Isän, ja Pojan, ja Pyhän Hengen nimeen!
Tänään kuulimme Kristuksen kertoman ja samalla selittämän vertauksen. Vertaus puhuu kylväjästä ja hänen työstään. Kylväminen on ollut ja on monessa maassa ihmisen perustyö. Kylväjä kylvää siemeniä ja sitten odottaa ja usein rukoilee, että seuraava sato tulee olemaan hyvä. Jos maa ei anna satoa, se ei riipu kylväjästä, vaan syy voi olla maaperässä ja olosuhteissa.
Ihminen kylvää myös sanoilla. Sitä lähtien kun ihminen on syntynyt maailmaan, hän kuulee sanoja ja viestejä. Paljon näistä opetuksista ovat meidän hyväksi ja kasvamiseksi. Vanhemmat viljelevät meille arvot. Opettajat yrittävät viljellä meille tiedon. Kirkko viljelee meissä Kristuksen. Elämämme aikana kuulemme myös opetuksia ja saamme viestejä television, internetin ja sanomalehtien kautta.
Nykypäivänä valitsee ajatus että ihminen on vapaa valita elämäntavan jota haluaa seurata elämässään. Tämä on kyllä kirkko opetus. Ihmisellä on vapaa tahto. Ihminen on enkelien kanssa järjellistä luomakuntaa, eli se osa luomakunnasta, jolla on järki ja vapaatahto. Ihminen, järjellisenä olentona kommunikoi, ajattelee, valitsee, katuu, jumaloituu. Kristus koputtaa sydämemme oveen ja hän odottaa milloin me laskemme hänet sisälle.
Ihminen päättää itse mitä hän haluaa elämältänsä. Mutta juuri tässä on asian vaikeus. Ihminen valitsee hyvän ja huonon välillä. Tämä ei merkitse sitä että elämämme olisi kaksijakoinen. Hyvän ja huonon tien välinen ero on se, että hyvä tie palvelee muita, mutta huono tie katsoo vain omaa itseä ja nostaa vain itsemme esille.
Elämämme melussa meidän on löydettävä rauha ja yritettävä siten löytää sanoja, jotka ovat meille henkisesti ja hengellisesti hyödyllisiä. Ihminen pitää päivittäin olla valppaana ja osata erota se viesti, joka on hänelle hyväksi. Monesti elämän trendit eivät ole ihmisen hyväksi.
Päättämmekö me elämästämme sillä tavalla, että me olemme maailman keskus, vai päätämmekö sillä perusteella, ketkä ja mitä on ympärillämme, ja mihin meihin on luotu? Mietimmekö koskaan onko päätöksemme sielullemme hyväksi? Eikö olekin niin, että monesti olemme katuneet, kun olemme sanoneet jotain, mikä loukkasi toista. Eikö näin on että monesti on kaduttu kun suusta tuli sana joka loukkasi toista.
Vapaa tahdon nimessä monet nykyisin puhuvat siitä, että me emme tarvitse kirkkoa, kastetta ei tarvita, että kirkko on jotakin ylimääräistä elämässämme. Vapaan tahdon nimessä ihminen on alkanut käyttää ympäristöään hyväksi itseään varten. Valinnan seuraus on se, että tänään puhumme ilmastonmuutoksesta ja että kaikkien meidän on tehtävä sille asialle jotain, jos haluamme elää tässä maailmassa.
Ihminen hyvin kiireisessä elämässänsä etsii nykyisin rauhaa, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Meille on 2000 vuoden ajan opetettu missä on rauhaa, turvallisuutta ja yhteisöllisyys. Ne ovat siellä, missä on pelastus ja elämä. Se on kirkossa, Kristuksessa.
Juuri tässä on tämän päivän evankeliumin sisältö. Siemenet, jotka kylväjä kylvää, ovat Jumalan sana. Jumalan sana kertoo Jumalan valtakunnan sanoman julistamisesta. Kirkossa ensimmäinen kylväminen tapahtuu kasteessa, kun saamme Pyhän Hengen sinetit. Kylväminen jatkuu joka kerta kun menemme kirkkoon ja kuulemme Jumalan Sanan ja osallistumme Ehtoollisesta. Kirkko rukoilee jokaisessa Liturgiassa että Pyhän Hengen lahjat kasvaisivat näin: ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” Pyhiin sakramentteihin osallistuminen on kirkossa ne olosuhteet, jossa kylväminen varmasti onnistuu. Pyhät sakramentit ovat ikkunoita, joista Jumalan valo pääsee sisälle ja valaisee ja kirkastaa maailman. Pyhät sakramentit tarjoavat todellisen elämän, elämän, joka voittaa kuoleman.
Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen.
Sydämessämme on kylvetty. Olkoon sato meidän ja lähimmäistemme pelastumiseksi ja Jumalan kunniaksi. Aamen.
Fr.Ioannis Lampropoulos
Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra