Paikallinen ekumenia muokkaa yhteyttä saman alueen kristittyjen kesken. Kun opimme tuntemaan toisiamme, tunnustamme toinen toisemme ja tunnustamme samalla yhteisen uskomme, voimme löytää tien yhteiseen kristittyjen todistustehtävään "että maailma uskoisi".
Rukous on luova muutosvoima. Tämä pätee sekä ihmisen sisäisiin että ulkoisiin olosuhteisiin. Kun rukoilemme yhdessä, tulemme lähemmäksi toisiamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Rukous yhdistää kaikki kristityt toisiinsa. Siksi Raamattu usein kehottaakin yhteiseen rukoukseen.
Työ yhdistää. Kun teemme jotakin yhdessä keskitymme siihen mikä yhdistää eikä siihen, mikä meitä erottaa. Yhtäkkiä huomaamme, että meitä erottavat tekijät liittyvätkin virheellisiin mielikuviin toisistamme. Siten voimme kokea yhteyttä, jonka emme uskoneet olevan mahdollista.
Ideapankin taustaa
Keväällä 1999 Suomen ekumeenisessa neuvostossa tehtiin paljon valmisteluja lähestyvän riemuvuoden takia. Paikallisen yhteyden jaosto päätti ekumeenisen riemuvuoden innostamana ruveta valmistelemaan ekumeenista virikepakettia. Se sai nimekseen Paikallisen ekumenian ideapankki. Jaoston jäsenet tekivät pohjustustyön kukin omalla tahollaan ja kesän 1999 lopulla jaoston sihteerin työpöydällä oli runsas tekstimateriaali, josta hän teki monisivuisen koosteen jaoston seuraavaan kokoukseen. Syksyllä jaosto perusti omasta keskuudestaan työryhmän, johon kuuluivat Kirsti Keltikangas, Nils Rönnholm ja Teemu Sippo. Työryhmä muokkasi ja ryhmitteli materiaalin, jota käsiteltiin useissa PYJ:n kokouksissa. Vuoden 2001 aikana ideapankki löysi paikkansa SEN:n kotisivuilta internetissä.
Ideapankki ei pyri tarjoamaan valmista mallia paikallisen ekumenian toteuttamiselle. Sen tarkoituksena on toisaalta kartoittaa ekumeenisen toiminnan rikkaus Suomessa ja toisaalta tarjota virikkeitä erityisesti niille seurakunnille, joissa on kiinnostusta ja tahtoa ekumeeniseen toimintaan, muttei oikein tiedetä, miten ja millä tavalla sen voisi aloittaa tai miten sitä voisi kehittää.
Ideapankki on monipuolinen kooste ja vihje siihen, mitä paikallinen ekumenia on ja mitä se voisi olla. Suomen ekumeenisessa neuvostossa ja erityisesti sen Paikallisen ekumenian jaostossa toivomme, että ideapankin kautta voimme olla innostamassa käytännön ekumeniaan mahdollisimman monella paikkakunnalla Suomessa. Samalla toivomme myös, että ne joilla on paikallisekumeenisiin aiheisiin liittyviä kysymyksiä tai ehdotuksia, voisivat olla yhteydessä esimerkiksi jaostomme sihteeriin tai SEN:n toimistoon.
Ekumenia on tie, jolla kuljemme kohti yhteistä päämäärää. Tiellä kulkeminen on myös muistutus siitä, että emme ole vielä valmiita. Valmis ei ole myöskään ideapankkimme, mutta jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon ja tehdä ekumeenista hankettamme rikkaammaksi ja kauniimmaksi.
Ideapankki on yritys ratkaista paikallisen ekumenian tavallisin vaikeus: emme ole tulleet ajatelleeksi asiaa! Ideapankki on apuneuvo prosessissa, jossa opetellaan ajattelemaan ekumeenisesti ja sulkemaan kaikki saman alueen kristityt yhteyteen maailmanlaajan kirkon kanssa.
Vapaasti käytettävissä
Paljolle kirjoittamiselle ei näy loppua, sanoo Saarnaaja. Tämän aineiston vuoksi ei tarvitse lisätä hyllymetrejä kirjahyllyssä. Tekstiä ei ole kansitettu lopullisesti. Ekumeniaa ei voi eikä saa rajoittaa tiettyihin ihmisiin, ajankohtiin tai tapahtumiin. Olemme kutsuttuja ykseyteen, aina ja kaikkialla. Joskus emme tiedä, kuinka tehdä se näkyväksi, sen täytyy vain toteutua jollain tavalla.
Ekumeeninen neuvosto on koonnut tämän aineiston esittelyksi, inspiraation lähteeksi, avuksi mielikuvitukselle.
Tämä on vapaasti kopioitavissa, kommentoitavissa, parannettavissa ja laajennettavissa jokaisen omien kokemusten perusteella. Jotta aineistoa voidaan päivittää ja kokonaisuus pysyy kasassa, pyydämme, että ajankohtaiset kommentit lähetetään osoitteeseen:
Suomen Ekumeenisen Neuvoston toimisto, PL 185, 00161 Helsinki
Puh. (09) 1802 369
fax (09) 174 313
Heikki Huttunen
pääsihteeri
Veijo Koivula
Paikallisen ekumenian jaoston sihteeri
2. Tarvitaanko paikallisen ekumenian organisaatio?
Usein kuulee sanottavan, ettei kristillistä ykseyttä voi organisoida. Onhan ykseys lopulta Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työtä. Mutta ykseys on myös asia, jonka puolesta on rukoiltava ja tehtävä työtä. Siksi kysymys paikallisten kristittyjen yhteistyöstä pitää saada lujemmalle pohjalle.
Tiedotustyössä sanotaan: Sitä mikä ei näy ei ole olemassakaan. Näin on usein myös kristittyjen ykseyden suhteen. Siksi monet yksityiset kristityt, kirkot ja organisaatiot työskentelevät kristittyjen näkyvän ykseyden puolesta. Yksityiselle ihmiselle on helpointa työskennellä paikallisesti. Paikallisseurakunnat harvoin nimeävät vastuuhenkilöä ekumeeniseen työhön. Tämän johdosta onkin papin tai seurakunnan johtajan oltava asiassa aloitteellinen. Yksityisiä seurakunnan jäseniä on muistutettava siitä, että Jeesuksen rukous ykseydestä kuuluu erottamattomana osana lähetyskäskyyn.
Yksi askel kristittyjen ykseyden tiellä paikallisesti voi olla luoda seurakuntien väliselle yhteydelle kiinteämpi muoto. Jollakin paikkakunnalla se tapahtuu yhteisin pappeinkokouksin, jotka kutsuvat kristittyjen yhteyteen. Toisilla alueilla on käytetty erilaisia nimityksiä yhteydenpidosta riippuen siitä, millä tasolla yhteyttä harjoitetaan. Jossain on järjestäydytty yhdistyksen tapaan pitäen kokouksista pöytäkirjaa ja valiten vuosittain puheenjohtaja vuorollaan olevasta seurakunnasta. Joskus taas tyydytään epämuodollisempaan neuvonpitoon, jossa sovitaan vain seuraavasta tapaamisesta.
Tärkeintä ei ole se, miten paikallinen yhteistyö eri seurakuntien kesken järjestetään, vaan se, että sitä muodossa tai toisessa vaalitaan. Tässä on otettava huomioon mukana olemisen tarpeet ja resurssit. Resurssit huomioon ottaen on parempi toteuttaa yksi tai kaksi kunnolla yhdessä suunniteltua projektia vuosittain kuin yrittää hamuta liikaa. Jos löytyy intressejä enempään, on hyvä antaa ekumeenisesti aktiivisten toimia. Monet heistä ovat tehneet paikallisen ekumenian hyväksi enemmän kuin papit ja luottamushenkilöt.
Joillain alueilla on ekumeenisia ryhmiä, jotka suunnittelevat ohjelmaa tiettyihin tapahtumiin: kristittyjen ykseyden rukousviikolle, maailman rukouspäivään, vastuuviikolle tai lähetyssunnuntaille. Kun on kysymyksessä konkreettinen, aikaan sidottu projekti, sen toteuttaminen on helpompaa kuin 'milloin tahansa' tai ylipäänsä 'ekumeenisen kokouksen' järjestäminen.
3. Paikallisen ekumenian ideapankki
3.1. Vuosittaiset ekumeeniset tapahtumat
Kristittyjen ykseyden rukousviikko 18.-25.1.
Ekumeeninen neuvosto julkaisee aineistoa suomeksi ja ruotsiksi. Aineisto sisältää raamatuntekstejä ja niiden selityksiä, rukouksia sekä ehdotuksen jumalanpalvelusjärjestykseksi.
Seurakuntia kehotetaan kantamaan rukousviikolla kolehti Suomen ekumeenisen neuvoston työn hyväksi.
Ekumeenisia kirkkovaelluksia ristikulkueineen järjestetään monilla paikkakunnilla. Kulkueita varten voidaan lainata soihtuja esimerkiksi partiolaisilta.
Monilla paikkakunnilla järjestetään myös jumalanpalveluksia, hartauksia sekä musiikki- ja keskusteluiltoja.
Rukousviikolla on Pyhä Henrikin päivä (19.1.), joka tarjoaa mahdollisuuden järjestää yhteinen messu tai jumalanpalvelus tai muuten ottaa huomioon kristittyjen ykseys jumalanpalveluksessa.
Vastuuviikko lokakuussa
Ekumeeninen neuvosto toimittaa aineistostn, joka lähetetään seurakuntiin.
Ekumeeninen raamattusunnuntai (huhtikuun toinen sunnuntai, järjestäjänä Suomen Pipliaseura)
Ekumeeninen lähetyspyhä (lokakuun toinen viikonvaihde)
Lähetys ja yhteys kuuluvat yhteen. Ekumeeninen lähetyspyhä korostaa yhteisen rukouksen merkitystä kaikille kristityille kuuluvan lähetystehtävän puolesta.
SEN:n, Suomen lähetysneuvoston ja Suomen vapaakristillisen neuvoston edustajista koottu työryhmä toimittaa aineistoa lähetyspyhän viettoa varten ja se toimitetaan kaikkiin maamme kristillisiin seurakuntiin.
Maailman rukouspäivä, maaliskuun ensimmäinen perjantai.
Suomessa aineiston toimittaa NNKY-liitto.
NNKY:n ja NMKY:n rukouksen ja maailmanyhteyden viikko marraskuussa.
Muita paikallisia ekumeenisia tapahtumia
Ekumeeninen joulu- tai kärsimysnäytelmä(kuten Via Crucis –tapahtuma Helsingissä).
Ekumeeninen jouluseimiprojekti adventtiaikana. Seimet voivat olla esillä esimerkiksi kauppojen näyteikkunoissa.
Ekumeeniset vankilalähetyspäivät.
Tapaamiset, joihin on kutsuttu puhujia ja muita esiintyjiä toisista kirkkokunnista.
3.2. Ekumeeniset jumalanpalvelukset
Ekumeenisia jumalanpalveluksia ja hartauksia voidaan järjestää esimerkiksi
Kristittyjen ykseyden rukousviikolla, Vastuuviikolla, lähetyspyhänä, Maailman rukouspäivänä tai kirkkovuoden juhlapyhinä.
Muita ajankohtia ekumeenisen jumalanpalveluksen järjestämiseen ovat esimerkiksi:
- pääsiäisyö ekumeenisine palveluksineen ja ristisaattoineen
- koulujen lukukauden aloituksen tai päätöksen yhteyteen sijoitettu ekumeeninen koululaisjumalanpalvelus, johon on kutsuttu puhujia eri kirkoista ja seurakunnista
- kaatuneiden muistopäivänä ekumeeninen muistopalvelus
- ekumeeninen jumalanpalvelus säännöllisesti kerran kuussa (kuten Oulussa)
- ekumeeninen rukoushetki kerran viikossa
- ”saarnaajien vaihto” jumalanpalveluksessa eli saarnaajan kutsuminen jostakin toisesta seurakunnasta.
Loppuosassa artikkeli: Ekumeeninen jumalanpalvelusjuhla.
3.3. Ekumeeniset hartaudet
Sairaalahartaudet.
Vanhainkotihartaudet.
Vankilahartaudet.
Joulu- ja pääsiäishartaudet pankeissa, kaupoissa, kauppakeskuksissa jne. Näillä hartauksilla halutaan muistuttaa ihmisiä juhlien todellisesta merkityksestä.
Ekumeeninen päivärukous kristittyjen ykseyden rukousviikolla, koko viikon ajan yhdessä kirkossa siten, että kunakin päivänä rukouksen toimittaja on eri kirkkokunnasta. Kirkko, jossa hartaudet pidetään, vaihtuu vuosittain.
Ekumeeninen rukoushetki kirkkojen ja seurakuntien työntekijöille esimerkiksi kerran kuussa.
Ekumeeninen hartaus paikallisissa urheilutapahtumissa. Puhujiksi voidaan pyytää vaikkapa kristittyjä urheilijoita, tapahtuman aikana voi olla myös ekumeenista musiikkiohjelmaa.
Ekumeeniset seurat (esimerkiksi Kiuruvedellä on pidetty pääsiäisaikana heränneiden ja ortodoksien yhteisiä seuroja, joiden sisältönä on ollut Siionin virsiä, puheita ja ortodoksinen pääsiäisajan hartaus).
Ekumeeninen raamattuilta, joka voidaan järjestää yhteistyössä Suomen Pipliaseuran kanssa. (Esimerkiksi Tampereella järjestetyissä illoissa ohjelmassa on ollut raamatunkohdan lukeminen, sen käsitteleminen ja yhteinen laulaminen).
Ekumeeninen joulukadun avaus adventtina.
3.4. Ekumeeninen kulttuurielämä
Ekumeeninen hautausmaakierros.
Ekumeeninen kirkkokonsertti.
Ekumeeninen runo- ja musiikki-ilta.
Ekumeeninen kirkkotaidenäyttely.
Ekumeeninen kuoro.
Ekumeeninen tiernapoikaesitys.
3.5. Ekumeeniset nuorten kokoontumiset
Ekumeeninen partiotoiminta.
Ekumeeninen nuorten kokoontuminen.
Gospelkonsertti.
Teetupa, kahvila tai yökahvila, jossa mukana bändi tai puhujia eri seurakunnista.
3.6. Ekumeeninen diakonia
Työttömien ruokailu, jonka tietyn alueen seurakunnat järjestävät yhteistyössä.
Leirejä työttömille.
Ekumeeninen Yhteinen Vastuu –lounas.
Yhteinen kokoontuminen tai projekti Vastuuviikolla.
Yhteinen keräys jotakin ajankohtaista projektia varten.
Erilaisten rukoustraditioiden esittely (esim. yhteistyössä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kanssa).
Yhteistyö paikallisen pakolaiskeskuksen kanssa, esim. keskustelua uskontojen ja kulttuurien kohtaamisesta, hartaushetkiä yhdessä maahanmuuttajien kanssa.
Ekumeeninen ruokarukous.
Ekumeeninen vankilatyö.
3.7. Ekumeeninen koulu- ja tutkimustoiminta
Eri kirkkojen, seurakuntien ja jumalanpalvelustilojen esittelyä.
