Helsingin ortodoksisen seurakunnan Unioninkadun seurakuntasali alkoi täyttyä kuulijoista hyvissä ajoin ennen seminaarin alkua ja lopulta kaikille kiinnostuneelle ei löytynyt edes istuimia. Syynä poikkeukselliseen kiinnostukseen voidaan pitää Helsingin Sanomain ja Kirkon ja Kaupungin positiivisen ennakkomainonnan ohella ajankohtaista ja yleisesti kiinnostavaa aihetta, johon SEN toi oman erityisen osaamisensa uskonnollisen kielenkäytön ja eri perinteiden asiantuntijana.
Tähän viittasi myös seminaarin avannut Opillisten kysymysten jaoston puheenjohtaja, TT Pekka Metso (ort.). Viimeaikaisen kansainvälisen keskustelun rantautumisesta Suomeen todisti se, että monet seminaarin keskustelijoista olivat jo yleisölle ennestään tuttuja. Itse teema kuului ihmiskunnan suuriin kysymyksiin, joiden tarkastelun työkaluksi SEN:lla on tarjottavana keskinäiseen kunnioitukseen ja toisen ymmärtämiseen kannustava -aineisto. Kristittyjen välisissä ekumeenisissa keskusteluissa syntynyt materiaali oli näin laajemmin sovellettavissa.
Metson avauksen jälkeen puheenvuoron sai seminaarin puheenjohtaja, Helsingin Yliopiston dogmatiikan dosentti TT, pastori Jyri Komulainen (lut.), joka johdatti seminaarin alustajat omiin puheenvuoroihinsa.
Seminaarimuistion on laatinut TT Mika K. T. Pajunen.
Alustukset ovat saatavissa korkeatasoisina äänitteinä cd:llä seuraavasti:
1) Matti Amnell ja Kari Enqvist
2) Esko Valtaoja ja Juha Pihkala
3) Ilse Paakkinen ja Heikki Huttunen
Cd:n hinta on 5 e/kpl. Mikäli haluat kaikki puheet, on tilaus 3 kpl ja hinta 15 e.
Postituskulut: 2 e/lähetys.
Tilaukset:

Ensimmäisenä luennointivuoron sai luterilainen pastori sekä teologian ja filosofian tohtori Matti Amnell, joka on väitöskirjoissaan käsitellyt postmodernismia uskonnon alalla. Amnell kuvasi länsimaisen kulttuurin modernismin, postmodernismin ja kristinuskon välisenä kolmiodraamana. Amnellin mukaan modernismi syntyi Descartes’n hämmennyksestä kristittyjen välisestä sodankäynnistä, joka johti hänet etsimään horjumatonta perustaa tiedolle, jota ei tarvinnut perustella.

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist korosti puhuvansa uskonnottomuudesta, muttei edustavansa ateismia. Enqvistin mukaan ihmiskunta kysyi muutaman ensimmäisen vuosituhannen suuria kysymyksiä, joihin ei saatu vastauksia. Muutos tuli vasta, kun nämä hylättiin ja alettiin kysyä pieniä kysymyksiä ja saada niihin luotettavia vastauksia. Muutoksen airuena toiminutta Galileoa seurasi Newtonin myötä todellinen tieteellinen murros ja modernimaailma, jota ei tavoitettu enää lavealla pensselillä vaan pilkkomalla kysymykset yhä pienempiin osiin.

Aivan toisenlaisen tulokulman keskusteluun tarjosi Helsingin Yliopiston teologisen tiedekunnan systemaattisen teologian osaston tohtorikoulutettava Ilse Paakkinen, jonka aiheena oli Helsingin Vapaa-ajattelijoiden porno-kampanja, josta syntyneeseen keskusteluun hän oli ottanut osaa Yliopistolehdessä ja Vantaan Laurissa.
Paakkinen esitteli itsensä uskonnottomaksi keskiajan naistutkijaksi ja esitti analogian, jonka perusteella hän määritteli itsensä uskontojen kulutustutkijaksi.

Seminaari jatkui Paakkisen esitystä seuranneen kahvitauon jälkeen Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan alustuksella uskon ja tiedon vuoropuhelusta. Valtaoja esitteli itsensä ja sen, miten oli päätynyt käsittelemään aihepiiriä Vartija-lehdessä julkaisemansa artikkelin ja piispa Juha Pihkalan kanssa julkaisemansa vuoropuhelukirjan kautta, jolle oli juuri ilmestymässä jatko-osa.

Emerituspiispa, dosentti Juha Pihkala kertoi tulleensa mukaan keskusteluun humanistisesta näkökulmasta, koska sekä tiede että uskonnot ovat erottamaton osa ihmisyyttä. Siksi on tuhoisaa vetää ne toisistaan erilleen ja siten kaventaa ihmisen ympärillä näkyvää elämän todellisuutta. Ihminen on siinä mielessä ainutlaatuinen, että hän näyttää koko olemassaolonsa ajan etsineen olemassaolonsa tarkoitusta, tavoitelleen tuonpuoleisuutta ja pyrkineen selittämään kosmoksen mysteereitä.

Puheenjohtaja toiminut Jyri Komulainen avasi paneelikeskustelun kysymällä, mitä alustajat olivat kuulleet ja oppineet toisiltaan. Keskustelijoiden kesken vallitsi suuri yhteisymmärrys sen suhteen, että he edustivat enemmän keskustelun keskustaa kuin ääripäitä, joiden toivottiin myös asettuvan avoimeen keskusteluun ja pohdintaan.

Seminaari päättyi pääsihteeri Heikki Huttusen loppuyhteenvetoon. Hänen mukaansa seminaarissa olivat olleet näkymättömästi läsnä niin ranskalaiset teologiset hörhöt kuin fundamentalistit, Yhdysvallat ja kristinuskon monet muodot keskustelijoille kaikkein tutuimman luterilaisuuden ohella.