När levt liv finner skapande uttryck, 3-5.8.2010 Norjassa
Pohjoismaisen ekumeenisen naiskonferenssin teemalle När levt liv finner skapande uttryck (Eletty elämä luovuuden lähteenä) soivat Pohjanmeren rannikon luonnonolosuhteet erinomaiset puitteet. Pohjanmeren kohti Atlanttia avautuvat merimaisemat ovat huikaisevat. Norjan lähetysseuran kurssikeskus Himmel och Hav sijaitsee rantahiekkaan juurtuneena kolmen kilometrin mittaisen hiekkarannan keskiössä. Tähän paratiisiin kokoontui viitisenkymmentä ekumeenisesti aktiivista naista viidestä pohjoismaasta elokuussa 2010.
Nordisk ekumenisk kvinnokonferens järjestetään joka toinen vuosi ja vastuunkantaja on Nordisk Ekumenisk Kvinnokommitté (NEKK), joka kuuluu ohjelmaan Ekumenik i Norden (EIN). EIN:ä johtaa Gunnel Borgegård ja EIN kuuluu hallinnollisesti Sveriges Kristna Rådiin. Konferenssin tarkoitus on koota pohjoismaisia naisia yhteen ja tukea heitä tehtävissään kirkoissa ja yhteiskunnassa.
Suomalaisia osanottajia konferenssissa oli neljä: Eija Kemppi, Tiina Malinen-Woodward, Sinikka Metsätähti, Sirpa-Maija Vuorinen. Tiina M-W esitelmöi ikonimaalauksesta, Sirpa-Maija Vuorinen oli koonnut pohjoismaisten naisrunoilijoiden tekstejä kirjaseksi, Eija Kemppi ja Sinikka Metsätähti huolehtivat konferenssin ikoninäyttelystä, jonka neljä suomalaista yhteistuumin rakensivat. Näyttely sai osakseen runsaasti ihastusta.
NEKK on perustettu vuonna 1990 Kirkkojen Maailmanneuvoston Kirkot naisten tueksi -ekumeenisen vuosikymmenen (1988–1998) innostamana tukemaan naisten osallisuutta päätöksenteossa, työskentelemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuolisyrjintää sekä taloudellista epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Stavanger on Norjan öljypääkaupunki, joka syrjäisestä pikkukaupungista on Pohjanmeren öljynporauksen myötä siirtynyt Norjan kaupunkien ykkösketjuun. Himmel och Hav -kurssikeskuksen rauhaan tuo eräänlaisen rikkeen ainoastaan monta kertaa päivässä paikan yli pyyhkäisevät huoltohelikopterit, jotka liikennöivät porauslauttojen ja kaupungin väliä. Konferenssin teemaa lähestyttiin hartauselämän, lyriikan, näyttämötaiteen, kuvataiteen luentojen, työpajojen, ekskursioiden ja keskustelun keinoin.
Lyriikkaa, näyttämötaidetta, feminismiä, kirkkotilan energiaa
Keskeinen käsittelyssä ollut taiteen muoto oli runous. Konferenssin alkajaisiksi osanottajat saivat tyylikkään runovihkon, johon oli koottu naisten kirjoittamia runoja kaikista Pohjoismaista. Suomesta oli kokoelmassa Irja Askolan runo Että ette unohtaisi (Att ni inte skall glömma) Christel Bischofin ruotsintamana.
Konstnär blir ikonmålare Spänningen mellan konstnärlig frihet och traditionens bestämmelser
Min syn på ikonmålning är konstnärens och den ortodoxa kristnas. I ett trettiotal år har jag arbetat med konst, men som ikonmålare är jag en nybörjare. Jag ser på det jag gör som två olika aspekter som förenas av min ortodoxa livssyn. Bildkonsten och ortodoxin valde jag i tjugoårsåldern. Jag fattade mitt beslut för att leva både i min kropp och i mitt hjärta, inte bara i mitt huvud. Ändå upplevde jag länge att ikonmålandet var alltför heligt, och samtidigt var jag rädd för disciplinen. Först nu, när jag har börjat, kan jag se att målandet är en väg, ett sätt att växa i helighet.