Laulun sanoma voi merkitä vetäytymistä omiin oloihin, omaan rauhaan. Kyllähän me sellaisiakin hetkiä tarvitsemme. Ei yksinäisyys aina pahasta ole. On vain hyvä, jos opimme kuuntelemaan hiljaisuutta ja kohtaamaan oman sisimpämme tunnot.
Mutta edelleen on kysyttävä millaisesta kirkosta on kysymys. Kirkko ei täällä merkitse, kuten hyvin huomaamme, fyysistä rakennusta. Siinä ei tosin ole tuon tutun sanan ainoa sisältökään. Kirkko on aina ennen kaikkea hengellinen rakennus, jota kutsutaan milloin oliivipuuksi, milloin viiniköynnöksesi tai vaikkapa sitten Kristuksen ruumiiksi. Kreikan kielen sana ekklesia merkitsee kirkkoa, mutta ei puusta tai kivestä tehtynä rakennuksena. Sanan ekklesia merkitys on sanoissa erilleen kutsuttu joukko, kokoontunut väkijoukko. Kyse on siis ihmisistä, kun puhumme kirkosta sanan aidoimmassa merkityksessä. Kirkko on siellä, missä Jumalaa kiitetään, ylistetään, rukoillaan. Jos sinä et jaksa rukoilla, niin joku toinen silloinkin rukoilee. Kirkko on siellä, missä julistetaan Kristuksen evankeliumia, siellä missä armo ja anteeksiantamus saavat sijansa ihmisten elämässä.
Kirkko on nyt siis merkityksessä jumalanpalvelus, jossa ennen kaikkea Jumala palvelee seurakuntaansa. Hän varustaa seurakuntansa eväin arkisen elämän tehtäviä ja vastuita varten. Täällä luonnon keskellä meitä ympäröi Jumalan lahjojen kaikkinainen rikkaus. Täällä hyvin ymmärrämme, mitä tarkoitetaan, kun Jumalasta puhutaan hyvyyden lähteenä ja elämän antajana. Luonto on elävä todellisuus. Luonnossa virtaa elämä, jonka keskellä on hyvä tutkailla myös itseä. Sitä varten ei meidän tarvitse vetäytyä omiin oloihimme, vaan voimme yhdessä asettua ikään kuin peilin eteen. Voimme peilata elämäntapaamme meitä ympäröivän luonnon tilaan. Peiliksi voimme ottaa myös Jumalan sanan. Pyhässä Raamatussa kerrotaan publikaanista temppelissä: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” Ympärillämme olevat mäntyjen rungot ovat kyllä omiaan nostamaan katseen korkeuksiin, mutta olo voi olla toisinaan kuin tuolla publikaanilla. Silloin on merkitys sillä kirkolla, mikä on juuri kristityissä, ei rakennuksissa. ”Ken kielin voisi kuvaella Siionin Herran kunnian? Hän suur’ on taivaan istuimella, suur’ ruohon syissä hennoimman; ja Herran kunnian loistavuutta jokainen päivä tuopi uutta.” Toivon, että tämä yhteinen kiitospalvelus vahvistaa tällaista kirkkoa, joka on maailmassa, mutta ei maailmasta.
Saarna Korkeakosken luontokirkossa (Tuovilanlahti, Maaninka)
Kirkkoherra Arto Penttinen