Evankeliumi: Matt. 10: 16–22
Saarna: Arto Penttinen
Palvelutalo Viljamissa
Joulun liturginen väri on valkoinen siksi, että valkea väri kuuluu Jeesukselle Kristukselle, maailman valolle. Kaikkien Kristus-juhlien väri on tuo kiitollisuuden, ylistyksen, viattomuuden ja puhtauden väri. Tänään toisena joulupäivänä liturginen väri kuitenkin on punainen. Punainen väri on meille tuttu joulun väri, jonka näemme kodeissamme ja nykyajan joulupukin nutussa. Punainen väri on liturgisesti ymmärrettynä Pyhän Hengen ja Kristuksesta todistamisen väri. Punainen kuuluu Helluntaihin ja myös Apostolien päivään.
Tätä toista joulupäivää kutsutaan läntisessä kristikunnassa Tapaninpäiväksi. Tämän pyhäpäivän nimi tulee nimestä Stefanos. Stefanos, jonka marttyyrikuolemasta kerrotaan toisen joulupäivän pyhässä epistolassa, on ensimmäinen kristillinen marttyyri. Hänen kauttaan tämä pyhäpäivä on omistettu kaikille uskonsa tähden kuolleille, heille, joita kutsumme marttyyreiksi. Marttyyri nimitys tulee kreikankielisestä sanasta martyrein eli todistaa. Kaikkia väkivaltaisen kuoleman kohdanneita ei siis kutsuta marttyyreiksi.
Tämä päivä on kovin toisenlainen kuin eilinen tai varsinkin, jos menemme takaisin jouluaaton tunnelmiin. Mutta mikä joulu oikeastaan on? Joulu on meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armorikas syntymäjuhla. Jeesusta kutsutaan Vapahtajaksi syystä, jota apostoli Paavali kuvaa kuuluisassa filippiläiskirjeen hymnissä: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil. 2:6-9)
Synti pimentää yhä tätä maailmaa. Moni asia selittää yhä, miksi tämä maailma tarvitsee Vapahtajaa. Kun Jeesus syntyi, maailmaan syttyi valo. Kasteessa meidät on kutsuttu Kristuksen todistajiksi, valon todistajiksi. Valon saapumisesta todistivat taivaan enkelit, Jumalan sanansaattajat. Joulu kutsuu meitä liittymään enkelten ylistykseen. Enkelit saapuivat Jumalan kirkkaudesta maailman pimeään yöhön. Joulu muistuttaa meitä myös siitä, että ”nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee”. (1. Kor. 13:12) Stefanos uskoi Jeesukseen Vapahtajanaan. Hän ei pelännyt ihmisiä, vaan ainoastaan Jumalaa. Jumalaa ei vain koskaan tarvitse pelätä kuin ihmistä. Jumalanpelko on Kaikkivaltiaan kunnioittamista, hänen, joka on luonut taivaan ja maan, hänen, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.