SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Matkalla oleva Jumalan kansa, Espoon ekumeeninen ristisaatto 21.8.2010

Pysähdys Oittaalla. Isä Antoine kertoo Israelin kansan vaelluksesta. Isä Heikki lukee evankeliumin. Saapuminen Leppävaaraan.

 

Perinteinen elokuinen Espoon ristisaatto kokosi jo yhdennentoista kerran runsaan vaeltajajoukon tekemään yhteistä matkaa luonnonkauniissa syyskesän maastossa. Vaelluksen pituus oli reilut 20 km ja sen järjestivät Pyhän Marian katolinen seurakunta, Leppävaaran evankelis-luterilainen seurakunta ja Espoon ortodoksinen Herman Alaskalaisen kirkko.

 

Reitti kulki seuraavasti: Myllyjärven ekumeeninen keskus - Karmeliittaluostari - Oittaa - Träskända - Lippajärvi - Karakappeli - Leppävaaran kirkko.

 

Leena Oikarinen kirjoittaa kokemuksestaan:

 

Joukko ortodokseja, luterilaisia ja katolisia vaeltajia lähtee Myllyjärven ekumeenisen keskuksen pihalta. Päältä ei näy kuka kukin on, mutta päivän rukoushetkissä se ilmenee. Tapamme ovat erilaisia.

 

Olen yksin, kuten moni muukin. Matkan taittuessa vierustoveri vaihtuu ja tutustumme toisiimme tuon kohtaamisen verran. Ehkä näin olikin hyvä! Jos olisin tullut ystävän kanssa, monet kohtaamisista – ruohonjuuritason ekumeniasta – olisivat jääneet toteutumatta.

 

Karmeliittaluostarin sisaret pitävät katolisen rukoushetken. Penkissä voi polvistua rukoilemaan. Kaikki myös tekevät ristinmerkin ja kumartavat tullessaan kirkkoon. Itse olen tottunut vain astumaan kirkkosaliin sen kummemmitta seremonioitta. Voi sinua Martti Luther!

 

Matka jatkuu. Tunnusvirtenä soi Maa on niin kaunis, vanha pohjoismainen pyhiinvaellusvirsi. Sen laulamme aina tullessa ja lähtiessä.

 

Jono kiemurtelee tasaisesti eteenpäin. Keskustelujen lomassa lauletaan muitakin matkavirsiä. Vuorotellen vaikenemme omiin ajatuksiin, kuuntelemaan sydäntä. Ottamaan vastaan siunausta Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.

 

Oittaalla Isä Antoine kertoo Israelin kansan vaelluksista ja muukalaisuudesta. Risti ja ikonit on asetettu suuren vaahteran juurelle ja istumme ringissä ympärillä. Samaan aiheeseen palaa Isä Heikki Träskändassa. Siirtolaisuus ja muukalaisuus ovat suuri haaste kirkoille ja yhteiskunnille. Silti kaikki lähtee yksilöiden (minun!) tasolta, onhan kaikki maailman lapset luotu samalle lähtöviivalle.

 

Edessä soi Isä Heikin kaunis liturginen laulu, johon seurakunta vastaa Larissan johdolla. Sen sävelkulku voitelee sielua ja auttaa keskittymään. Päivän hälinä väistyy ja on vain tämä joukko vaeltamassa. Ohi ajavat mopopojat eivät tosin malta olla huudattamatta äänitorviaan. Risti puhuttelee!

 

Lippajärvellä Isä Heikki pyhittää veden. Olen jälkikäteen lukenut, miten monitasoinen merkitys veden pyhittämisellä ja sillä siunaamisella ortodokseille on. Matkalla kylvetyt siemenet alkavat itää.

 

Kotiin

 

Karakallion kappeli ja Leppävaaran kirkko tuovat rakkaaseen luterilaiseen kotiin. Saavumme Leppävaaraan laulaen, upeiden holvikaarien ali. Vastaan tulee konfirmaatioon valmistautuvien rippikoululaisten ristisaatto! Sykähdyttävää!

 

Luterilainen vesper on täydellinen päätös päivälle! Virsiä ei säestetä, mutta satun istumaan kanttorin takana ja hänen jyhkeä äänensä täyttää koko kirkon. Veisuuseen on riemullista yhtyä.

 

Vesperin päätyttyä saamme vielä palan leipää ja hedelmää sekä ortodoksisen voitelun, kun Isä Heikki piirtää jokaisen otsaan öljyllä ristin.

      

Olipa hieno kokemus! Hyvin järjestetty, antoisa ja avartava. Kiitos isä Antoinelle, isä Heikille, Iiä Petrille ja Larissalle sekä pastori Terhi Muilu-Teinoselle. Olin ensikertalainen, mutta tämä oli jo 11. ristisaatto. Ensi vuonna uudestaan! Tule Sinäkin mukaan!

 

Kuvat ja teksti: Leena Oikarinen


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190