Teologinen seminaari seurakuntien työntekijöille, jota vetäisi joku kutsuttu vieras. Olennaista on, että paikalliset papit esittelevät kirkkonsa opetusta, seurakuntansa historiaa tai lähetystyötä.
Retriitin tyyppinen seminaari työntekijöille (esim. Oulu).
Teologinen seminaari tai luentosarja seurakuntalaisille. Teemaksi sopii esim. kirkkokuntien yhteiset sopimukset ja dokumentit.
Ekumeeniset kirkkokahvit, tarjolla voi olla Reilun kaupan kahvia.
Paneelikeskusteluja eri teemoista.
Ekumeeninen kirjasto. Jokaisessa paikallisseurakunnassa voidaan koota käsikirjasto, joka käsittelee ekumeniaa (mm. Vihkipapin kirja, Ekumeeninen perhekirja ym. SEN:n julkaisuja ja muuta ekumeenista kirjallisuutta).
Ekumeeninen oppilasvaihtotoiminta (esim. turkulaisen Väinö Aaltosen koulun ja ilomantsilaisen Pogostan koulun välinen).
Leirikoulutoiminta, johon sisältyvät esim. ekumeeniset palvelukset tai hartaudet.
3.8. Muita ekumeenisia kokoontumisia
Ekumeenisia juhlakulkueita (’praasniekka’ ortodoksisessa traditiossa) niin maalla kuin merelläkin.
Kahden kirkkokunnan yhteisiä päiviä (esim. alustus ja keskustelua annetusta teemasta).
Ekumeeninen siunaus liittyen kevätkylvöön.
Ekumeeninen kiitosjuhla syksyllä sadonkorjuun jälkeen.
Ekumeeninen päivä luomiselle ja luonnon oikeuksille (Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa 1.9. ja tämä päivä on myös Ekumeenisen patriarkan siunaama päivä luonnon puolesta). Helsingin ekumeeninen toimikunta järjestää puistotapahtuman Kirkot pihalla.
Ekumeeninen kokoontuminen vappuna.
Jeesus-marssi (mm. Helsingissä, Tampereella, Vaasassa) esimerkiksi kaupungin torilla joko poliittisten puheiden jälkeen tai niiden yhteydessä; hengellistä ohjelmaa, puhetta ja musiikkia.
3.9. Ekumeeninen perhetoiminta
Ekumeenisia perhejumalanpalveluksia tai kokoontumisia yhdessä eri seurakuntien päiväkerhojen ja vastuuhenkilöiden kanssa, yhteisiä retkiä.
Ekumeenisia kodinsiunaamisia.
Ekumeenisten perheiden, joissa perheenjäsenet kuuluvat eri kirkkoihin, yhteisiä tapaamisia, keskustelua ja tutustumista.
Keskustelua kotona rukoilemisesta sekä lasten hengellisestä kasvatuksesta.
Seka-avioliittojen toimitustapaamisessa tuodaan esille SEN:n suositukset seka-avioliittoon vihkimisestä.
Seurakunnan toivotaan lahjoittavan seka-avioliittoon aikovalle parille Ekumeenisen perhekirjan.
On hyvä myös korostaa yhteistyötä vihkiparin kirkollisten yhteisöjen pappien välillä.
3.10. Ekumeeninen turismi
Ekumeeninen ystävyysseurakuntatoiminta.
Ekumeenisia pyhiinvaelluksia kotimaassa ja ulkomailla.
Tutustumista toisten kirkkokuntien kirkkoihin, temppeleihin, rukoushuoneisiin tai ekumeenisiin keskuksiin eri puolella Suomea.
Tutustumista luostareihin ja yhteisöihin.
Vierailuja retriittikeskuksiin.
3.11. Ekumeeninen tiedotus
On syytä muistaa paikallinen lehdistö, paikallis-TV ja paikallisradio, kun järjestetään jotain tapahtumia, ulkomaisia tai muita mielenkiintoisia vierailuja, luentoja ym. Paikallismedia on paras tapa tavoittaa paikalliset ihmiset ja se ottaa mielellään vastaan aloitteita seurakunnilta.
On hyvä informoida säännöllisesti mediaa vuosittaisista tapahtumista, haastatteluista, yhteyshenkilöistä, perustiedoista.
Kannattaa kirjoittaa artikkeleita ja yleisönosastokirjoituksia ekumeniasta ja yhteisestä kristillisestä toiminnasta. Kaikki ovat eksperttejä omalla alallaan ja omissa kokemuksissaan.
Ekumeeninen kesäesite: jokaisen kirkon nimi suomeksi ja englanniksi, samoin osoite ja puhelinnumero, kuin myös tietoa säännöllisestä toiminnasta kirkossa (jumalanpalvelukset, raamattupiirit jne.). Lisäksi tietoa kielistä, joita käytetään sekämahdollisuuksista tulkkipalveluun.
Esite voi olla opas eri kirkoista tai esitellä niiden toimintaa, mukana myös alueen tai kaupungin kartta, johon kirkot on merkitty.
Tietoa ekumeenisesta toiminnasta.
3.12. Ekumeeniset raamattu- ja rukouspiirit
Omassa jumalanpalveluksessa voidaan säännöllisesti rukoilla muiden paikallisseurakuntien puolesta.
Ekumeeninen raamattuilta, jonka ohjelmassa voi olla vaikkapa raamatuntekstien lukemista, laulamista tai eri tavalla käsittelemistä jokainen vuorollaan.
Yhteisiä Alfa–iltoja tms.
3.13. Muut paikalliset kokoontumiset
Muiden seurakuntien edustajien kutsuminen seurakunnan juhliin, uuden kirkon tai remontoidun kappelin, kellotapulin tai urkujen käyttöönottotilaisuuteen.
Ekumeenisia kutsuja kokoontumisiin, kun kirkossa tapahtuu jotain erityistä. Kutsu ei ole koskaan väärin ja se toimii myös tiedonantajana lisäten samalla yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Ekumeenisia näkökulmia silloin, kun seurakunnassa on piispanvierailu.
Kutsu toisen seurakunnan edustajalle esittelemään omaa yhteisöään.
Saarnaajien vaihto jumalanpalveluksissa.
Toisen tyyppisiä vierailuja seurakunnan työntekijöille, esim. vierailuja nuorteniltoihin.
Kirjakouluja / kristinoppikouluja, nuoria vierailulle toisista kirkoista, edustajia vierailemaan muista kirkoista näihin tilaisuuksiin ja eri leireille.
Ekumeenista vapaa-ajan toimintaa.
Retkiä, näyttelyitä, esittelyjä messuilla ja torilla.
Osanottoa puulaakisarjoihin (jalkapallo, salibandy ym.) ekumeenisella joukkueella.
Illanvietto ekumeenisille perheille.
Vuoropuhelu ystävyydestä.
Ekumeeniset kotivierailut.
Kontaktien luominen kaikin mahdollisin tavoin, esim. vierailuja seurakunnanjohtajien merkkipäiville jne.
4. Ekumeeninen jumalanpalvelusjuhla
Ekumeenisessa vuosikirjassa 1999 julkaistiin artikkeli ekumeenisen jumalanpalveluselämän ongelmista ja linjauksista Kirkkojen maailmanneuvoston Hararessa 1998 pidetyn yleiskokouksen lähtökohdista. Artikkelin oli laatinut Susanne-Katrin Heyer, Baijerin evankelis-luterilaisen kirkon ekumeenisista asioista vastaava työntekijä. Heyer painottaa sitä, että jokainen jumalanpalvelus on luonteeltaan ekumeeninen siinä mielessä, että ne, jotka viettävät jumalanpalvelusta, tulevat yhdeksi Kristuksessa rukouksen ja ylistyksen kautta riippumatta kirkkoon kuulumisestaan. Tärkeä ekumeenisen jumalanpalveluselämän aspekti on, että yhteiset jumalanpalvelukset aktualisoivat vastuun siitä maailmasta, jossa elämme, sekä tarpeen kristillisestä yhteistyöstä. Ne rohkaisevat seurakuntia jakamaan päivittäistä elämäänsä ja syventävät yhteyttä. Muuten nämä jumalanpalvelukset voivat pahimmassa tapauksessa tulla ärsyttävän ja turhauttavan kirkkopoliittisen opportunismin näyttämöiksi.
