Täydellinen uskonnonvapaus on yksi rauhan ja sovinnon edellytys

Tilaisuuden järjestäjät: Suomen Rauhanliitto, Svenska Fredsvänner ja Helsingin seurakuntayhtymä.

Ei ole maailmanrauhaa ilman uskontojen rauhaa. Tähän professori Hans Küngin ajatukseen kiteytyy suuri totuus, jota viimeaikaisetkin maailmantapahtumat tuntuvat tukevan. Esimerkiksi Afganistanin ja Irakin sotia koskevassa uutisoinnissa on raportoitu uskonnosta niin paljon, että onkohan näin tapahtunut koskaan aikaisemmin. Uskonnot eivät ole menettäneet merkitystään, vaikka maailman sanotaankin maallistuneen. Voidaan jopa puhua uskontojen paluusta. Erityisesti uutisoinnissa kaksi uskontoa on noussut keskiöön. Kristinusko ja islam on asetettu toisiaan vastaan

On täysin ymmärrettävää, että uskonnot nähdään maailman sotien ja konfliktien syntipukkeina. Joka päivä media raportoi enemmän ja vähemmän uskonnollisesti motivoituneista ryhmistä, jotka ovat valmiita väkivallantekoihin jopa tekijän oma elämä panoksena. On kuitenkin melko lailla yksinkertaistettua syyttää uskontoja maailman konfliktien ja sotien alkuunpanosta. Todellisuus on paljon mutkikkaampi.

Uskonto sinänsä ei ole konfliktien alkuperä. Sodilla ja vastakkainasetteluilla on juurensa tietämättömyydessä, pelossa, kateudessa, vallanhalussa, sosiaalisessa epäoikeudenmukaisuudessa jne. Sodan voi aloittaa ilman uskontoa, mutta sitä vastoin on vaikeampaa pitää yllä niin kutsuttua taistelumoraalia ilman uskonnollisesti värittynyttä propagandaa. Uskontoa käytetään siis häpeämättä hyväksi sotaretoriikassa. ”Me” vastan ”ne”, mutta koska Jumala on ”meidän” puolellamme, voitamme varmasti. Bob Dylan lauloi jo 60-luvulla laulussaan With God on our side:

Meillä aseet on uudet

vaaralliset.

Napin painallus riittää

mitään kysele et.

Yksi painallus riittää

puolesta maan.

Maan, jolla Luoja

on puolellaan.

Suomennos Rauli Nordbergin.

Onko sinulla hyvä uskonto, kysyy negrospirituaali vanhasta afroamerikkalaisesta lauluaarteistosta. Kysymys on ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Vaikuttaahan yhä selvemmältä, että olisi hyvää ja huonoa uskontoa. Valitettavan tavallinen malli tuntuu olevan se, jossa kritiikittömästi tarkastellaan omaa uskontoa ja samalla nähdään toinen uskonto arvottomana.

Nähkäämme sen sijaan uskonto rauhan perspektiivistä, jossa inhimillinen selviytyminen ja rauhanomainen rinnakkainelo ovat päämäärinä. Tästä perspektiivistä on huono uskonto Dylanin kuvailema: ”mitään kysele et”. Hyvä uskonto puolestaan ei salli tulevansa hyväksikäytetyksi mahtipoliittisiin tarkoituksiin, vaan on avoin dialogille ja vastavuoroisuudelle. Tällainen uskonto haluaa rauhaa, sovintoa ja luomakunnan eheyttä. Hyvä uskonto ei luovu totuuden vaateistaan, mutta myöntää kuitenkin jokaiselle ihmiselle oikeuden hakea omaa tietään Jumalan luokse.

Kirkkopäivävieraana kaupungissamme ollut englantilainen tohtori Ataullah Siddiqui kertoi, että hänen kaupungissaan ovat uskonnolliset johtajat sopineet, että vastaisku yhtä uskontoa vastaan, otetaan vastaiskuna kaikkia uskontoja vastaan. Suurista eroista huolimatta on siis mahdollisuuksia kunnioitukseen, solidaarisuuteen ja yhteistyöhön.

Täydellinen uskonnonvapaus on yksi rauhan ja sovinnon edellytys. Maamme uusi uskonnonvapauslaki astui voimaan vajaa viikko sitten. Laki vahvistaa yksilön uskonnonvapautta, antaa uskonnollisille yhdyskunnille laajemman autonomian ja tasavertaisuuden lain edessä. Tästä seuraa lisääntyvä tarve uskontojen kohtaamisille ja dialogille yhä monikulttuurisemmassa maassamme.

Uskontojen kohtaaminen ei tarkoita suljettujen ovien eikä pelkästään akateemisen tason kohtaamisia. Se tarkoittaa tavallisten enemmän ja vähemmän uskonnollisten ihmisten kohtaamisia. Ohjenuoraksi voi ottaa tutun säännön ekumenian piiristä: Tehkää yhdessä se, mitä on mahdollista, mutta älkää vähätelkö erottavia tekijöitä.

Syksyllä 2001 tasavallan presidentti Tarja Halonen tapasi muutamia maamme uskonnollisia johtajia presidentin linnassa. Näiden tapaamisten seurauksena syntyi ajatus kansallisesta uskontojen foorumista, jossa eri uskontojen edustajat voisivat tavata ja keskustella ajankohtaisista kysymyksistä. Tämä foorumi voisi rakentua niistä kokemuksista, joita on uskontojen kohtaamisissa jo saatu eri puolilla maatamme.

Saliga de som håller fred, sade Jesus Kristus. Var och en är alltså skyldig att lyfta fram fredsbefrämjande element ur sin egen religion och livsåskådning. Då kan vi med öppet sinne och utan att ge avkall på vår egen övertygelse försöka förstå varandra. I en globaliserad värld är det inte längre  “vi” mot  “dem”. Vi är alla systrar och bröder i samma mänskliga familj trots olika religiös tillhörighet. Filosofen Voltaire sade: Jag delar inte din övertygelse, men jag är beredd att dö för att försvara din rätt att uttrycka den.

Lopuksi tervehdin teitä vanhalla fransiskaanien pyhiinvaeltajien tervehdyksellä: Pax et bonum! Rauhaa ja kaikkea hyvää!