Naisjaosto perustettiin Suomen Ekumeenisen Neuvostoon vuonna 1976 SEN:n silloisen pääsihteerin Inga-Brita Castrenin (1919–2003) aloitteesta. Esillä oli sekä kansainvälisiä että kotimaisia kysymyksiä.
Jaosto järjesti mm. KMN:n tutkimusprojektiin Miesten ja naisten yhteys kirkossa liittyneen kehitysyhteistyöseminaarin 1977 ja toimi aloitteentekijänä siinä, että yhteyteen asetettiin (naisten kansainvälisen rukouspäivän) (World Day of Prayer) kansallinen toimikunta. Jaosto järjesti keskustelutilaisuuksia naisten ja miesten yhteisöstä kirkossa ja feministiteologiasta (1978). Seminaari Maria kristillisessä uskossa järjestettiin 1982 yhteistyössä Faith and Order -jaoston kanssa sekä seka-avioliittoseminaari yhdessä Kasvatusasiain jaoston kanssa. YK:n naisten vuosikymmenen arviointiseminaarin Kirkon ja naisten vuosikymmen järjestettiin 1984.
Jaoston työlle antoi voimakkaan sysäyksen vuonna 1981 Sheffildissä pidetty konferenssi naisten ja miesten yhteydestä kirkossa. Siihen jaosto valmistautui huolellisesti, toi esille konferenssin teemoja yleisötilaisuuksissa ja lähetti paikalle edustajansa. Merkittävä kansainvälisen yhteydenpidon kanava oli vuonna 1982 perustettu ). Foorumi piti Suomessa Järvenpäässä 1986 yleiskokouksensa.
KMN otti naisten aliedustuksen todesta 1983 Vancouverin yleiskokouksessa. Siellä puolet puhujista oli naisia. Ensimmäistä kertaa naisten määrä kohosi kolmannekseen yleiskokouksen valtuutettujen joukossa.
Jaosto järjesti 1983 tapahtuman Nainen kristillisen perinteen siirtäjänä. Naisten ja miesten kysymyksiä käsittelevä opintomateriaalikokonaisuus Elämisen riemu ja tuska julkaistiin vuonna 1984.
Kirkot naisten tueksi -vuosikymmen 1988–1998 oli naisjaoston keskeinen tehtäväkenttä yli kymmenen vuoden ajan. Jaosto toimi vuosikymmenen vietossa ja järjestelyissä yhteistyössä ev.lut. kirkon kansainvälisen naistyön neuvottelukunnan kanssa. Vuosikymmeneen liittyen jaosto oli pääjärjestäjänä ensimmäisillä naisten ekumeenisilla kirkkopäivillä, jotka pidettiin Turussa 1994.
Tärkeä toimintamuoto on pitkään ollut hiljaisuuden retriittien järjestäminen.
Neuvoston kokouksessa 1984 SEN:n silloinen puheenjohtaja arkkipiispa John Vikström kosketteli puheessaan ev.lut. kirkossa käytävää virkakeskustelua. Keskustelu pappisviran avaamisesta naisille oli ev.lut. kirkossa erityisen aktiivista juuri 1984, jolloin kirkolliskokous äänesti asiasta. Ekumeenisessa keskustelussa ei kysymys jäänyt huomiotta. Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Paavali (1914–1988) epäili ekumeenisen työn mahdollisuuksia, mikäli luterilainen kirkko poikkeaisi virkakysymyksessä kirkkojen perinteiseltä linjalta. Mielipiteensä hän ilmaisi julkisessa sanassa toukokuun alussa 1984 juuri ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen edellä. Tarvittavaan kirkkolain muutokseen ei vielä tuolloin löytynyt vaadittavaa enemmistöä kirkolliskokouksessa.
Arkkipiispa Vikström korosti alustuksessaan SEN:n kokouksessa kesäkuussa 1984, että jokaisella kirkolla on vastuu omasta opistaan, mutta Kristuksen kirkon yhteydessä oli otettava huomioon muiden kirkkoyhteisöjen uskon tulkinta. Eriävästä virkakäsityksestä huolimatta arkkipiispa Vikström piti luterilais-ortodoksista yhteistyötä Suomessa välttämättömänä.
Suomen ev.lut. kirkko avasi pappisviran naisille vuonna 1988. Ekumeeninen yhteistyö ortodoksisen ja ev.lut. kirkon välillä on sujunut tämänkin jälkeen jouhevasti samoin ekumeeninen yhteistyö yleensäkin maassamme.
Lähde: Kohti ykseyttä (1999), Jaakko Rusama.

Tallinnassa usein käyneenä sitä luulee pian, ettei kaupungista löydy enää mitään uutta. Mutta Suomen Ekumeenisen Neuvoston Naisjaoston ekumeenisella kulttuurimatkalla sai tutustua Suomen valtioon Suomenlahden eteläpuolelta käsin, päätyä melkein kuuroksi ison kirkonkellon sisällä ja yöpyä nunnaluostarissa.
Euroopan Kristittyjen Naisten Ekumeenisen Foorumin (EFECW) jäsenkunnan muodostaa 31 jäsenmaata ja niissä toimivat kansalliset foorumit. Liettuan Druskininkain kansallisten koordinaattorien kokouksessa 21.- 25.9.2011 oli läsnä 53 edustajaa/osallistujaa yhteensä 21 maasta.

