SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Näkymättämät lähtijät – lapset lähetystyössä 

 

Teemapäivään 12.11.2014 Hyvinkään seurakuntakeskuksessa osallistui 25 henkilöä, jotka edustivat kahdeksaa Suomen lähetysneuvoston jäsenyhteisöä. Kouluttajana oli Mirja Säiniö, joka on psykologi ja lastenpsykoterapeutti. Hän on toiminut lastenpsykoterapeuttina Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Hänellä on lisäksi pitkäaikainen kokemus lähetystyöstä Etu-Aasiassa ja hän on tehnyt psykologisia soveltuvuusarvioita eri järjestöjen lähettikandidaateille.

 

Johdantopuheenvuoron käytti työryhmän puheenjohtaja Pirjo Alajoki. Hän käsitteli siinä Vanhan testamentin Joosefin elämän kautta kolmea asiaa, joiden kanssa lähetyslapset joutuvat tekemisiin: identiteetti, kuka minä olen vieraassa maassa, sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja kokemusten integroiminen osaksi omaa elämän historiaa niin, että näkee ne osana suurempaa kokonaisuutta.

 

Mirja Säiniö valotti lapsen kehitystä kiintymyssuhdeteorian kautta, jonka mukaan on neljänlaista kiintymystä: turvallinen, välttelevä, ristiriitainen ja jäsentymätön kiintyminen. Lapsi reagoi muutoksiin ja stressitilanteisiin, kuten lähetyskentälle lähtemiseen ja siellä sopeutumiseen, eri tavoilla riippuen omasta kiintymyssuhdemallistaan.

 

Lisäksi sopeutumiseen vaikuttaa lapsen temperamentti, jota on kolmea tyyppiä: helppo, hitaasti lämpenevä ja vaikea temperamentti. Vaikka lapset kasvavat samassa perheessä ja kiintymysmallikin saattaa olla samanlainen, niin temperamenttieroavuudet vaikuttavat asioihin reagointiin ja selviytymiskeinoihin. Temperamentti määrää esimerkiksi lapsen emotionaalisuuden, sen, miten voimakkaasti lapsi kokee ja ilmaisee asioita, sosiaalisuuden eli halun olla muiden seurassa, aktiivisuuden eli toiminnan voimakkuuden ja temmon sekä häiriöherkkyyden.

 

On tärkeää, että vanhemmat tietoisesti auttavat lasta sillanrakennuksessa kahden kulttuurin välillä ja helpottavat erokokemuksia. Muutto on aina pieni kuolema ja siihen tarvitaan surutyötä niin aikuisilla kuin lapsilla. Lapselle pienikin menetys voi olla suuri ja merkittävä surun aihe, koska lapsella ei välttämättä ole aiempaa kokemusta menetyksestä ja siitä selviämisestä. Lisäksi lapsen pienempi elinpiiri muuttaa menetyksen mittakaavaa. Murrosiässä olevia lapsia ei yleensä suositella lähteviksi lähetyskentälle ensimmäistä kertaa, koska silloin nuoren elämässä on paljon kehitykseen liittyviä muutoksia muutenkin.

 

Luennon jälkeen teemapäivässä käsiteltiin asioita Learning café -menetelmällä, jossa työryhmäläiset emännöivät pöydissä kirjaten ryhmäkeskusteluja eri aihepiireistä: miten lapset on huomioitu rekrytoinnissa, mikä on järjestön vastuu lasten asioissa, miten vanhemmuutta voidaan tukea järjestöissä, miten lapset huomioidaan kotimaahan palatessa ja välikausien aikana sekä kriisi- ja ongelmatilanteissa. Pöydissä jaettiin tietoa siitä, miten kussakin järjestössä on toimittu näissä asioissa ja pohdittiin sitä, miten aamupäivällä kuullun perusteella olisi hyvä toimia.

 

Rekrytoinnin lähtökohtana on perhe, joka tulee ottaa huomioon kaikissa asioissa. Lasten tilanteen kartoitus on yhtä tärkeää kuin aikuisten. Heille tehdään terveystarkastukset, haastattelut, selvitetään kouluasiat ja mahdolliset oppimisvaikeudet ja kysytään heidän mielipidettään lähtemisestä. Jos he vastustavat sitä, lähtö voi peruuntua. Järjestö kantaa vastuutaan lasten asioissa tarjoamalla koulutusta kotimaan jaksoilla, palkkaamalla molemmat vanhemmat työhön, joka mahdollistaa aikaa vanhemmuudelle, lapsille järjestetään ohjelmaa tapahtumissa. Vanhemmuutta tuetaan vapaa-ajan ja työajan rajaamisella, työnohjauksella ja mentoroinnilla. Järjestöjen kesken voitaisiin pitää yllä etäneuvolaa. Kun perhe tulee kotimaahan, niin kehityskeskusteluun voi liittää kyselyn perhetilanteesta. ”Olet saanut uuden oppilaan” esite on olemassa vanhemmille vietäväksi kouluun.

 

Vanhempien valmennus ja koulutus kriisitilanteisiin suhtautumisessa on tärkeää. Tulisi luoda organisaatiokulttuuria, jossa kriisit ovat osa elämää ja ne ovat aina mahdollisuus uuteen. Lasten asioissa tulisi olla ammattitaitoa tunnistaa, mitkä asiat ovat lapselle kriisejä, eikä tehdä asioista, jotka eivät ole heille kriisejä, ongelmia.

 

Suomen lähetysneuvosto

Lähetystyöntekijöitten huolto -työryhmä/puheenjohtaja Pirjo Alajoki


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors