SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kainuun ekumenia – mitä se on? Rovasti Tuomo Ruuttusen mietteitä 

 

Kainuun Opiston aikaisempi rehtori Tuomo Ruuttunen muisteli omaa aikaansa rehtorina. Kausi alkoi 1981, jolloin ekumeenisten seminaarien kausi oli jo täydessä vauhdissa. Ensimmäisen Ruuttusen rehtorikauden seminaarin teema oli kuolema ja surutyö. Metropoliitta Johanneksen lisäksi alustajina olivat piispa Jukka Malmivaara ja dominikaani-isä Martti Voutilainen.

 

– Ekumeniassa tärkeitä ovat olleet henkilökohtaiset suhteet. Herännäisyys ja ekumenia ovat hyvin tukeneet toisiaan.

 

Ruuttunen valisti, että herännäisyys Kainuussa on Saksan kautta tullutta pietististä juurta ja tähän kuuluu yksilöhurskauden korostaminen. Rovasti Väinö Maunumaa korosti enemmän herrnhutilaisuutta ja Siionin virret ovatkin syntyneet herrnhutilaisten laulukirjana Ruotsissa.

 

– Herrnhutilaisuuteen kuuluu yhteisöllisyys, ei suvaitsevaisuus. Sillä kenellä on oikeus asettua toisen yläpuolelle todeten että minä sitten suvaitsen sinua? Väinö Maunumaasta voi sanoa, että hän oli viimeinen herrnhutilainen, avarakatseinen.

 

1980-luvun ekumeniaa Opistolla ja Kainuussa yleensä siivitti henkilöiden hyvä yhteistyö, jossa sielujen sympatia löytyi. Mikä oli hienointa, oli, että haettiin aina alan parhainta osaamista. Alustukset olivat korkeatasoisia. Metropoliitta Johanneksen kommenttipuheenvuorot olivat loistavia.

 

– Haluan kiittää myös isä Penttiä. Monella tavalla hän on aikaansa ja voimavarojaan säästämättä omistautunut tälle maakunnalle. Lukemattomissa kulttuuritilaisuuksissa hän ollut puhujana ja puheenvuorot ovat aina olleet syvällisiä, teologisia, papin puheenvuoroja. Aina hän myös auliisti ja syvällisesti Kajaanin ortodoksista kirkkoa esittelee

 

– Metropoliitta Johanneksesta on hienot muistot. Hän oli myös mainio seuramies. Kun tulin rehtoriksi, olin noin 30-vuotias. Menimme seminaarin päätteeksi opiston saunaan. Päivätilaisuuksissa oli kuunnellut kunnioittavia puhutteluita, enkä oikein tiennyt, miten pitäisi puhua ortodoksiselle piispalle. Vähän siinä saunan lauteilla yritin aloitusta. Johannes totesi: Kuule, Tuomo, tässä asussa me olemme sinut keskenämme.

 

– Kun kerran meidänkin matkamme päättyy ja kun siirrymme kirkkauteen, olemme siellä sinut keskenämme.

 

Heikki Törmälehto kommentoi, että arkipäivän ekumenia ja sen oikea ymmärrys olisi meille tänäkin päivänä tärkeää. Tarvitsemme suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä.

 

– Ekumenia peilautuu edelleen opiston toimintaan. Esimerkiksi ikonimaalauskurssi on yksi suosituimmista kursseistamme. Taitava opettaja joka taitaa tekniikan. Kurssilaisista suuri osa tulee tekemään taidetta, mutta vähitellen se muuttuu yhteyden kokemukseksi, hartaudeksi.

 

Lauri Pykäläinen: Näistä puheista jäi mieleen, että tärkeää on, että asetutaan heikon puolelle. Samoin rinnalla kulkeminen.

 

Siionin virret: 191:

 

1. Sävyisä Paimenemme,

hiljennä mielemme.

Uudista sydämemme,

tee taipuisaksi se,

niin että armon vastaan

otamme ainoastaan

ja jäämme laumaasi.

 

2. Vie meidät korkealle

vuorelle Siionin

katsomaan avaralle

ja silmin avoimin.

Kun, Hyvä Paimenemme,

laumaasi tarkkailemme,

se mittaamaton on.

 

 3. Opeta veljenämme

jokaista pitämään

kaukana, lähellämme,

ken pyrkii pyhimpään,

niin ettei kukaan meistä

tuomitse ketään heistä

iskien veljeään.

 

4. Ristillä, Kaitsijamme,

ilmoitit uuden lain,

kun syntiuhrinamme,

koit pitkäperjantain.

Siis nöyrään vaellukseen,

toistemme palvelukseen

omasi johdata.

 

Jaakko Haavio


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors