SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kirkkokunnista riippumattomat kirkot, 22.11.2012 

Jussi Sohlberg.

Opillisten kysymysten jaosto käsitteli Tampereen baptistiseurakunnassa pidetyssä kokouksessaan 22.11.2012 teemaa Kirkkokunnista riippumattomat kirkot. Alustajana oli Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori, TM Jussi Sohlberg. 

 

Tarkoitukseni on luoda tiivis katsaus protestanttisten yhteisöjen (t.s. uuskarismaattisuus, t.s. evankelikaalisuus ja uudet ja luokittelemattomat yht.) kenttään Suomessa. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta uskonnollisten yhteisöjen määrän kasvaneen suuresti. Myös suomalaisessa uskonnollisuudessa on tapahtunut varsin isoja muutoksia kuten esimerkiksi uusin Nelivuotiskertomus osoittaa.

 

Tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelikaalisuus

 

Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath määrittelee liikkeen keskeiset ”opilliset” painotukset seuraavasti:

1.    Raamatun auktoriteetti ja riittävyys

2.    Kris­tuksen ristinkuoleman kautta tapahtuneen lunastuksen ainutlaatuisuus

3.    henkilökohtaisen kääntymyksen tarve

4.    evankelioimisen välttämättömyys, oikeutus ja tärkeys

5.    Pyhän Hengen voima

6.    kristillisen yhteisön merkitys hengellisen elämän hoitamisessa ja kristittynä kasvamisessa

 

David Bebbington puolestaan esittää evankelikalismin seuraavat neljä ominaispiirrettä:

1.    kääntymyksen korostaminen (conversionism)

2.    aktiivisuus (activism)

3.    raamattukeskeisyys tai biblisismi (biblicism)

4.    ristikeskeisyys (crucicentrism)

 

Evankelikalismi on kirkkokuntien rajat ylittävä liike. Kun puhutaan evankelikalismista laajana kä­sitteenä, sen alle voidaan lukea itse asiassa kolme laajaa liikettä:

1.    fundamentalismi

2.    päälinjan (mainline) evankelikalismi

3.    helluntailais-karismaattinen kristillisyys

 

On myös todettava, että fundamentalismi toisaalta irtautui 1940–50-luvuilla evankelikaalisuudesta siten, että muotoutui liike, jota kutsutaan uusevankelikaalisuudeksi.

 

Evankelikaalisuudessa myös apokalyptiikalla on tärkeä sija. Evankelikaaliset liikkeet ovat pitäneet esillä oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta. Suomalaiseen käyttöön termi ”evankelikalismi” on rantautunut 2000-luvulla McGrathin teologian ensyklopedian myötä.

 

Suomessa tunnustuskunnat ylittävien evankelikaalisten yhteisöjen määrä alkoi kasvaa 1960-luvulta lähtien. Tällä hetkellä US-tietokantaan on listattu 37 tunnustuskuntiin sitoutumatonta evankelikaalista yhteisöä. Monet näistä yhteisöistä ovat keskittyneet avustustyöhön tai evankeliointiin ja toimivat tavallisina rekisteröityinä yhdistyksinä.

 

Vantaa International Christian Fellowship

 

Aiemmin Fida Internationalin kautta lähetystyössä Aasiassa toimineet Arto ja Orvokki Sädeaho olivat perustaneet EICF:n (nyk. UCC) vuonna 2000 kansainväliseksi yleiskristilliseksi seurakunnaksi Espooseen, pääkaupunkiseudun länsipuolella asuville ulkomaalaisille. Sittemmin, vuonna 2008 hän luovutti pastorin tehtävät seuraajalleen ja aloitti kokoamansa tiimin kanssa vuonna loppuvuodesta 2009 samanlaisen VICF seurakunnan Vantaan Tikkurilassa.

VICF on mukana pääkaupunkiseudun seurakuntien kansainvälisen työn ja maahanmuuttajatyön verkostossa ja valtakunnallisella tasolla verkottuneena helluntaiseurakuntien kanssa. Seurakunta toimii myös Euroopan yleiskristillisessä kansainvälisten seurakuntien verkostossa. Paikallisina toimintamuotoina ovat jumalanpalvelukset, jotka pidetään Tikkurilassa. Tilaisuuksissa on läsnä 70-80 osallistujaa ja verkoston tiedotuksessa 215 henkilöä. Tilaisuuksien aikana on oma ohjelma lapsille (20-30). Viikoittain on pienryhmätoimintaa eri ikä- ja intressiryhmien kanssa (Alfa, Ladies Only jne.). Seurakunta järjestää raamattukoulutoimintaa ja rukouspalvelua ja ulospäin suuntautuvaa englanninkielistä toimintaa.

 

Patmos, IEC ja ICEJ

 

Patmos on tunnustustenvälinen evankelioimis- ja lähetysjärjestö. Sen perustajana pidetään Ensio Lehtosta, joka 1940-luvulla evankelioimistyönsä lisäksi perusti Kuva ja Sana Oy kustannusyhtiön kristillisten lehtien julkaisemiseksi. Patmos ry perustettiin Lehtosen kuolinvuonna 1971 ja se on rekisteröity 11.4.1973. Patmos on yleiskristillinen järjestö, joka tekee humanitääristä ja evankelioimistyötä Suomen lisäksi 20 maassa. Suomessa Patmos tekee lähetystyön lisäksi radio-ohjelmia, ylläpitää kummi-toimintaa, ja julkaisee Kuva ja Sana-kustannusyhtiön kautta kirjallisuutta ja äänitteitä.

 

Patmos on Suomen Lähetysneuvoston (SLN), Suomen Evankelisen Allianssin (SEA), ja MENET-nuorisotyön jäsen, Vastuullinen Lahjoittaminen (VaLa ry) perustajajäsen sekä Helsingin Yhteiskristillisen evankelioimistoimikunnan (HYKE) jäsen. Säätiö toimii myös Lausannen liikkeen juutalaisevankelioimisen Suomen työryhmässä (JUST). Niin ikään säätiöllä on ulkomailla useita yhteistyökumppaneita kuten Egyptin koptikirkko, Alfa Omega TV ja Libanonin Allianssikirkko.

 

Kansainvälinen seurakunta (IEC) perustettiin vuonna 1978. Viime vuosien aikana IEC:stä on syntynyt parikymmentä pientä seurakuntaa, jossa kussakin noin 50 jäsentä.  Tällä hetkellä toimivat: Arabiankielinen, espanjankielinen, etiopialainen, ghanalainen, indonesialainen, intialainen, japanilainen, kiinalainen, kongolainen, nigerialainen, nepalilainen, portugalinkielinen ja thaimaalainen seurakunta.

 

ICEJ, Jerusalemin kansainvälinen kristillinen suurlähetystö, perustettiin Jerusalemissa vuonna 1980. Se on yhteiskristillinen ja kansainvälinen Israel-ystävyysjärjestö, joka korostaa kristittyjen huolenpitoa juutalaisista. ICEJ ei edusta mitään organisaatiota, kirkkokuntaa tai yhteisöä, mutta mahdollistaa ympäri maailmaa asuvien kristittyjen kohtaamisen Israelissa.

ICEJ:n Suomen osasto rekisteröitiin yhdistykseksi 15.2.1984. Osasto jakaa suomalaisille tietoa Israelista sekä lähettää Suomesta apua Israeliin. Se julkaisee Sana Jerusalemista -lehteä (postituslistalla jäsenten lisäksi 6754 henkilöä), radio-ohjelmaa Radio Deissä sunnuntaisin sekä järjestää Israel-aiheisia tilaisuuksia eri puolilla Suomea. Yhdistyksessä on 2044 henkilöjäsentä, 234 avioparijäsentä, 360 ainaisjäsentä ja yksi yhdistysjäsen (2011).

 

Muita isoja evankelikaalisia järjestöjä: Israelin ystävät, Gideonit ja STELK

 

SEA

 

Maailmanevankelioimisen Suomen Keskus ry rekisteröitiin 5.4.2000 (MESK), ennen sitä toimi Suomen Lausannen liikkeen komitea. Näiden järjestöjen tehtäviä jatkaa Suomen Evankelinen Allianssi ry (SEA), joka on rekisteröity 26.5.2010.

SEA edustaa Suomessa kahta merkittävää kansainvälistä ja yhtä eurooppalaista yhteysverkostoa: World Evangelical Alliance, WEA, European Evangelical Alliance, EEA, The Lausanne Committee for World Evangelization, LCWE. SEA on kaikkien näiden yhteisöjen täysjäsen. SEA:ssa toimii useita eri verkostoja koskien muun muassa juutalaistyötä, muslimityötä ja kristittyjen ihmisoikeustyöryhmä.

Suomen Evankelinen Allianssi edistää uskovien yhteisiä tavoitteita, jotka se on tiivistänyt seuraavasti: Kristus – seurakuntaruumiin ykseys Kristuksen kirkastamiseksi. Evankeliumi – evankelioimis- ja lähetysnäyn voimistuminen. Verkostot – verkostojen asiantuntijoiden tietotaito ja koulutus yhteiseen käyttöön kansallisesti ja kansainvälisesti Ääni – raamatunmukaiselle kristillisyydelle voimakkaampi ääni yhteiskunnassa. Toiminta – yhteiset tapahtumat tuovat sanomalle voimaa ja säästävät resursseja. Toimintamuotoihin kuuluvat esimerkiksi erilaisten lähetys -ja evankeliointitapahtumien järjestäminen. Yhteisöjäseninä on 32 yhteisöä laajalti evankelikaalisen ja helluntai-karismaattisen kristillisyyden kentältä. Henkilöjäseninä on 70 jäsentä (2012). SEA arvio edustavansa noin 200 0000 suomalaista, jotka kannattavat evankelikaalista uskontulkintaa.

 

Evankelikaalisissa yhteisöissä on eri tavoin mukana noin 18 000 – 19 000 henkilöä

 

Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus

 

Ei-perinteisistä kristillisistä virtauksista uuskarismaattisuus on sellainen mikä on erityisen paljon puhuttanut kristillistä kenttää ja saanut aika ajoin huomiota myös esim. valtavirtamediassa. Tällä hetkellä uuskarismaattisia seurakuntia/yhteisöjä on toiminnassa 104.

 

Karismaattisuuden kolmannella aallolla (uuskarismaattisuudella) tarkoitetaan juuri 70–80-luvulta eteenpäin syntyneitä karismaattisia ryhmiä ja ilmiöitä. On arvioitu, että helluntailais-karismaattisiin seurakuntiin ja kirkkoihin kuuluu tällä hetkellä noin 580 miljoonaa ihmistä. Se on katolisen kirkon jälkeen suurin kristillinen ryhmittymä.

 

Toisen maailmansodan jälkeen helluntailiikkeen piirissä syntyi suuntaus, jota tunnetaan parantamisherätyksenä.  Eräs tunnetuimpia parantamisherätyksen julistajia oli Kenneth Hagin, joka perusti oman liikkeensä vuonna 1963. Liikkeen piirissä ajatellaan, että uudestisyntymisen kautta ihmiselle tulee oikeus fyysiseen parantumiseen ja menestykselliseen elämään.

 

Monet näistä uusista saarnaajat erosivat perinteisistä kirkkokunnista, eivät liittyneet helluntaiseurakuntiin, vaan ryhtyivät perustamaan omia seurakuntia. Näiltä johtajilta puuttui usein teologinen koulutus. Nuorten jäsenten sitouttamisessa oli haasteita. Tämän tilanteen pohjalta muotoutui 1970-luvulla ns. "opetuslapseusliike” (Discipleship Movement , Shepherding Movement). Tarkoitus oli, että jokainen uusi jäsen ”alistettiin” vanhemman jäsenen ”paimennettavaksi”. Käytäntö kuitenkin jakoi karismaattista liikettä voimakkaasti.

 

Vineyard-liike sai alkunsa Chuck Smithin 1960-luvulla perustaman Calvalry Chapel -kirkon haarautumana. Cavalry Chapel juuret juontavat puolestaan niin sanottuun Jeesus-liikkeeseen. Kenn Gulliksen johti vaimonsa Joanien kanssa Cavalry Chape l-kirkon seurakuntaa Los Angelesissa. He korostivat erilaisten armolahjojen merkitystä. Gulliksen ja muutamat muut Cavalry Chapelin pastorit päättivät muuttaa hänen johtamansa seurakunnan nimen. Gulliksen tutustui John Wimberiin, joka toimi myös Cavalry Chapelin -kirkon pappina. Smith ei kuitenkaan hyväksynyt seurakunnassa ilmenevää vahvaa kielilläpuhumisen, parantamisen ja profetian korostamista.  Vuonna 1982 Gulliksen ja John Wimber erosivat Cavalry Chapel -kirkosta ja perustivat Vineyard-liikkeen. Wimber toimi liikkeen johdossa vuoteen 1997 saakka. Vineyard-liike katsoi olevansa eräänlainen vaihtoehto perinteisesti toimiville ja järjestäytyneille kirkoille. Sen teologia on konservatiivista, mutta toimintamuodot ovat moderneja.

