Evankeliumi: Luuk. 2: 1-14
Saarna: kirkkoherra Arto Penttinen
Maaningan kirkko
Lupaukset täyttyvät! Kysymys on Jumalan lupauksista. Kysymys on Jumalan lupauksista, jotka synnyttivät odotuksen. Kysymys on lupauksista, jotka vahvistivat kansaa, joka odotti.
Nykyihminen haluaa pärjätä omillaan. Ei siinä tarvita toista ihmistä tai Jumalaa. Mutta aika ennen Jeesuksen syntymää kertoo karua kieltään. Kun joku pärjää niin sanotusti omillaan, niin ympärillään pärjätään huonosti, jos ollenkaan. Kun ihminen pärjää omillaan, ymmärtää hän itsensä vapaaksi. Mutta onko hän vapaa? Onko vapaus sitä, että voi tehdä ihan mitä tahansa? Näin voi ajatella ainoastaan sellainen ihminen, joka ei ymmärrä tekevänsä joka päivä syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja tekemättä jättämisin, tahtoen ja tahtomattaan, tietäen ja tietämättään. Olkaamme siis vapaat niin, että emme vapaudessamme sido käsiämme elämää turmeleviin tekoihin.
Ensimmäiseen jouluun kuljettiin pitkä ja raskas matka. Emme voi edes käsittää, kuinka pitkä ja raskas tuo matka oli. Enkä puhu nyt vain Mariasta ja Joosefista, mutta heidän vierelleen asettuminen kyllä helpottaa pohdintaa. Se, mistä puhun, käy esille nimestä, joka annetaan joulun lapselle. Marian pojalle annetaan nimi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synnistä. Tuohon aikaan nimillä oli aina jokin merkitys. Jeesukselle annetaan myös nimi Immanuel, joka merkitsee ”Jumala on meidän kanssamme”.
Aika joulun alla on ollut pimeä. Kun vuoden pimeimpään aikaan on lumetonta, pimeys tuntuu kasvavan. Mitä pimeämpää on, sitä enemmän me kaipaamme valoa. Ihminen, jota Raamatussa verrataankin kedon kukkaan, kääntyy valoa kohti. Pimeästä ajasta voidaan puhua myös toisessa merkityksessä. Pimeä tai synkkä eivät tarkoita vain aistein havaittavan valon puuttumista. Sanat pimeä ja synkkä voivat viitata myös väkivaltaan ja terroriin, sotaan tai luonnonmullistuksiin. Tällaisia aikoja voi olla kansan tai perheen elämässä. Jeesus sanoo: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!” (Matt. 6:22–23)
Jeesuksessa lupaukset täyttyvät. Hän on se valo, jota sydämemme kaipaa. Hän on se rauha, jota kaipaa koko maailma. Hän on paimen, joka pitää huolen laumastaan. Hän tuo vapauden, joka lisää vapauttamme rakastaa ja palvella lähimmäistä. Onpa matka Jeesuksen seimen luo pitkä tai lyhyt, tai olimmepa vielä matkalla, on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jeesus on valo, jota pimeys ei saa valtaansa. Jeesus on valo, joka on jo voittanut pimeyden, synnin ja kuoleman. Lupaukset, niin monta kuin niitä on, täyttyvät Jeesuksessa ja siksi me vastaamme Jumalalle: Aamen. Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon, valon ja rakkauden tuo.