Omassa oppiaineessani kemiassa olemme tänä syksynä tutkineet erilaisia metalleja ja sitä, miten ne reagoivat happojen kanssa. Mitä epäjalompi metalli on sitä kiivaammin se reagoi esim. suolahapon kanssa vetyä vapauttaen. Sen sijaan esim. kupari, joka on jalo metalli, ei reagoi suolahapon kanssa.
Tutkimme tätä metallien erilaisuutta myös seuraavalla kokeella: Toin kotoani vihreän talviomenan, antonovgan ja työnsimme siihen kuparilevyn ja magnesiumnauhan pätkän. Näistä metalleista laitoimme johtimet volttimittariin. Saimme huomata, että volttimittari osoitti lukemaan. n. 2,5 volttia eli tässä meillä oli toimiva paristo ja virtapiirissä kulki sähkövirta. Siis omena toimi virtalähteenä, kun siihen laitettiin kaksi eri metallia. Mitä epäjalompi kuparin parina ollut metalli oli, sitä suurempi jännite saatiin. Tämän jaloutensa perusteella metallit voidaan laittaa tiettyyn jalousjärjestykseen.: Toinen metalli on jalompi kuin toinen eli toinen on epäjalompi toista.
Kun tuota ajatusta - toinen on epäjalompi toista - siinä tunnilla mielessäni pyörittelin, tuli mieleeni runon säkeistö, jossa on samantyyppinen poljento. Nimittäin: toinen on heikompi toista. Tämä kohta on Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo. Runo luetaan radiossa joka uudenvuodenyö vuoden vaihtuessa. Säkeistö kokonaisuudessaan kuuluu näin: Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk` ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell` on Jumalakin.
Vaikka meitä ihmisiä ei voikaan laittaa mihinkään arvojärjestykseen, niin me olemme kuitenkin erilaisia: Meillä on erilainen perimä, meillä on erilaisia luonteenpiirteitä, meillä on erilaisia lahjoja, vahvuuksia ja heikkouksia.
On tärkeää, että jokainen löytäisi omat vahvuutensa varsinkin siinä vaiheessa, kun etsii omaa jatkokoulutuspaikkaansa ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Myös tässä arjen pyörityksessä olisi syytä ottaa käyttöön omat hyvät puolensa eli niin kuin runossa sanotaan: se hyvä, mikä on rinnassa jokaisen, vaikk` ei aina esille loista. Myönteinen käytös vaikuttaa positiivisesti yhteisöllisyyteen niin täällä koulussa kuin kotona ja harrastustenkin parissa. Rohkaiseva sana, pienikin vilpitön apu, ystävällinen hymy tuo saajalleen hyvän mielen kuten myös sen antajalle.
Ei tarvitse kuin miettiä omassa lähipiirissään olevia vanhuksia, niin voimme keksiä jo monta asiaa, jossa voimme olla avuksi: lampun vaihtamisesta tietokoneenneuvomiseen saakka. Kulkemalla aistit valppaina avoimin silmin ja kuulevin korvin voimme saada aikaiseksi ympärillemme paljon hyvää mieltä. Yksinäinen vanhus voi virkistyä ja masennus voi olla hetkessä poispyyhitty, kun saa kohdata ystävän, kun saa jutella ja kun tulee kuulluksi.
Lopuksi haluan lukea tähän raamatunkohdan Sananlaskujen kirjasta. Se kohta mukavalla tavalla liittää toisiinsa omenan, metallit ja toisen huomioonottamisen: (Snl.25:11)
"Kultaomenoita, hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat".
Kuuntelemme vielä Petri Laaksosen uusimmalta levyltä hänen laulamansa laulun Hymyilevästä Apolloksesta. Siinä toisena säkeistönä on juuri tuo kemian tunnilla mieleeni tullut runon säkeistö. Laulun neljännessä säkeistössä puhutaan toisten ymmärtämisestä ja suvaitsemisesta. Tämän laulun myötä kaikille Hyvää päivän jatkoa.
Sinikka Vuorinen
lehtori