 

Uuskarismaattisuus rantautui Suomeen 1980-luvulla. Pohjevireenä oli Niilo Ylivainion toiminnan pohjalta syntynyt ”karismaattinen innostus”. Ensimmäiset seurakunnat kuten Suur-Helsingin seurakunta syntyivät vuosikymmenen taitteessa. Voidaan sanoa, että uuskarismaattisuus säilyi kuitenkin marginaalisena 1990 -luvun alkuun saakka. Vuonna 1995 Suur-Helsingin puhkesi nauruherätyksenä tunnettu ilmiö, joka sai runsaasti huomiota myös tiedotusvälineissä ja herätti myös kritiikkiä ev.lut.kirkossa ja vapaissa suunnissa.

 

Uskonliike rantautui puolestaan Pohjoismaihin, kun ruotsalainen pappi Ulf Ekman perusti Ruotsiin vuonna 1980 Livets Ord -seurakunnan. Ekman oli opiskellut Haginin oppilaitoksessa. Håkan Westergård kävi pitämässä Suomessa kokouksia ja ensimmäinen Elävän Sanan - seurakunta perustettiin vuonna 1990 Turkuun.

 

Suomessa on syntynyt myös joitakin afrikkalaistaustaisia seurakuntia, joita voi luonnehtia uuskarismaattisiksi.  Redeemed Christian Church kirkkokunnan perusti nigerialainen Pa Nikandayomi vuonna 1952 Lagosissa.  Helsinki Hosanna Chapel perustettiin vuonna 2001 ja se kuuluu RCC:hen.  Toimintaa seurakunnalla on Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Jäseniä on yhteensä noin 10.

 

Pääkaupunkiseutu, jossa kirkosta eroaminen ja maallistuminen ovat olleet erityisen voimakkaita ilmiöitä viime vuosina, on kuitenkin aluetta, jossa on noin kolmannes maamme uuskarismaattisista yhteisöistä.

 

Uuskarismaattisuutta voi jossakin määrin luonnehtia kaupunkilaiseksi ilmiöksi, jossa kannattajat monet kuuluvat ns. ” X-sukupolveen”.  Valtaosassa karismaattisia yhteisöjä aktiivijäsenten määrä on muutamia kymmeniä/yhteisö.  Karismaattisillekin seurakunnille on haasteellista jäsenistöltä odotettu taloudelliseen kannatukseen sitoutuminen.

 

Niin ikään haasteen näille yhteisöille muodostaa se, että toiminta voi olla usein sidoksissa voimakkaaseen johtajaan. Uskonliikkeestä vaikutteita saaneet yhteisöt korostavat, että usko mahdollistaa myös fyysisesti terveen ja täysipainoisen elämän, Saatana, henkivallat ja väärä usko estävät ihmistä saavuttamasta näitä asioita.

 

Uuskarismaattisuus on toisaalta melko väljä kategoria. Keskeisiä piirteitä ovat: Raamatun erehtymättömyyden ja arvovallan lisäksi korostetaan Pyhän Hengen toimintaa. Uuskarismaattisuudessa on ns. ”hengellinen sodankäynti” on tärkeällä sijalla. Siinä korostetaan armolahjojen merkitystä voimana demoneja ja myös ruumiillisia sairauksia sekä vajavuuksia vastaan. Hengelliseen sodankäyntiin saattaa liittyä esimerkiksi paikallisten henkien tunnistamista ja sitomista (Peter Wager ja Cindy Jacobs, TV -7).

 

Uuskarismaattisissa seurakunnissa korostetaan usein ns. ”voitelun” merkitystä.  Sen katsotaan olevan kaksiosainen: 1.) Kertakaikkinen Hengen voitelu 2.) Kokoaikainen vaellus Hengen johdatuksessa.

 

Efesolaiskirjeen mukainen näkemys viidestä palveluvirasta on tärkeä. Varsinaisen palveluviran katsotaan kuuluvan harvoille. Lopunaikojen korostus on usein hyvin voimakasta, johon liittyy oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta sekä lopunaikojen suuresta herätyksestä. Niin sanottu G-12-seurakuntamalli on varsin suosittu ja eräänlainen ideaalimalli uuskarismaattisten seurakuntien parissa.  Tämän mallin mukaan seurakuntaa on tarkoitus laajentaa kotiryhmien/solujen kautta. Jokaisesta solun jäsenestä on tarkoitus tulla aikanaan uuden ryhmän johtaja. Soluista on sitten mahdollista perustaa uusi seurakunta.

 

Kritiikittömään karismaattisuuteen liittyy merkittäviä ongelmia. Uskon vahvuuden ja parantumisen välisen yhteyden korostaminen, sairauksien demonisointi ja yksittäisten saarnaajien auktoriteetin korostaminen. Pahimmissa tapauksissa on kysymys todella ranloistakin väärinkäytöksistä (Jalovaara).

 

Nokia Missio Church, City-seurakunnat ja Suur-Helsingin seurakunnat ovat suurimpia uuskarismaattisia seurakuntia.  Uuskarismaattisista yhteisöistä Nokia Missio Church ja Suomen Kotiseurakunnat ovat ainoat, jotka ovat rekisteröityneet uskonnollisiksi yhdyskunniksi. Nokia Missio Church:n Jäsenmäärä on 333 (2011). Säännöllisessä toiminnassa on arviolta mukana alle tuhat henkilöä.  Suur-Helsingin seurakunnassa on noin 500 jäsentä. 

 

Isän sydän on itsenäinen kristillinen seurakunta, joka on opillisesti pääpiirteiltään helluntalais-karismaattinen seurakunta. Se perustettiin vuonna 2000 ja rekisteröitiin yhdistykseksi alun perin Mikkelin Cityseurakuntana 30.3.2000. Isän sydän -seurakunta on löyhästi linkittynyt Partners in Harvest -järjestöön ja on Seurakuntien yhteys ry:n jäsenseurakunta Karismaattisen cityliikkeen armolahjoihin painottuva korostus on haluttu kääntää laajemmin vastaamaan yhteisön omaa näkemystä Raamatun Uuden testamentin seurakunnallisesta ilmoituksesta. Muutos on heijastunut toimintamuotoihin pehmentymisenä ja rauhoittumisena esim. ylistyskäytännöissä. Toimintamuotoina ovat rukouspalvelu, yleisökokoukset ja sielunhoito (parantumispalvelu), nuorisotyö ja pyhäkoulu sekä kuukausittain järjestettävä jäsenpäivä. Lisäksi seurakunta organisoi koulutusta ("profeettakoulu") ja konferensseja eri paikkakunnilla. Seurakunnassa on jäseniä 28 (2012), tilaisuudesta riippuen osallistujia on 5-150.

Healing Rooms Finland rekisteröitiin yhdistykseksi 10.8.2006 ja ensimmäinen Healing Room aloitti toimintansa Espoon Leppävaarassa Albergan kartanossa 24.10.2006. Healing Room on seurakuntien yhteinen palvelumuoto, jossa rukoillaan parantumisen puolesta. Healing Room ei ole seurakunta, vaan toiminnassa mukana olevia kannustetaan palvelemaan myös heidän omissa kotiseurakunnissaan.


Healing Room -rukousklinikka on paikka, jossa koulutetut rukoilijat rukoilevat parantumisen puolesta. Palvelutiimit koostuvat Healing Room -työhön koulutetuista, omien seurakuntiensa valtuuttamista vapaaehtoisista. Tiimin jäsenet koulutetaan ja haastatellaan ennen palvelutehtävän aloittamista. Taustana toiminnalle on John G. Laken aloittama Healing Room -toiminta Yhdysvalloissa vuonna 1915. Toiminta lopahti 1930-luvulla, mutta 1990-luvulla helluntailaispastori Cal Pierce elvytti sen uudelleen aktiiviseksi.

Healing Rooms Finland ry kuuluu International Association of Healing Rooms'iin (IAHR), joka katsoo olevansa  apostolinen järjestö. IAHR:n näkynä on, että Healing Room -rukouspalvelua syntyy jokaiseen kansakuntaan ja jokaiseen kaupunkiin. Healing Rooms Finland ry on Suomen Healing Rooms -rukousklinikoiden katto-organisaatio, joka tavoitteena on mahdollistaa Healing Room -toiminta eri puolella Suomea ja uusien Healing Room -klinikoiden synnyttäminen näyn pohjalta Suomessa jokaiseen kaupunkiin ja mahdollisesti myös Suomen lähialueille. Healing Room -lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Yhdistyksen mukaan vuosien 2006-2010 välisenä aikana rukousklinikoilla on käynyt rukoiltavana noin 11 000 henkilöä. Healing Rooms –liike on ollut mukana myös esimerkiksi Hengen ja Tiedon –messuilla, joka on yksi merkittävimpiä vaihtoehtoisen henkisyyden tapahtumia.

 

Uuskarismaattisia seurakuntia syntyi erityisesti 1990-luvun loppupuolelta vuoteen 2002 saakka. Näyttää, että viime vuosina uusien näiden yhteisöjen määrässä ei ole tapahtunut enää niin suurta kasvua.  Uuskarismaattisuuden piirissä tapahtuu myös usein liikkuvuutta seurakuntien välillä. Myös yhteisöjen jäsenmäärät näyttävät pääosin pysyneen melko samoina viimeisen 4-5 vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan uuskarismaattisuuden kentällä liikkuu muutamia tuhansia ihmisiä (jäsenmäärä yht. runsas 3000).  Merkittävin uuskarismaattisten seurakuntien yhteistapahtuma on vuodesta 1997 järjestetty NÄKY-konferenssi.

 

Luokittelemattomia ja uusia yhteisöjä

 

US-tietokantaan on listattu kategoriaan ”Uudet ja luokittelemattomat yhteisöt 46 (1) osioon sellaisia yhteisöjä kuin: Henotes-seurakunnat, Kimbangun kirkkokunta, MAP-Kirkko, Jehovan todistajat, Maitobaari, Lasarus-veljet, Vuorilinnan opintokeskus ja Satamaseurakunta. Nämä ovat taustaltaan ja teologialtaan hyvin erilaisia. Näistä suurimmat ovat Jehovan todistajat ja MAP-kirkko, joita teologisesti ei luokitella perinteiseksi kristillisiksi yhteisöiksi.

 

Otan näistä yhteisöistä tässä esimerkiksi Henótês -seurakunnat, joista ensimmäinen perustettiin Helsingissä vuonna 1996. Henótês -seurakunnat eivät kuulu minkään seurakunnan tai järjestön alaisuuteen, eikä niillä myöskään ole valtakunnallista kattojärjestöä tai organisaatiota. Juridisesti seurakunnat kuuluvat Henótês ry:hyn. Seurakunnat ovat kuitenkin itsenäisiä uskovien yhteisöjä, joissa päätöksenteko ja toiminnan järjestely on paikallistasolla vanhimmiston vastuulla.

 

Seurakunnan jäseneksi hyväksytään vain uudestisyntyneet ja uskovien kasteella käyneet henkilöt, jotka eivät kuulu mihinkään muuhun seurakuntaan. Seurakunnan toimintaan kuuluu olennaisesti myös keskustelu- ja kuuntelupalvelu. Henótês -liike on opillisesti lähimpänä baptismia, helluntailaisuutta ja vapaakirkkoa, mutta se ei kuitenkaan halua samalla tavoin korostaa opetuksessaan kastetta tai kielilläpuhumista, eikä sitoutua ekumeniaan. Armolahjojen ajatellaan kuitenkin toimivan uskovien keskuudessa.  Henótês-seurakunnissa kokonaisjäsenmäärä on muutamia kymmeniä. Seurakunnat eivät hyväksy nykyistä raamatunkäännöstä.

 

Niin ikään esimerkki uusista seurakunnista on Satamaseurakunta. Kyseessä on niin ikään pieni yhteisö, joka on perustettu vuonna. Seurakunnan perustajajäseniä on entinen ev.lut.kirkon pappi Jarmo Sormunen. Seurakunta pyrki etsivänsä erityisesti ihmisiä, jotka ovat vieraantuneet kirkosta ja kristinuskosta.

