Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Luterilaisessa kirkossa tämän pyhäpäivän aiheena on ”uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Se muistuttaa meitä siitä, että luomisen yhteydessä Jumala on kutsunut ja asettanut ihmisen vastuulliseen asemaan, työtoverikseen. Siksi me rukoilemme: ”Herra Jumala, taivaallinen Isä, sinä olet ottanut meidät palvelukseesi.” Meillä viljelemisen ja varjelemisen tehtävän saaneilla on siis tuki takanamme. Jumala itse on meidät kutsunut ja lähettänyt.
Tätä ajatusta syvällisellä tavalla kaunistaa se, että me, siis sinä ja minä, olemme olemassa koska Jumala tahtoo niin. Luomakunta on yhteinen, tehtävä on yhteinen, ja tämä maailma todella tarvitsee, uskallan sanoa, enemmän kuin koskaan sitä, että kristityt yhdessä todistavat Jumalan uutta luovasta voimasta, hänen armostaan Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän tehtävämme on suojella todellista elämää, suoda turvallinen kasvuaika lapsille ja nuorille siinä missä luomakunnallekin.
Muistakaamme, mitä pyhä Paavali sanoo: ”Kaikki on minulle luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.” (1. Kor. 6:12) Rukousta me tarvitsemme, rukousta vaikka näillä sanoilla: ”Vahvista meitä, ettemme väistä kutsuasi, kun sinä tahdot käyttää meitä valtakuntasi työssä.” Luominen muistuttaa meitä siitä, että Jumalan sana Pyhän Hengen voimassa on yhä vieläkin voimallista ja luovaa sanaa. Jumalan luova sana on itse Kristus. Pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan luemme: ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. 1:3) Alussa Jumala loi ihmisen yhteyteen, jotta tämä jaksaisi tehtävässään elämän puolesta. Jumala tahtoi luoda ihmisen, jolla on hyvä tahto.
Yhteyden tärkein kuva on pyhä ja kunniallinen risti. Siinä tulevat esille elämämme tärkeät suunnat kohti Jumalaa ja kohti lähimmäistä, mutta se muistuttaa myös että meillä ei ole mitään, mitä Jumala ei olisi meille antanut. Siksi meiltä odotetaan uskollisuutta vähimmässä ja uskollisuutta kun olemme paljon haltijoita. Jotain ihmeellistä on siinä, että pienimpäänkin voi olla kätkettynä koko omaisuus. Jeesuksessa tämä tulee ilmi tavalla, joka on uskomme perusta.
Jeesus Kristus on pelastajamme ja anteeksiantajamme, jonka edessä saamme täydellä luottamuksella rukoilla: ”Auta meitä unohtamaan se, mikä on takana, ja lähtemään tielle, jonka sinä avaat eteemme.” Näin saamme pyytää yhteiseltä Isältämmekin: ”Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.”
Kirkkoherra Arto Penttisen saarna Korkeakosken luontokirkossa