Ruoalla ja uskonnolla on monia yhtymäkohtia. Ateriat ja mitä niillä syödään, ovat keskeisiä uskonnolliselle identiteetille kaikkialla maailmassa. Erityisen merkittävä osa aterioinnilla on uskonnollisten juhlien yhteydessä. Perinteisesti naiset ovat aina huolehtineet aterioiden laittamisesta ja ruokaperinteiden siirtämisestä seuraavalle polvelle. Ruotsin Sigtunassa pohdittiin uskontoon ja ruokaan liittyviä kysymyksiä 16.-17.9.2011.

Kristittyjä naisia eri puolilta Eurooppaa osallistui Saksan evankelisia kirkkopäiviä valmistelevaan kokoukseen Dresdenin ulkopuolelle Tharandtin pikkukaupunkiin 31.5.–4.6.2011. Kokous oli Ecumenical Forum for European Chiristian Womenin järjestämä. Erityisinä aiheina olivat ekologia ja kirkkopäivien teeman Missä on aarteesi, siellä on sydämesi pohdiskelu. Itse kirkkopäivät Dresdenissä toteutettiin 1.-5-6. Päivien yleisilme oli avara, koko yhteiskuntaa syleilevä. Paitsi ekologisten ja uskontodialogiin liittyviä kysymyksiä esillä olivat köyhät, myös globaali köyhyys, maailmantalous, ja monenkirjavat maansisäiset kulttuurit. Kristillinen sanoma kuului kirkkaana.

Naisten kokemus pyhästä kolmessa uskonnossa oli teemana seminaarissa 24.10.2010. Seminaarin järjesti Suomen Ekumeenisen Neuvoston Naisjaosto ja se oli toinen osa sarjassa Abrahamin tyttäret, jossa on kysymys kolmen uskonnon naisten vuoropuhelusta. Mukanaolijat osallistuivat seminaariin yksityishenkilöinä ainoana halunaan kuulla toisten kertomuksia ja kokemuksia, miten kukin uskossaan kokee pyhän. Hotelli Helkan Saarni-sali täyttyi kiinnostuneista kuulijoista.
Euroopan kristittyjen naisten ekumeeninen foorumin 8. yleiskokous pidettiin 23.-29.8.2010 Loccumissa Saksassa. Outi Piiroinen-Backman osallistui kokoukseen ja kertoo kokemuksistaan.

Pohjoismaisen ekumeenisen naiskonferenssin teemalle När levt liv finner skapande uttryck (Eletty elämä luovuuden lähteenä) soivat Pohjanmeren rannikon luonnonolosuhteet erinomaiset puitteet. Pohjanmeren kohti Atlanttia avautuvat merimaisemat ovat huikaisevat. Norjan lähetysseuran kurssikeskus Himmel och Hav sijaitsee rantahiekkaan juurtuneena kolmen kilometrin mittaisen hiekkarannan keskiössä. Tähän paratiisiin kokoontui viitisenkymmentä ekumeenisesti aktiivista naista viidestä pohjoismaasta elokuussa 2010.

Suhde luontoon oli aiheena Ravitseva luonto -tapahtumassa touko-kesäkuun vaihteessa 2010 Lopella Helsingin ortodoksisen seurakunnan leirikeskuksessa. Aihetta lähestyttiin omakohtaisten kokemusten ja elämysten kautta, sana- ja kuvataiteen välityksellä sekä luonnonsuojelun näkökulmasta.

Ekumeenisia naisia ja miehiä naisjaoston järjestämällä pyhiinvaelluksella Lohjan luonnonkauniissa maisemissa. Vaelluksen teemana oli Koko luomakunta odottaa. Vaellus alkoi Vivamosta ja jatkui Lohjanjärven rantoja kohti Lohjan kaupunkia.

Mikä meitä yhdistää – mikä erottaa? Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin naiskuvista keskusteltiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston ja NNKY-liiton järjestämässä seminaarissa 5.10.2008 Helsingissä.

Nordisk ekumenisk kvinnokonferens kokoontui Skáholtissa Islannissa 7.-9. elokuuta. Konferenssiin osallistui 67 naista viidestä Pohjoismaasta. Konferenssin teemalle Källor till liv (Elämän lähteitä) soivat Islannin luonnonolosuhteet erinomaiset puitteet. Veden ja tulen kädenvääntö on tehnyt maasta erityisen kiintoisan.

Tampereella pastori ja terapeutti Kaija Maria Junkkarin aihe Kiitos Jumalalle, joka loi minut naiseksi Suomen Ekumeenisen Neuvoston Naisjaoston kevätseminaarissa painotti, että alkuperältään nainen on Jumalan kuva. Keskustelu naiseudesta ja ruumiillisuudesta noin 40 osanottajan kesken osoitti, että aihe on tärkeä ja arka.