 

Majakka on puolestaan kristilliseen uskontunnustukseen (Lausannen julistus 1974) pitäytyvä itsenäinen paikallisseurakunta. Se rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1998. Majakka on Espoon ekumeenisen toimikunnan jäsen. Seurakunta tekee yhteistyötä kristillisten seurakuntien ja järjestöjen kanssa erilaisissa sosiaalityön alueilla kuten ruokapalvelu ja päihdetyö. Kansainvälisesti Majakka-seurakunta on linkittynyt Ministers Fellowship Europe-ja Ministers Fellowship International-järjestöjen kanssa. Majakka-seurakunta tekee kummilapsityötä Intiassa yhteistyössä Manna Ministries International-järjestön kanssa. Pääjumalanpalvelusta kutsutaan Majakka-illaksi. Iltojen painopiste on opetuksessa, rukouksessa ja musiikissa. Muita toimintamuotoja ovat aikuistyö, nuorisotyö, lapsityö, humanitäärinen työ, kehitysyhteistyö ja lähetystyö. Aikuisia jäseniä on noin 100 (2011). Säännölliseen toimintaan osallistuu 250 henkilöä.

Majakka on Espoon ekumeenisen toimikunnan jäsen. Seurakunta tekee yhteistyötä kristillisten seurakuntien ja järjestöjen kanssa erilaisissa sosiaalityön alueilla kuten ruokapalvelu ja päihdetyö. Majakka-seurakunta osallistuu Espoon Ankkurin toimintaan yhtenä viidestä yhteistyöseurakunnasta. Espoon Ankkuri on matalan kynnyksen päiväkeskus ja avohoitoyksikkö päihderiippuvaisille. Seurakunta on mukana Matinkylä-Olarin monitoimisissa, joka on alueen nuorten parissa työskentelevien tahojen (lähipoliisi, koulut, MLL) keskustelu-ja yhteistyöfoorumi. Kansainvälisesti Majakka-seurakunta on linkittynyt Ministers Fellowship Europe-ja Ministers Fellowship International-järjestöjen kanssa. Majakka-seurakunta tekee kummilapsityötä Intiassa yhteistyössä Manna Ministries International -järjestön kanssa.

Pääjumalanpalvelusta kutsutaan Majakka-illaksi. Iltojen painopiste on opetuksessa, rukouksessa ja musiikissa. Muita toimintamuotoja ovat aikuistyö, nuorisotyö, lapsityö, humanitäärinen työ, kehitysyhteistyö ja lähetystyö. Aikuisia jäseniä on noin 100 (2011). Säännölliseen toimintaan osallistuu 250 henkilöä.

 

Ekumeenisesti suuntautuneet tunnustuskuntiin sitoutumattomat yhteisöt:

  • Arcus Ekumeeninen Sateenkaariryhmä
  • Aslan ry
  • Helhet genom Kristus rf, Eheyteen Kristuksessa ry
  • HelsinkiMissio ry
  • Kompassio ry
  • Missio Iltalamppu ry
  • Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys
  • Sinapinsiemen ry
  • Suomen NMKY:n Liitto ry
  • Temppeliherrain Ritarikunta ry
  • Yhteys-liike

On todennäköistä pieniä ja itsenäisiä seurakuntia ja yhteisöjä syntyy jatkossa lisää. kun tarkastellaan suomalaisen uskonnollisuuden muutoksia ja toisaalta maallistumisen vankkaa ja ilmeisesti vankkenevaa asemaa, voi sanoa, että edellisen kaltaiset liikkeet jäävät marginaalisiksi ja vieraiksi suurimmalle osalle suomalaista Sellaisten asioiden kuin kreationismin tai apokalyptiikan korostaminen, työntävät yhteisöt kulttuuriseen marginaaliin. Uusateismille tämäntyyppiset yhteisöt ovat valitettavan helppo kritiikin kohde.

 

Nämä pienet ja konservatiiviset yhteisöt edustavat usein sellaista uskonnollisuutta, jonka monet suomalaiset kokevat vieraaksi ja ”ahtaaksi”.  Suurin osa kirkosta eronneista ihmisistä ei myöskään hakeudu mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin. 

 

Yhdistyspohjaisten helluntaiseurakuntien, uuskarismaattisten, evankelikaalisten ja muiden krist. yhteisöjen  kokonaismäärä on 434. Kentän sirpaloitumisesta johtuen, ovat yksittäisten yhteisöjen jäsenmäärät vääjäämättä melko pieniä ja niiden jäsenmäärissä tuskin tulee tapahtumaan suurta kasvua.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190