Evankeliumi: Matt. 1: 18–24
Maaningan kirkko
Saarna: kirkkoherra Arto Penttinen
Neljännen adventtisunnuntain evankeliumissa ilmenee, että Joosefilla on ongelma. Mutta koska aikaa on kulunut noista tapahtumista jo kaksi tuhatta vuotta, on ongelma monen mielestä korjautunut. Nykyäänhän järjestys on se, että ensiksi saadaan lapsi tai lapset ja sen jälkeen avioidutaan, jos avioidutaan. Emme kuitenkaan tee oikeutta evankeliumille, jos selitämme ongelman pois vetoamalla nykyhetken tilanteeseen.
Mennäänpä siis aivan lähelle Joosefia ja Mariaa. Pyhässä evankeliumissa kerrotaan Joosefista, että hän oli lakia kunnioittava mies. Tässä yhteydessä on tietenkin tultava esille myös sen, että Joosef ja Maria olivat juutalaisia. Juutalaisuudessa yhteisö on aina ollut tärkeällä sijalla. Yhteisön ulkopuolelle joutuminen oli kohtalokasta. Ihminen on luonnostaan yhteisöllinen. Pienin ja samalla tärkein yhteisöistä on perhe. Nykymaailmassa perhekin rapautuu ja lapset voivat usein huonosti.
Joosef oli vaikeassa tilanteessa. Hän rakasti Mariaa, kihlattuaan, mutta oli tiukasti kiinni myös yhteisössä ja sen säännöissä. Tuossa tilanteessa Jumalan armo yllätti Joosefin. Enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää!” Enkeli näytti tien eteenpäin. Kun nyt tänään näitä tapahtumia mietiskelemme, voimme pohtia, onko ihme, jos kaksi vuosituhatta myöhemmin on runoiltu: ”Anna, Kristus, rohkeutta, mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään... Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö.” (Vk. 525:4,6) Joosef tiesi, mitä hän oli tehnyt. Erityisen tärkeää on se, että Joosef tiesi sen, mitä hän ei ollut tehnyt. Hän tuli lopulta vakuuttuneeksi siitä, että Jumalan pelastava tahto tapahtuisi.
Neljäs adventtisunnuntai on kyllä oikeastaan omistettu lastaan odottavalle Marialle. Onhan aiheenakin tänä aamuna ”Herran syntymä on lähellä.” Syntymän hetkellä mies on sivullinen, vaikka hän olisikin lapsen isä. Tapahtumat, joista nyt puhutaan, horjuttivat nuoren Marian ja Joosefin kokemusta turvallisuudesta. Mutta meidän ihmisten käsitys turvallisuudesta on usein kovin ulkokohtainen. Ajatellaanpa joulun viettoon valmistautuvaa kotia. On tietenkin hyvä, jos talossa on vahvat seinät ja luja katto, mutta riittääkö se turvaamaan perheen joulun! Perusturvallisuus nousee ihmissuhteista ja ennen kaikkea suhteesta Jumalaan. Maria ja Joosef tunsivat juutalaisten pyhiä kirjoituksia, joilla oli heille itselleen ja heidän yhteisölleen suuri merkitys. Uusi aika oli murtautumassa esiin ja siksi kaikki ei näyttänyt menevän aivan käsikirjoituksen mukaan. Niinpä niin, ei näyttänyt. Mutta kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2. Tim. 3:16) Näin oli ja on yhä!