisa Franssila-Ylinen: Pelkkä opettajan intohimo ei kanna. Mediassa käyty keskustelu on kuitenkin vieras koulussa käydyn kanssa, jossa yleensä ollaan avoimia suhteessa uskonnonopetukseen.

Suaad Onniselkä: Miten eettisiä arvoja voidaan käsitellä jos ei tiedetä miten niihin on päädytty? Uskonnonopetuksen kautta niiden juuret selvenevät.

 

Jos ryhmäkoot ovat suuria niin opettaminen on mahdotonta (kommentti Kari Louhivuoren aikaisempaan puheenvuoroon). Olisi puututtava resursseihin. Mitä dialogiin tulee niin oman uskonnon opetuksen ohessa olisi suvaitsevaisuutta opetettava uskonnontunnilla.

 

Kari Louhivuori: Toivomus oli saada lisää koulutusta vähemmistöuskonnonopettajille. Tarkoitus ei ollut syyttää yksilöitä. Suurille ryhmille järjestetään avustajia ainakin Espoossa. Vierailevan opettajan on vaikeampi opettaa ryhmää kun opiskelija tuntemus on vähäistä. Pysyvä opettajuus on parempi vaihtoehto.

 

Suaad Onniselkä: Suurin oma opetettava ryhmä on 30 opiskelijaa vaikka opettaja ja oppilaat ovatkin samasta koulusta. Kiertävän opettajan työ on raskasta.

 

On myös tilanteita, joissa oppilaat kiertävät koulusta toiseen. Ei pelkästään opettajat. Suomeen tarvittaisiin monikulttuurinen keskustelufoorumi, jossa tuodaan esiin kaikkien maailmankatsomusten näkökulmia. Uskonnonopetus on todella tärkeää, koska kaikki uskonnolliset tekstit on kirjoitettu muina aikoina kuin nyt ja niistä on esitetty erilaisia tulkintoja. Uskonnonopetuksessa on tärkeää kyetä soveltamaan vanhoja tekstejä hermeneuttisesti tähän päivään, jossa on uusia ilmiöitä tekstin kirjoittamisen ajankohtaan verrattuna.

 

Puheenjohtaja Krista Mikkola kiitti osanottajia paneelissa ja yleisössä aktiivisesta keskustelusta ja antoi panelisteille lopuksi mahdollisuuden unelmoida: Mikä on unelmasi suomalaisesta uskontodialogista ja sen käytössä opetuksessa?

 

Kari Louhivuori: Dialogin suhteen on annettava ajan kulua. Suomi ollut monikulttuurinen maa vain vähän aikaa. Tulevaisuus tuo mukanaan ihmisiä, jotka kiinnostuvat monikulttuurisuudesta sekä siihen liittyvästä dialogista. Opettajia olisi hyvä olla myös monista eri lähtökohdista.

 

Liisa Franssila-Ylinen: Aikaa ja tilaa uskonnonopetukselle.

 

Suaad Onniselkä: Edelliset ajatukset on helppo allekirjoittaa. Toisaalta opetuksessa olisi säilytettävä elävän tradition jatkaminen.

 

Tapo Divyam Dasa: Oman uskonnon opetus on hyvä säilyä ja jatkua. Uskonnoille yhteisiä asioita sekä niiden pyhiä kirjoituksia olisi hyvä tutkia ja etsiä niistä yhtymäkohtia.

 

Sirpa Okulov: Uskontoa olisi saatava enemmän kouluun sekä mahdollisuus yhteiseen keskusteluun olisi taattava. Lehdistön olisi muistettava, että perehtyisi asioihin ennen kuin kirjoittaa niistä. 

 

Kooste: Iiro Salminen

Kuvat: Pekka Rantakari ja Sirpa-Maija Vuorinen


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190