Heyer toteaa, että työ ekumeenisen Liman-liturgian kanssa osoitti selvästi, että työskentely kansainvälisen jumalanpalveluskaavan hyväksi harvoin saa suurempaa merkitystä paikallisseurakuntatasolla. Ei ole myöskään mahdollista ottaa toimivaa ekumeenista jumalanpalvelusta irti kontekstistaan ja siirtää sitä toiseen sen enempää kuin ottaa vierasta herätystä tai toimivaa lähetyskonseptiota ja istuttaa se sellaisenaan toiseen maanosaan. Jumalanpalveluksessa ihminen subjektina rukoilee ja ylistää Jumalaansa ja on vastaanottava Jumalan työlle sen kautta, mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu. Siksi jumalanpalveluksen täytyy toimia paikallisessa kulttuurissa, samalla kun se särkee kulttuurien väliset raja-aidat. Jumalanpalveluksen täytyy olla aivan kuin evankeliumi: se sekä muuttaa kulttuuria että on osa sitä. Ekumeeninen jumalanpalveluselämä rohkaisee ottamaan huomioon erilaiset kulttuurit ja antaa jokaiselle mahdollisuuden tuntea olevansa osa kulttuuriaan. Tämä ei koske ainoastaan vieraita kulttuureita muissa maissa, vaan myös saman maan sisällä vieraan kristillisen tradition piirissä on toisenlainen symbolikieli, toiset virret ja laulut sekä erilainen saarnaperinne.
Maassamme on jo vuosikymmenet järjestetty ekumeenisia rukoushetkiä ja jumalanpalveluksia. Näin on tapahtunut Kristittyjen ykseyden rukousviikolla, maailman rukouspäivänä ja monina muina ajankohtina. Nyttemmin jopa valtion viralliset jumalanpalvelukset itsenäisyyspäivänä ja valtiopäivien avajaisten yhteydessä ovat ekumeenisia. Myös kirkkojen yhteinen Riemuvuosi 2000 aktualisoi ekumeenisten jumalanpalvelusten tarpeen.
Monet seurakunnat ovat aktiivisesti ottaneet osaa sekä suunnitteluun että toteuttamiseen, kun taas toiset ovat eri syistä jättäytyneet yhteisten jumalanpalvelusten ulkopuolelle. Yhtäältä tuntuu luonnolliselta työskennellä konkreettisen jumalanpalvelusjärjestyksen kanssa, joka ottaa huomioon erilaisten kristillisten traditioiden ilmaisutavat. Toisaalta taas ekumeeninen jumalanpalvelus merkitsee usein sitä, että jumalanpalveluksen vietto tapahtuu vallitsevan - useimmin luterilaisen - seurakunnan ehdoilla, johon lisätään enemmän tai vähemmän eksoottisia piirteitä toisten kirkkojen tai yhteisöjen perinteestä.
Ekumeenisella jumalanpalveluksella on ollut taipumusta tulla rakennetuksi tilkkutäkkiperiaatteella, jonka leikkaa ja liimaa -metodilla ei päästä tyydyttävään lopputulokseen. Toiset taas ajattelevat, että tilkkutäkkikin lämmittää, kun on kylmä. Sitä paitsi näin päästään värikkääseen lopputulokseen.
Lue lisää, klikkaa