Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko täytti tammikuussa 2008 sata vuotta. Yhtenäistä aineistoakin viikolle on toimitettu jo neljänkymmenen vuoden ajan. Ekumeenisen rukousviikkoperinteen katsotaan alkaneen Yhdysvalloista. Episkopaalinen pappi Paul Wattson ehdotti rukousviikon sijoittamista ajanjaksoon 18–25. tammikuuta. Kahdeksan päivän rukousoktaavia vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1908.
Meillä Suomessa rukousviikkoa on vietetty 1950-luvulta alkaen, mutta säännöllisen viettämisen katsotaan alkaneen vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seurakunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus. Mainituilla vuosikymmenillä rukousviikon tilaisuuksien järjestäminen vaati rohkeata pioneerihenkeä, sillä yhteistä rukousta eri kirkkokuntiin kuuluvien kesken ei kaikkialla pidetty suotavana. Epäluulot tässä suhteessa ovat enimmäkseen taaksejäänyttä ja voimme nyt iloiten kokoontua yhteen kiittämään ja rukoilemaan.
Kristittyjen ykseyden rukousviikko on vakiinnuttanut asemansa. Viikon aikana kokoonnutaan ekumeenisiin jumalanpalveluksiin, kirkkovaelluksiin, konsertteihin ja tapahtumiin. Viikko on siis satavuotiaana virkeämpi kuin nuoruutensa päivinä. Tämä tosiasia on itsessään vahva todiste ykseyden puolesta rukoilemisen tehokkuudesta.
Kahdeksan päivää rukousta ykseyden puolesta vuosittain aina samaan aikaan, 18.-25. tammikuuta. Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko on , joka on laajimmin tunnettu rukousviikko meillä ja muualla. Ekueenisen rukousviikon historia yltää yli sadan vuoden taakse.
Noin 1740 toimi Skotlannissa helluntailiike, jolla oli yhteyksiä Pohjois-Amerikkaan. Tämän liikkeen julistukseen kuului rukous kaikkien kirkkojen puolesta ja niiden kanssa. Kun ekumeenisen rukousviikon historiaa tarkastellaan, mainitaan tämä ensimmäisenä virikkeenä.
Rukousviikon ensimmäistä päivää, 18. tammikuuta, vietettiin katolisessa kirkossa ennen vuotta 1960 tapahtunutta liturgisen kalenterin muutosta apostoli Pietarin muistopäivänä. Viimeinen eli kahdeksas päivä on apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivä.